Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen
KUVATAIDE | Näyttelyssä esineet heijastavat kiusallisenkin terävästi, mutta samalla katsojan ajattelua haastavasti, ympäröivän maailman valta-asetelmia, rahan virtoja ja kysymyksiä aitoudesta.
Nina Beier: Osat. Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki. 8.9.2024 asti.
Kiasman ylimmässä kerroksessa avautui perjantaina (22.3.2024) arvostetun tanskalaisen taiteilijan Nina Beierin kiinnostava Osat-näyttely, joka on laajin Pohjoismaissa nähty katsaus Beierin tuotantoon. Näyttelyssä esineet heijastavat kiusallisenkin terävästi, mutta samalla katsojan ajattelua haastavasti, ympäröivän maailman valta-asetelmia, materian ja rahan virtoja, kysymyksiä aitoudesta ja loputtomia merkityksiä, joita tavaroihin liittyy.
Osat-näyttelyssä pyörivät mekaaniset härät selässään äidinmaidonkorviketta (Beast, 2018), kulkevat kauko-ohjattavat autot (Auto, 2017) ja sojottavat käsin käärityt sikarit vintage-lavuaarien viemäriaukoista (Plug, 2018). Näyttelytilan lattiapinnasta valtaosan vie harmonisena levittäytyvä teos (Female Nude, 2015). Siinä teollisesti lannoitettujen multakasojen päällä on uhanalaisen seychellinpalmun siemeniä, jotka olivat aikanaan kallisarvoista kauppatavaraa – ja muistuttavat ulkonäöltään naisen peppua.
Female Nude, 2015. Coco de mer -pähkinä (uhanalaisen seychellienpalmun siemen), teollisesti lannoitettu multa. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen
Beast, 2018/2024, Mekaaniset härät, jotka on ohjelmoitu heittämään ihminen selästään; muovikanisterit, prosessoidusta lehmänmaidosta valmistettu äidinmaidonkorvikejauhe. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen
Beierin teoksissa toistuvia teemoja ovatkin sukupuoleen liittyvät roolit, ja ihmisen suhde muihin lajeihin. Taiteilija etsii teoksissaan risteyskohtia, joissa esineiden hyvin erilaiset ominaisuudet ja tarinat voivat kohdata.
– Suurimmalla osalla esineistäni on kaksoismerkitys. Minua kiinnostaa, miten esineet viestivät toistensa kanssa, Beier kertoi perjantaina Kiasmassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.
Tämä kommunikointi voi toteutua monella eri tasolla, se voi materiaaleja tai ideoita.
Auto, 2017. Kauko-ohjattavat autot, aidoista hiuksista tehdyt peruukit. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen
Plug, 2018/2024. Pastelliväriset keraamiset pesualtaat 1960–70-luvuilta, käsin käärityt sikarit. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen
Aitoja ja epäaitoja kyyneliä
Nina Beier on tehnyt taidetta laajalla rintamalla 20 vuotta kestäneellä urallaan, veistosten ja installaatioiden ohella myös performansseja. Kiasman näyttelyssä on esillä perjantaisin ja lauantaisin klo 14–16 Draama-performanssi, jossa kaksi näyttelijää nojaa murheellisina seinään. He ilmentävät surua ja vuodattavat välillä kyyneleen kädessään olevaan lasiin.
Performanssia katsellessani mietin, miten kovin harvoin voin pysähtyä katsomaan ihmistä, joka itkee. Vaistomaisesti käännän katseen pois, koska suora tuijotus tuntuu väkivaltaiselta työntymiseltä toisen sisimpään. Nyt havahtuminen siihen, että tilanne ei ollut aivan totta, toi minulle helpotuksen tunteen. Saatoin katsoa suoraan itkevää ihmistä ja pystyin kietoutumaan surun piiriin turvallisesti. Yllättäen suru tarttui minuun kauniilla, mutta tuntuvalla otteella, se ei ollut enää pelottavaa ja ahdistavaa.
