Kuka voisi paremmin kuvata maata kuin talonpoika? Vilho Lampi HAMissa

Vilho Lampi: Maakunnan portti /1930. Oulun taidemuseo. Kuva: Mika Friman

KUVATAIDE | Helsingin taidemuseo HAM esittelee Vilho Lammen tuotantoa pääkaupungissa ensimmäistä kertaa neljäänkymmeneen vuoteen. Näyttely on kuitenkin suppeudessaan hienoinen pettymys, sillä moni hieno työ loistaa poissaolollaan.

Vilho Lampi Helsingin taidemuseossa HAMissa 18.10.2020 asti.

Yöjuna Rovaniemelle lähtee raiteelta neljä klo 00.05. On vuosi 1974. Hytissä odottaa jo sen toinen matkustaja. Emme tunne toisiamme. Hänen määränpäänsä on sama kuin itselläni: Liminka. Pikajuna pysähtyy asemalla sitä erikseen pyydettäessä.

Taidemaalari Vilho Lampi ja oopperalaulaja Abraham Ojanperä ovat Limingan suuruudet, joiden nimeä kantavat museokoti ja museo sijaitsevat Limingan joen vartta kulkevalla Rantatiellä lähellä toisiaan. Vastarannalla on vuonna 1892 perustettu kansanopisto rakennuksineen, jonne asemalta kävelemme. Se oli myös Vilho Lammen ensimmäinen opiskelupaikka 1916–17. 1960-luvulla kansanopistoon perustettiin kuvataidelinja, mikä on nyt valloittanut opiston kokonaan. Tässä maisemassa jokainen nuori taideopiskelija kävelee aivan kirjaimellisesti Vilho Lammen jalanjäljissä.

Liminganjoki oli yksi Lammen suosikkiaiheista. Katarina ja Leonard Bäcksbackan kokoelmissa Helsingin taidemuseossa oleva 1934 maalattu samanniminen työ on erittäin suosittu ja HAMin näyttelyn lähtökohta. Se on taiteilijan loppukauden maalauksia, hellästi ja tarkkuudella toteutettu rakkaudentunnustus kotiseudulle.

Juuri tuon sillan, jolla maalarin on täytynyt työnsä tehdä, ylitse minäkin kävelin jatkuvasti elävän mallin piirustusluokkaan joen toiselle puolen ja takaisin. Tämä maisema oli osa elämääni kahden lukukauden ajan ja keltainen kaksikerroksinen talo maalauksen vasemmalla rannalla: siellä asuin. Näkymä oli aivan sama vuonna 1974 kuin 1934.

Teos on paras Vilho Lammen lukuisista jokinäkymistä ja erityisen suosittu varmaan siksikin, että näkökulma virtaavaan veteen on juuri se, mihin kuka tahansa katsoja sillalla kuin sillalla itsensä asettaa.

Vilho Lampi päätti elämänsä hyppäämällä Tuiran sillalta Oulujoen Merikoskeen maaliskuun 17. päivänä vuonna 1936. Hänet löydettiin vasta toukokuussa jäiden lähdettyä Elban saaren rannasta. Muistotilaisuus pidettiin Matinlaurissa viikon kuluttua.

Vilho Lampi Limingan joki kuva Hanna Kukorelli forKT

Vilho Lampi: Limingan joki (1934). Katarina ja Leonard Bäcksbackan kokoelma, HAM. Kuva: Hanna Kukorelli

* *

Vilho Henrik Lampi syntyi Oulussa 19. heinäkuuta 1898. Perhe asui Kakaravaarassa Köyhäin huoneenkadulla. Liminkaan Matinlaurin tilalle muutettaessa Vilho oli 11-vuotias. Perheessä oli silloin kahdeksan lasta ja Limingassa syntyi vielä kaksi poikaa lisää. Kansakoulu, jota hän kävi, toimii nyt Vilho Lampi -museona ja 1970 -luvulla rakennuksen isossa salissa piirrettiin elävää mallia. En tiedä, piirretäänkö enää.

Ennen taideopintojaan Lampi opiskeli yleissivistäviä aineita Limingan kansanopistossa, liittyi 1918 suojeluskuntaan ja IKL:ään ja kävi asepalveluksen Tampereen jääkäripatterissa 1919.

Vuosina 1921–1925 Lampi opiskeli menestyksekkäästi Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa. Hän otti myös lausuntatunteja Ilmari Räsäseltä, joka toimi Helsingin yliopiston puhetaidonopettajana. Lausunta, näyttämötaide ja kirjoittaminen olivat olleet hänen harrastuksiaan jo kouluaikana Limingassa eikä hän lopettanut niiden harjoittamista takaisin kotiseudulle palattuaankaan.

Helsingistä jälleen kotiseudulle saavuttuaan hän jakoi aikansa Matinlaurin maatilan töiden ja maalauksen kesken. Opintojen aikainen marraskuulainen vire töissä muuttui niin sanottuun herooiseen kauteen. Vilho Lammen isän kuolema osuu keskelle tätä kautta, vuoteen 1929.

