Mira Kankaanrannan maalaukset Kesäpäivän seisaus (vas.) ja Unohdus. Kuva: Taidekeskus Mältinranta
KUUKAUDEN GALLERIANÄYTTELY | Tampereen Mältinrannassa esillä olevat Mira Kankaanrannan maalaukset asettavat ihmisen paikalleen osaksi luonnon vääjäämättömiä prosesseja – maatumista, itämistä ja aineen kiertokulkua.
Mira Kankaanrannan maalauksissa ihminen, eläin, kasvit ja maisema kietoutuvat toisiinsa ainutlaatuisella tavalla. Omaleimainen, kierteilevä kädenjälki saa myös värit sykkimään toistensa syleilyssä.
Elävä, rappeutuva ja jo elämästään irti päästänyt ovat Kankaanrannan maalauksissa yhtä aikaa läsnä. Ne ovat samalla tavalla kiehtovia kuin Elina Merenmiehen teosten puuaiheisiin sulautuvat kasvot tai Ulla Pohjolan tekstiilityöt, joissa ihmisen lepoon maan povessa liittyy merkillinen lohtu.
Ihmisen, kasvin ja eläimen yhtäaikaisuus on Kankaanrannan teoksissa orgaanista. Se sisältää elämän väistymisen ja alkamisen, se on yhtä aikaa depressiivistä ja energistä. Muodonmuutos on jo käynnissä, mutta maalaus ei välttämättä paljasta sen suuntaa. Selvää kuitenkin on, ettei ihminen hallitse tätä peliä enää, vaan on yksi tasapuolinen osatekijä luonnon vääjäämättömissä prosesseissa.
Mira Kankaanranta: Antaa palaa, öljy kankaalle 2021. Kuva: Katri Kovasiipi
Kuoleman väistämätön läsnäolo hehkuu etenkin teoksessa Linnut. Se, mitä ihmisestä on jäljellä, on muuttunut olentoisuudeksi, joka on myös osa maisemaa etenkin maalauksissa Jäähyväiset ja Kesäpäivän seisaus. Ihmisen ja eläimen olentomaisuus ja kasvimaisuus sulavat yhdeksi kiehtovalla, liikuttavalla tavalla esimerkiksi maalauksissa Lehvästö, Antaa palaa, Juuret ja Haarniska. Maanmuotoihin ja maisemaan sulautuva olento herättää myötätuntoa varsinkin teoksessa Niityllä.
Kaikki Kankaanrannan maalaukset eivät ole kohtalokkaita koko elämän tai elämän kiertokulun kuvia, vaikka sellaisia sävyjä näihin teoksiin voi helposti liittää. Ohimenevämpiä tunteita ja tuntemuksia on luettavissa esimerkiksi teoksesta Kevät, joka puhutellee allergiset reaktiot kehossaan tuntevia. Myös teosnimet tarjoilevat katsojalle mahdollisia assosiaatiopolkuja, kuten maalaus Häpeästä kasvaa kauneimmat kukat.
Mira Kankaanrannan maalausten Kevät (2021) ja Niityllä (2021) luontosuhde vie ajatuksia moneen suuntaan. Kuva: Katri Kovasiipi
Mältinrannassa nähtävät Kankaanrannan teokset ovat valmistuneet vuosina 2020–2022. Kankaanrannan taito saada maalauksiinsa eri elämänmuotojen ja aikatasojen yhtäaikaisuus on huikeaa. Se pitää nähdä ja kokea itse.
Katri Kovasiipi
Pirkanmaan Kulttuurirahasto on tukenut kirjoittajan työskentelyä
Mira Kankaanranta: Haarniska. Galleria Mältinranta, Kuninkaankatu 2, Tampere 8.3.2022 saakka ma–to 12–18, pe–su 12–16
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Taiteen voimaa, vimmaa ja valoa – HAM, Serlachius ja Sara Hildén
KUVATAIDE | Magdalena Abakanowizcin näyttely Helsingissä, Anish Kapoor ja Viljami Heinonen Serlachiuksella sekä Vastamaalattua Sara Hildénillä.
Olemisesta kohti mahdotonta – Mäntän XXX kuvataideviikot ojentaa kättä yli taidemuotojen rajojen
KUVATAIDE | Mäntän kuvataideviikot jatkuvat Pekilossa vielä elokuun loppuun. Paljon keskustelua herättänyt näyttely kutsuu ajattoman ihmettelyn äärelle.
Vielä on kesää jäljellä – ja kaksi kiehtovaa luontoteemaista näyttelyä Turussa
KUVATAIDE | Marja Heinonen kirjoittaa islantilaisen Eggert Péturssonin teoksista Turun taidemuseossa ja Maija Tammen näyttelystä Aboa Vetus Ars Novassa.
Voiko ajatus taiteesta olla taideteos? Pohdintaa Anish Kapoorin näyttelystä Serlachiuksella
ESSEE | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen purkaa esseessään Anish Kapoorin näyttelyssä syntyneitä kysymyksiä taiteesta.