Yksityiskohta harjumaisemasta. Kuvat: Tiina Nyrhinen
KUVATAIDE | Ilai Elias Lehdon näyttely kantaa mukanaan huovutuksen runoutta ja runouden lämpöä.
”Samottu taival, syysharjujen syli jättää Kangasalaan aivan uuden runollisen jäljen, urbaanin mutta kuitenkin harjujen jääkautisesta voimasta energiaa puskevan.”
Ilai Elias Lehto: Samottu taival, syysharjujen syli. Kangasalan pääkirjaston Taidetila Terrassa 19.9.2024 asti.
Kangasala pelkistyy mielessäni helposti vain Tampereen läheisyydestä hyötyväksi naapuriksi, esikaupunkialueeksi, jolla ei ole kovin vahvaa omaa identiteettiä.
Rakennustyömaan keskellä keskusta on kaaoksessa. Mutta toisaalta, sanon Kangasala, ja heti on kesäpäivä, Pirkanmaan maakuntalaulu alkaa kaikua päässä, ollaan ”Harjulan” – Kuohunharjun? – seljänteellä ja katsellaan järviä lahtineen. Topeliuskin kävi täällä.
Myös Ilai Elias Lehto kävi täällä. Hän vietti Kangasalan keskustassa kaksi vuotta nuoresta elämästään. Pääkirjaston alakerrassa, pullantuoksuisen kahvilan vieressä on Taidetila Terra, jossa paljastetaan Lehdon teosten voimalla tuore näkemys Kangasalasta.
Yhtä hyvin kuin erämaamökit, myös Kangasalan keskustassa sijaitseva kerrostaloasunto voi toimia pakopaikkana, jonne on hyvä käpertyä nuolemaan haavojaan. Kuution suojassa taiteilija nautti hiljaisista naapureista, siivoamisesta ja siitä, että kirkontornin lyhtyyn syttyi valo joka ilta valvomaan taiteilijan unta.
Unet ovat levottomia. Eräs uni on materialisoitunut vanhaan kaurisaiheiseen keittiöliinakalenteriin. Synkeä pilvi rikkoo liinan suorakaiteen, peuran jalkojen juuressa, maan alla vellovat raskaat, veriset vedet. Tällainen oli vuosi 2022. Kivaa kuin kissanraadolla, tai kuten taiteilija kirjoittaa pieneen öljymaalauskehikon nurjalle puolelle: ”Unet, joissa peurat syövät villasukkia”.
Ilai Elias Lehdon keskeinen tekniikka Kangasalan näyttelyssä on löydetty tekstiili ja huovutus. Unet joissa peurat syövät villasukkia, kierrätystekstiili ja villahuovutus, 2024.
* *
Kangasala harjuineen esittäytyy pääseinälle ripustetussa huovutustyössä: näen siinä vaeltelun ilon, luonnosta ammennetun maiseman: polveilevaa maata, vihreää, tuossa lähde, ja on siellä juotu pari bisseäkin. Mutta kokonaisuutena huovutus hymyilee kuin Krokotiili Gena konsanaan. Kenties taiteilija on saanut Kangasalan aikanaan myös uusia ystäviä.
”Toverini haluaa ikuistaa minut
Kangasalantien kuutamossa
Lähdetään kakskymppisten kanssa
jatkoille Kansanbaariin ja
huudatetaan kännykästä UMK-ehdokkaita.En oo paskana.”
Pastoraalin voi nähdä kuvana harjusta ja siellä samoilusta. Villahuovutus.
* *
Villahuovuttaminen on Ilai Elias Lehdon tunnetuin tekniikka. Muita, nyt poissaolevia ilmaisukeinoja hänelle ovat esimerkiksi pehmolelujen uudelleenmuovailu ja miesten kalsareiden esiinmarssi yllättävissä yhteyksissä. On ehkä hyväkin, että katsoja saa keskittyä näkemään, millaisia ajatuksen ulottuvuuksia huovuttamalla ja eri tekniikoita yhdistelemällä pystyykään seinälle kerimään.
Samottu taival, syysharjujen syli jättää Kangasalaan aivan uuden runollisen jäljen, urbaanin mutta kuitenkin harjujen jääkautisesta voimasta energiaa puskevan. Kannattaa keskittyä hetkeksi Lehdon teksteihin, jotka realismissaan ovat koskettavia ja vievät tarinaa eteenpäin kuin hirvi. Kokonaisuudessaan pieni näyttely tarjoaa mielenkiintoisen vaelluksen ja Kangasalalle identiteetin, jossa kesä on mennyt ja tilalla on pimeys ja ne karummat vuodenajat, joista harvemmin isänmaallisia lauluja lauletaan.
Tiina Nyrhinen
Taike tukee tänä syksynä kirjoittajan pirkanmaalaisesta kuvataide-elämästä kertovia juttuja.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Afroamerikkalainen taiteilija Howard Smith työskenteli myös Vallilalle ja Arabialle – retrospektiivi EMMAssa
KUVATAIDE | Espoon EMMA-museo esittelee materiaaleihin ja tekniikoihin uteliaasti suhtautuneen yhdysvaltalaitaiteilijan elämäntyötä 90 teoksen retrospektiivillä.
Palava taivas on kahden taiteilijan vuoropuhelua yli vuosikymmenten – Markkula ja Ala-Maunus HAMissa
KUVATAIDE | Petri Ala-Maunukselle ja Mauno Markkulalle yhteistä on tunne, josta he ammentavat kuviin maisemista. Taiteen kieli sen sijaan on kummallakin omanlainen.
Taiteen voimaa, vimmaa ja valoa – HAM, Serlachius ja Sara Hildén
KUVATAIDE | Magdalena Abakanowizcin näyttely Helsingissä, Anish Kapoor ja Viljami Heinonen Serlachiuksella sekä Vastamaalattua Sara Hildénillä.
Olemisesta kohti mahdotonta – Mäntän XXX kuvataideviikot ojentaa kättä yli taidemuotojen rajojen
KUVATAIDE | Mäntän kuvataideviikot jatkuvat Pekilossa vielä elokuun loppuun. Paljon keskustelua herättänyt näyttely kutsuu ajattoman ihmettelyn äärelle.