Henkilökuvista voi aistia ajan äärioikeistolaista aatemaailmaa, pohjalaista uhoa, voimaa ja vallanhalua raakuuden kanssa yhteen kietoutuneina. Lampi oli perustamassa samoihin aikoihin IKL:n paikallisosastoa Liminkaan, mutta kuvaako hän kuitenkaan kaikissa omakuvissaan itseään, vaikka olikin niissä mallina?

Lasten muotokuvat ennen herooista aikaa, sen aikana ja sen jälkeen ovat voimakkaasti myötäeläviä ja erittäin sydämeenkäyviä teoksia, mikä antaa uskoa, että totuus ei ollut ehkä ihan niin kova.

Vilho Lampi Sisarukset osa Kuva MLTfor KT

Vilho Lampi: Sisarukset / 1934, öljy vanerilla. Osa maalauksesta. Oulun taidemuseo. Kuva: Marja-Liisa Torniainen

Saman kauden maisemissa maanläheinen väriskaala ja tummat ääriviivat piirtävät selkeästi, rytmikkäästi, realistisesti ja herkistelemättä kuvaa kylästä lakeudella. Meijeritie on erityisen latautunut pieni teos. Tie oli tuttu, koska hän kuljetti talon maidot meijeriin. Tunnistan paikan tunnelman siellä itsekin kulkeneena.

Vuonna 1930 syntyi paljon todella hienoja teoksia. Kuka voisi paremmin kuvata maata kuin talonpoika? Lampi pystyy istuttamaan töihinsä uskomatonta voimaa, kuten kylmään peltomaisemaan pienessä maalauksessa Nocturne, joka on Ateneumin kokoelmissa, ei tässä näyttelyssä. Sekin on valmistunut vuonna 1930.

Ainoan oman näyttelynsä Lampi piti Oulussa vuonna 1930 eikä ole ihme, että se oli yleisömenestys. Viidestäkymmenestäkolmesta esillä olleesta työstä myytiin melkein puolet. Mukana olivat teokset kuten Siltatanssit, Huijarit, Pitäjän keisari sekä Mestaaja. Lisäksi hänellä oli käyttämätön apuraha, jonka turvin hän päätti matkustaa Pariisiin opintomatkalle. Vaikka aika Pariisissa keväällä 1931 kesti vain pari kuukautta, se on selvä vedenjakaja Lammen tuotannossa. Se muutti kaiken.

Vilho Lampi Kraatarin Antti osa kuvaMLTforKT

Vilho Lampi: Kraatarin Antti (1930), öljy vanerilla. Osa maalauksesta. Oulun taidemuseo. Kuva: Marja-Liisa Torniainen

Pariisin jälkeen

On aivan uskomatonta, mikä muutos Vilho Lammen maalauksissa tapahtui lyhyen Pariisin-matkan ansiosta. Matkallaan hän tutki myös Berliinin ja Brysselin museoita, ja palasi mukanaan parikymmentä uutta teosta. Kaiken lisäksi pian tulonsa jälkeen hän matkusti Petsamoon, mutta sillä matkalla ei ollut suurta vaikutusta hänen työhönsä.

Kerrotaan, että matka sekä masensi että innoitti häntä. Joka tapauksessa hänelle tapahtui jotain todella onnekasta. Ruskean sävyt vaihtuivat väreihin ja karkeus katosi. Työt muuttuivat pikkutarkoiksi ja pointillisiksi, välillä melkein naivistisiksi, mutta mikä tärkeintä: ne ovat täynnä rakkautta aiheisiinsa.

Elämänsä loppupuolella hän kirjoittaa: ”Täällä on suurenmoiset maalausilmat ja ihanaa on elää luonnon ja Jumalan mukana. Taide on jotain niin suurta – niin pyhää, että suorastaan vapisen sitä ajatellessani!”

* *

Vilho Lampi sai aikaan 550 teosta 14 vuodessa. Hän sai apurahoja ja palkintoja ja hänen töitään ostettiin museoihin. Hän osallistui lukuisiin kotimaisiin näyttelyihin ja lehdistö huomioi hänen työnsä positiivisesti ulkomailla. Hän edusti Suomea ryhmänäyttelyissä muun muassa Saksassa, Neuvostoliitossa ja Latviassa.

Jatkuva maatilan raskaiden töiden teko ja oman työn teko vapaa-aikoina oli vahvallekin miehelle liikaa. Väsymys sai hänet sairastumaan hypokondriaan eli luulotautiin. Hypokondriasta kärsivä potilas on jatkuvasti peloissaan ja ahdistunut oireistaan ja tämä saattaa johtaa masennukseen, mikä taas puolestaan nostaa itsemurhan riskiä.

Marja-Liisa Torniainen

Pekka Törmän valokuva Vilho Lammesta maalaamassa 1400pxlev

Pekka Törmä: Vilho Lampi maalaamassa. Oulun taidemuseon luvalla.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This