Kuva Drama-performanssista, 2019/2024. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen
Kun lähdin eteenpäin, muistin Beierin aiemman kommentin siitä, miten jokainen katsoja tuo oman kokemuksensa kerroksen niiden monen kerroksen päälle, jotka hän on taiteilijana jo rakentanut. Se oli juuri tapahtunut kohdallani.
Näyttelyn kuraattori Piia Oksanen lähestyi esseessään ”Aito ja/tai epäaito essee kyyneleistä” Draama-teosta myös toisesta näkökulmasta. Hän lavensi pohdinnan Beierin näyttelyn punaiseen lankaan, jossa kaikki teosobjektit ”materialisoivat tai kopioivat jotain, moni niistä on yhtä aikaa sekä originaali että representaatio.” Hänelle Beierin teokset näyttävät kaikessa piilevän mahdollisuuden esittää monenlaisia asioita,
Beier jää pysyvästi Mannerheimin kaveriksi
Samaan aikaan Kiasman näyttelyn kanssa Beierin töitä on esillä syyskuuhun asti nykytaiteen museo Capcissa Boreaux’ssa), Ranskassa. Beier ei kysyttäessä halunnut asettaa näitä kahta näyttelyä arvojärjestykseen. Sen sijaan hän nauraen kertoi, millaista oli sovittaa teoksia kahteen hyvin erityyppiseen tilaan.
Kiasmassa hän tiesi teostensa päätyvän selkeään betoniseinäiseen ja ympäristöltään minimalistiseen moderniin tilaan. Capc sen sijaan on vuonna 1824 rakennetussa siirtomaa-aikaisessa varastorakennuksessa. Beier on kuitenkin ilahtuneena seurannut, miten molemmat näyttelyt istuvat ympäristöönsä ja toimivat itsenäisinä kokonaisuuksina täydentäen toisiaan.
Suihkulähdeteos Women and Children (2022). Kuva: Timothy Schenck
Beier jättää pysyvän kädenjälkensä helsinkiläiseen katukuvaan, vaikka näyttely sulkee ovensa syyskuussa. Toukokuussa Beierin suihkulähdeteos Women and Children (2022) tulee esille Kiasman edustalle kahvilaterassin altaaseen. Se jää siihen pysyvästi Mannerheimin ratsastajapatsaan kupeeseen.
Myöhemmin tänä vuonna Beieriltä avautuu vielä yksityisnäyttely nykytaiteen museo Tamayossa Meksikon pääkaupungissa.
Marja Heinonen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Serlachius-museon tuoreet näyttelyt tuovat esiin parturissa käynnin traumoja ja venyttävät taiteen rajoja
KUVATAIDE | Devan Shimoyama kertoo Serlachius Kartanossa hiljattain avatussa näyttelyssä oman tarinansa afroamerikkalaiseen kulttuuriin liittyvistä hiustraumoista.
Feminiinisen kauneuskäsityksen oikeutus ja digitaalisella teknologialla koodattu runollinen universumi
KUVATAIDE | Tampereen taidemuseo esittelee kauneuden luomiseen keskittyvän Tuula Lehtisen monipuolista uraa sekä Charles Sandisonin koodeihin ja algoritmeihin pohjautuvan mediataiteen helmen.
Mailis Saralehdon niukalla väriskaalalla maalaamat teossarjat limittyvät toisiinsa hienovaraisesti
KUVATAIDE | Turun Galleria Räyhässä on esillä Mailis Saralehdon residenssijaksollaan maalaamia teoksia, joita innoittivat Toscanan maisemat, arkkitehtuuri, tapahtumat, tunnelmat ja muistikuvat.
Kimmo Pyykkö -taidemuseon Dialogos-näyttely kutsuu katsojan vuoropuheluun teosten kanssa
KUVATAIDE | ”Saman pöydän ääressä, toinen kätenä, toinen silmänä” on taidekaksikko m&p:n eli Juha Merran ja Jouko Pullisen motto. Kumpi kulloinkin tekee ja kumpi katsoo ja kommentoi, se vaihtelee työn mukaan.
