Mira Kankaanrannan maalaukset Kesäpäivän seisaus (vas.) ja Unohdus. Kuva: Taidekeskus Mältinranta
KUUKAUDEN GALLERIANÄYTTELY | Tampereen Mältinrannassa esillä olevat Mira Kankaanrannan maalaukset asettavat ihmisen paikalleen osaksi luonnon vääjäämättömiä prosesseja – maatumista, itämistä ja aineen kiertokulkua.
Mira Kankaanrannan maalauksissa ihminen, eläin, kasvit ja maisema kietoutuvat toisiinsa ainutlaatuisella tavalla. Omaleimainen, kierteilevä kädenjälki saa myös värit sykkimään toistensa syleilyssä.
Elävä, rappeutuva ja jo elämästään irti päästänyt ovat Kankaanrannan maalauksissa yhtä aikaa läsnä. Ne ovat samalla tavalla kiehtovia kuin Elina Merenmiehen teosten puuaiheisiin sulautuvat kasvot tai Ulla Pohjolan tekstiilityöt, joissa ihmisen lepoon maan povessa liittyy merkillinen lohtu.
Ihmisen, kasvin ja eläimen yhtäaikaisuus on Kankaanrannan teoksissa orgaanista. Se sisältää elämän väistymisen ja alkamisen, se on yhtä aikaa depressiivistä ja energistä. Muodonmuutos on jo käynnissä, mutta maalaus ei välttämättä paljasta sen suuntaa. Selvää kuitenkin on, ettei ihminen hallitse tätä peliä enää, vaan on yksi tasapuolinen osatekijä luonnon vääjäämättömissä prosesseissa.
Mira Kankaanranta: Antaa palaa, öljy kankaalle 2021. Kuva: Katri Kovasiipi
Kuoleman väistämätön läsnäolo hehkuu etenkin teoksessa Linnut. Se, mitä ihmisestä on jäljellä, on muuttunut olentoisuudeksi, joka on myös osa maisemaa etenkin maalauksissa Jäähyväiset ja Kesäpäivän seisaus. Ihmisen ja eläimen olentomaisuus ja kasvimaisuus sulavat yhdeksi kiehtovalla, liikuttavalla tavalla esimerkiksi maalauksissa Lehvästö, Antaa palaa, Juuret ja Haarniska. Maanmuotoihin ja maisemaan sulautuva olento herättää myötätuntoa varsinkin teoksessa Niityllä.
Kaikki Kankaanrannan maalaukset eivät ole kohtalokkaita koko elämän tai elämän kiertokulun kuvia, vaikka sellaisia sävyjä näihin teoksiin voi helposti liittää. Ohimenevämpiä tunteita ja tuntemuksia on luettavissa esimerkiksi teoksesta Kevät, joka puhutellee allergiset reaktiot kehossaan tuntevia. Myös teosnimet tarjoilevat katsojalle mahdollisia assosiaatiopolkuja, kuten maalaus Häpeästä kasvaa kauneimmat kukat.
Mira Kankaanrannan maalausten Kevät (2021) ja Niityllä (2021) luontosuhde vie ajatuksia moneen suuntaan. Kuva: Katri Kovasiipi
Mältinrannassa nähtävät Kankaanrannan teokset ovat valmistuneet vuosina 2020–2022. Kankaanrannan taito saada maalauksiinsa eri elämänmuotojen ja aikatasojen yhtäaikaisuus on huikeaa. Se pitää nähdä ja kokea itse.
Katri Kovasiipi
Pirkanmaan Kulttuurirahasto on tukenut kirjoittajan työskentelyä
Mira Kankaanranta: Haarniska. Galleria Mältinranta, Kuninkaankatu 2, Tampere 8.3.2022 saakka ma–to 12–18, pe–su 12–16
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Johanna Saikkosen näyttely Black Hole on nihilistinen kurkkaus ruumiin pimeyteen
KUVATAIDE | Turun Makasiini Contemporaryn näyttely koostuu vain viidestä maalauksesta, mutta se riittää. Näyttelyn koettuaan katsoja voi tuntea maailman olevan jälleen vähän pahempi paikka.
Kuvaamaton valokuvanäyttely ja kysymättömiä kysymyksiä – maistereiden lopputyönäyttely Valokuvataiteen museossa
VALOKUVATAIDE | Aalto-yliopiston päättötyönäyttely Image Being 2025 esittelee 14 nuorta valokuvaajaa ja tutkii mahdollisuuksia käyttää kameraa ilmaisemiseen, todistamiseen ja löytämiseen.
Vapriikin Seitsemän sisarta kuljettaa meidät yhteisille juurillemme näyttäen, kuinka taide on jo aikojen alusta ollut erottamaton osa ihmisyyttä
KUVATAIDE | Aboriginaaliryhmän kuratoima ja valvoma Songlines-näyttely seitsemästä sisaresta on nähty ennen Vapriikkia Pariisisissa, Berliinissä ja Plymouthissa – sekä tietysti Canberrassa.
Öljyn lumo ja tuho – Monira Al Qadirin näyttely Kiasmassa
KUVATAIDE | Näyttely muistuttaa kiusallisesti, että öljy on syvemmällä jokaisen elämässä kuin päivittäin tulee ajatelleeksi. Mikromuovin muodossa se on tunkeutunut itse kunkin elimistöön.