Näkymä Laura Rämön installaatiosta. Kuvat: Marja-Liisa Torniainen
KUVATAIDE | Taidekeskus Mältinrannan Studiossa Laura Rämö kuvittelee videoinstallaatiossaan uutta elämänmuotoa nousemassa alkuvesistä. Gallerian täyttää Jaana Erkkilän ja Eija Timosen yhteisnäyttely Frozen Gardens.
Laura Rämö (s. 1989) on sisustanut Taidekeskus Mältinrannan Studion viihtyisäksi, hämäräksi paikaksi, joka muistuttaa lastenhuonetta tyynyineen. Äänimaailmakin on sordiinolla, ja 4-kanavaisen videoinstallaation kuvasto pehmeää, osin harsojen takaa katsottavaa.
Stop-motion-animaatiota ja videota yhdistävän installaation nimi I must alter myself into a life-form which can exist on this planet on kotoisin scifisarjasta Lost in Space. Rämön teoksen lähtökohtana on ollut muutoksen aikojen tunnustelu epävarmoina aikoina ja jaetussa ympäristössä, kertoo taiteilija itse esitteessään.
Valtakunnat kukoistavat ja tuhoutuvat, kaikki alkaa aina alusta uudelleen ja uudelleen, mutta kokonaisen planeetan tuhoa on silti vaikea kuvitella – ainakaan sen, jolla itse asumme. Meidän aikamme uhkakuvat ovat tyrmäävän voimallisia. Minkälaisen painolastin olemme lastemme hartioille asettaneet? Näiden ajatusten jälkeenkin tunnelma huoneessa on edelleen hyvä, kuin vastasyntyneen kodossa. Ja uutta elämäähän tässäkin kuvitellaan.
Teoksen musiikista vastaa Martin Jäger, tilasuunnittelusta Vilma Riitijoki ja graafisesta suunnittelusta Reishabh Kailey.

Laura Rämön installaatio Studiossa.
Mältinrannan Gallerian täyttää Jaana Erkkilän ja Eija Timosen yhteisnäyttely Frozen Gardens.
Eija Timosen (s. 1954) intohimona on jää, jota ja jonka lävitse hän valokuvaa aiheitaan. Valokuvia näyttelyssä on useammasta sarjasta. Yhdessä niistä on teemana symmetria. Täydellinen peilikuva tuntuu pelottavalta. Juuri näissä kuvissa on toisaalta myös sellainen määrä yksityiskohtia, että täyteyttä tuntuu vaikealta vastaanottaa. Teos nimeltä Halla on paras työ sarjasta. Selkeä geometrisyys antaa sille ryhtiä.

Eija Timonen: Halla, 2021, Diasec 80 x 112 cm.
Valokuvista on suurella vaivalla sommiteltu lukuisia pitkiä kapeita soiroja, joiden osat on leikattu ja liimattu sadoista valokuvista. Ne laskeutuvat Mältinrannan gallerian katosta ihailua herättävänä muodostelmana, yksityiskohdiltaan rikkaana ja luomoavana. Tämä on kauneinta koko näyttelyssä.
Installaation nimi on kuitenkin: Keväällä kun kaikki linnut kuolevat. Lattialle olevalle valkealle paperille on liimattu lintujen kuvia. Ne ovat kuolleet lentäessään ikkunoita päin. Kaunis kevätpäiväkin voi olla kohtalokas.

Eija Timonen: Keväällä kun kaikki linnut kuolevat, 2021.
Jaana Erkkilän (s. 1960) perinteelliset linokaiverrukset muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Suurin osa teoksista on mustavalkoisia, osassa on ruskea tausta ja yksi on värillinen. Graafikon aiheina ovat tässä näyttelyssä pääasiassa eläimet. Mukana on yksi iso vedoskooste, joka on suoraan seinäkkeessä kiinni. Sen nimi on Kysy eläimiltä. Mielenkiintoisin teos on kaikkia muita kookkaampi Yhteys.
Kolmen tekijän kokonaisuudessa on paljon hyvää, mutta ei tarpeeksi terää.
Marja-Liisa Torniainen, teksti ja kuvat
Jaana Erkkilä ja Eija Timonen sekä Laura Rämö Taidekeskus Mältinrannassa (Kuninkaankatu 2, Tampere) 30.11.2021 asti. Kirjoitus on syntynyt Taiteen edistämiskeskus Taiken tuella.

Jaana Erkkilä: Yhteys, 2021. Linoleikkaus 45 x 98 cm.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Taiteen voimaa, vimmaa ja valoa – HAM, Serlachius ja Sara Hildén
KUVATAIDE | Magdalena Abakanowizcin näyttely Helsingissä, Anish Kapoor ja Viljami Heinonen Serlachiuksella sekä Vastamaalattua Sara Hildénillä.
Olemisesta kohti mahdotonta – Mäntän XXX kuvataideviikot ojentaa kättä yli taidemuotojen rajojen
KUVATAIDE | Mäntän kuvataideviikot jatkuvat Pekilossa vielä elokuun loppuun. Paljon keskustelua herättänyt näyttely kutsuu ajattoman ihmettelyn äärelle.
Vielä on kesää jäljellä – ja kaksi kiehtovaa luontoteemaista näyttelyä Turussa
KUVATAIDE | Marja Heinonen kirjoittaa islantilaisen Eggert Péturssonin teoksista Turun taidemuseossa ja Maija Tammen näyttelystä Aboa Vetus Ars Novassa.
Voiko ajatus taiteesta olla taideteos? Pohdintaa Anish Kapoorin näyttelystä Serlachiuksella
ESSEE | Kulttuuritoimituksen Petri Hänninen purkaa esseessään Anish Kapoorin näyttelyssä syntyneitä kysymyksiä taiteesta.




