Cleaning Womeniltä uusi albumi Washer pitkän tauon jälkeen – Kelpasiko hyvää odottaa?

Kuva: Jussi Karjalainen

Omintakeisilla kotitaloustarpeistosta itse rakennetuilla instrumenteilla musisoivalta Cleaning Women -yhtyeeltä on odotettu uutta albumia kauan. Nyt lokakuussa julkaistun Washer-levyn (Svart, 2025) edeltäjä Intersubjectivity ilmestyi vuonna 2019. Uutuutta on pohjustettu aiemmin tänä vuonna prässäämällä yhtyeen varhaisia pitkäsoittoja ensimmäistä kertaa vinyylille (lue arviot: Pulsator ja Aelita).

Reilut neljäkymmenminuuttinen, yhdeksän kappaletta sisältävä Washer on hiottu paketti ulkoasustaan lähtien. Niin kannessa kuin sen sisältä luiskahtavissa liitearkissa ja A4-kokoon painetussa ”keräilykuvasarjassa” nähdään yhtyeen jäseniä Timo Kinin maalauksista. Liitteeseen on painettu muun muassa levyn laulettujen kappaleiden sanoitukset ja tekijätietoja.

* *

Cleaning Women kehuu markkinointimateriaaleissa levyä monipuolisimmakseen. Saattaa se sitä ollakin. Ehkä Ainakin Washer on tavallaan kaksijakoinen kokonaisuus, kun kokeellisempaa lähestymistapaa vasten kuullaan myös aiempaa enemmän tavallista populaarimusiikkia tavoittavaa ilmaisua. Ehkä. On yhtyeen levyillä nimittäin sellaista aiemminkin julkaistu: tarkastakaa vaikkapa Intersubjectivityn raita Life Among the Concrete Dust.

Aivan peruspoppiryhmäksi ei kuitenkaan voi syyttää yhtyettä, joka käynnistää levynsä lähes yhdeksänminuuttisella progehtavalla kappaleella. Washerin aloittavaa suurteos Caput Mortuumia voisi kutsua eräänlaiseksi kolmiosaiseksi pienoisnäytelmäksi, johon mahtuu monenlaista. Se kulkee hitaasti kasvavasta pitkästä, arvoituksellisesta ”alkusoitosta” levottoman, kolhon rytmisen ilmaisun ja sen päälle syljettyjen häiriintyneeltä kuulostavien lauluosuuksien kautta sotilaallisen jykevästi askeltavaan, melankoliseen ”outroon”. Toisin sanoen kasassa on Cleaning Womenin edellisilläkin levyillä kuultuja elementtejä – vaikka Caput Mortuum onkin ryhmän uran kenties mammuttimaisin kappale, yhtyeen tunnistaa siltä kyllä.

* *

Myös b-puolen aloittaa progehtava, pitkä raita, joka on yksi levyn musiikillisesti rikkaimpia. Hitaasti kuulaista tunnelmista kasvamaan lähtevällä arvoituksellisella Parties in a Vacuum -siivulla kuullaan kilkuttelua, raskasta jynkytystä, muhkeaa bassosaundia ja kiehtovaa kuviota sekä itämaihinkin ajatuksia johdattelevia melodiakulkuja. Omintakeinen ja monitahoinen kappale pysyy hienosti kasassa ja on yksi Washerin ja yhtyeen koko uran kunnianhimoisimmista – ellei kunnianhimoisin. Toimii. Jos haluaa kuunnella levyltä yhden näytteen, Parties in a Vacuumia voi suositella sellaiseksi.

Lähelle ”perus (tylsää?) pop-kappaletta” kurottavia raitoja Washerilla taas edustavat jo singlenäkin julkaistu, hitaasti käynnistyvä, pulpahteleva ja lauluharmonioin koristeltu Betelgeuze sekä melodioissaan siinä määrin 2000-lukulainenkin Dirty Kitchenette, että siellä voi suorastaan kuulla pintaan puskevan autotune-korjauksen. Molemmat ovat paitsi laiskahkoja melankolissävyisiä lenkutuksia myös pirullisen tarttuvia ja tarjoavat vieläpä samalla tuttua Cleaning Women -kilkuttelua. Laulu melodioineen tekee paljon.

Erityisen selkeästi Washerin kaksijakoisuus puskee esille, kun tyyliltään mahdollisimman vastakkaiset biisit on paiskattu peräkkäin. Tällainen tilanne korostuu b-puolen alkupuolella, kun Parties in a Vacuumin jälkeen kuullaan ensin Dirty Kitchennette ja sitten kokeellisemman laidan Cleaning Women -raita Vortex. Kiehtova kappale on tehty alun perin Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen elokuvaan Katastrofielokuvien loppukohtauksia (2023). Washerille uudelleensovitettu Vortex edustaa paitsi levyn kokeellisimpia, myös samalla kiistatta sen parhaita siivuja.

* *

Toinen Washerin ilmiselvä kaksijakoisuus on Cleaning Womenin aiemmiltakin levyiltä tuttu huippu- ja heikkokohtien selkeä erottuminen. Levyn ensimmäinen singlejulkaisu, melankolisten melodioiden kuorruttama 1984, a-puolen päättävä synkin kumahteluin käynnistyvä ja kuulain kielisoittimin koristeltu niin ikään melankolinen Music Box sekä tummasävyinen, ontto kilkuttelu Countdown kuuluvat viimeksi mainittuihin. Onneksi ne huippukohdat jäävät kuitenkin painavammiksi.

Washerin erityisistä onnistumisista on suitsutettava vielä tummasävyistä, arvoituksellista, jykevää ja raskastakin City of Confusion -raitaa. Kokonaisuuden kolmanneksi pisin kappale päättää koko levyn ja sulkee ympyrän upean elokuvallisesti. City of Confusionissa muuten kuullaan suomenkielistä laulua ensimmäistä kertaa Cleaning Womenin levytetyssä historiassa.

Washeria kuunnellessa kehittyy nopeasti vaikutelma, että levyyn on panostettu. Sovituksia ja saundeja on mietitty. Tuotantoa on mietitty. Sävellyksellisesti ilahduttavat proge-elementtien mukanaolo ja levyn kunnianhimoisimmat kappaleet.

Cleaning Women on aina ollut parhaimmillaan hieman kokeelliseen kallellaan – menevyyttä ja melodioitakaan unohtamatta. Niin se on myös Washerilla. Vaikka teollisemmat kilkuttelut ja kolkuttelut ehkä ovatkin aiempaa pienemmässä osassa, voi levyn silti vaivatta Cleaning Womenin – usein melankoliseksi, tummasävyiseksi ja rytmiikkavetoiseksi – tuotokseksi tunnistaa. Syvemmälle peruspopulaarimusiikin suuntaan kulkeminen ei olekaan yhtyeelle oikea tai edes millään tavalla ymmärrettävä suunta. Sinne Cleaning Womenillä ei ole uutta tai edes relevanttia annettavaa. Eikä siellä Cleaning Womenille.

Tässä mielessä ryhmän seuraavalta albumilta voi toivoa askelta taaksepäin. Muilta osin Washer on vähintäänkin kelpo Cleaning Women -levy edeltäjiensä jatkoksi – ja kokonaisuutena paras sitten vuoden 2004 Aelitan (BV² Productions; lue arvio).

Eros Gomorralainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua