Jaakko Kortekangas ja Jyrki Anttila. Kuva: OperArt
OOPPERA | Talvisodassa Karjalankannaksen Taipaleenjoen vastarannoilla kärsi ja taisteli kaksi runoilijaa, joista kumpikaan ei päässyt tapahtumista koskaan irti. Jälkipolville heidän tekstinsä kertovat siitä, mitä sota aikuisten oikeasti on.
Ilkka Kuusisto: Taipaleenjoki-ooppera Tampere-talossa 28.11.2021.
Sodasta riittää paljon löysää puhetta näinä aikoina. Sotaa tarjotaan ratkaisuksi milloin jonkin maan turvallisuushuoliin, laajenemishaluihin, vähemmistöjen eliminointiin tai vaikka jo Euroopassakin – huom: Euroopassa – koronatoisinajattelijoiden hoitelemiseen.
Sodasta vaihtoehtona puhuvat niin huurupäiset some-vaikuttajat kuin (toivottavasti) hieman täyspäisemmät valtionjohtajat. Noita puheita kuunnellessa on pakko olla samaa mieltä vanhasta totuudesta: kuinka pienellä järjellä tätä maailmaan lopulta johdetaan.
Siitä, mitä sota ihan oikeasti on ja tarkoittaa, kertoo Ilkka Kuusiston ooppera Taipaleenjoki. Libreton on laatinut Panu Rajala. Teksti perustuu suurelta osin talvisodassa Taipaleenjoella Karjalankannaksella vastakkaisilla rannoilla taistelleiden kahden runoilijan, Yrjö Jylhän ja Jevgenij Dolmatovskyn runoihin.
Jylhä jos kuka on Suomessa talvisodan se runoilija, joka onnistui Kiirastuli-kokoelmassaan kiteyttämään sodankäynnin inhimillisen tuskan ja hinnan.
Kun ne kokemukset viedään vielä näyttämölle, harva voi seurata tarinaa kuivin silmin. Niin kävi myös Tampere-talossa sunnuntaina 28. marraskuuta.
Suomalaisuuden peruskallio
Taipaleenjoki syntyi Ilmajoen musiikkijuhlille, mutta 2010-luvun alun jälkeen sitä ei ole esitetty missään. Tampereen esitys oli osa kiertuetta – itse asiassa sen viimeinen etappi – jossa ooppera nähtiin tenori Jyrki Anttilan perustaman konsertti- ja ohjelmatoimisto OperArtin tuottamana.
Anttila lauloi itse Dolmatovskyn roolin. Jylhänä nähtiin baritoni Jaakko Kortekangas. Roolitus oli muutenkin varmoissa käsissä; esimerkiksi Jylhän Kirsti-vaimon osassa vuorottelivat kiertueella sopraanot Tiina-Maija Koskela ja Hedvig Paulig.
Yrjö Jylhää vankempaa suomalaista miehen nimeä on vaikea keksiä. Jaakko Kortekangas oli tämän esityksen samanlainen peruskallio, jonka koko näyttämöä hallitsevan roolin ympärille Taipaleenjoen sivuhenkilöt ja tapahtumat kiertyvät.
Suomalaisille Taipaleenjoen tapahtumat ovat osa talvisodan ihmettä, kun neljä vihollisdivisioonaa hyökkäsi, mutta kourallinen Pohjanmaan miehiä ja yhtä komppaniaa johtava tamperelainen luutnantti Jylhä eivät taipuneet. Rintama kesti murtumatta sodan loppuun asti, vaikka hilkulla oli.
Kun itse 1990-luvun lopulla kävin ensi kertaa äitini syntymäpitäjän Sakkolan itärajalla Taipaleenjoella, suomalaisten korsunpaikat ja juoksuhaudat olivat vielä hyvin nähtävillä ja hahmotettavissa. Maata potkimalla mullasta nousi esille hylsyjä ja sirpaleita.
Nyt maisema lienee jo tasoitettu venäläisten datshojen tonteiksi. Naapurille Taipaleenjoki on vain yksi taistelu monista, suomalaisille tärkeä osa itsenäisyyden historiaa.
Oopperaseurueen myymä Talvisota-leipä oli tuhtia suomalaista ruisleipää, tällä kertaa ilman pettua. Kuva: Kari Pitkänen
Jaakko Sola selvisi neljä päivää
Jälkipolvet voivat kuitenkin vain olla kiitollisia ja arvostaa sitä, mitä pakon edessä tehtiin. Itse Taipaleenjoella tai muualla sodissa taistelleet eivät usein koskaan päässeet näistä tapahtumista irti.
Niin kävi Yrjö Jylhällekin. ”Olen juurtunut näihin tanteriin, kuin lapsuusaikojen maisemiin, toki toisiin ja toisenlaisiin.”
Jylhä ei koskaan toipunut siitä vastuusta, jonka aiheutti toisen ihmisen, hänen alaisenaan sotivan miehen, lähettäminen tehtävään tai taisteluun. Moni niistä retkistä päättyi luotiin tai räjähdykseen.
Siitä antaa Taipaleenjoessa kuvan oopperalaulaja Väinö Solan Jaakko-pojan kohtalo. Hän kuolee 18-vuotiaana sotaan tulleena vapaaehtoisena ehdittyään olla rintamalla vain neljä päivää. Nuoren Solan roolissa vuorottelivat esityksissä Tuomas Miettola ja Joel Forsström.
”Kaivon luona luoti tapas monta liian janoista ja maltitonta”, Jylhä valittaa Kaivo-runossa, yhdessä Kiirastulen tunnetuimmista.
Runoilijan kohtalona oli kuolema omasta luodista vuonna 1956.
Taipaleenjoen esittäjät saivat vuolaat kiitokset Tampere-talon yleisöltä. Keskellä Jaakko Kortekangas (Jylhä), kapellimestari Mikk Murdvee ja Jyrki Anttila (Dolmatovsky). Kuva: Kari Pitkänen
Ensi kesänä Raatteentie
Ilkka Kuusiston musiikki on helppoa ja sulavaa kansanoopperaa, joka käy kaikille. Mukana on paljon tuttua musiikkia: Ateenalaisten laulu (räppinä!), Kalinka, Suomalainen rukous, Isänmaan virsi 577 (”Sun kätes, Herra, voimakkaan…”).
Libretisti Panu Rajala puolestaan teki historialle kunniaa, kun syvästi suomalaisessa teoksessa annettiin sijaa myös vastapuolella taistelleille ja heidän tunnoilleen.
”Olen nähnyt mä jokia paljon ja kaikkia muista mä en. Mutta yksi on Taipaleenjoki, vain purosen levyinen”, Jevgenij Dolmatovsky runoili ja jatkoi:
”Oli vaikeamp’ yli sen mennä kuin ylittää elämä.”
* *
OperArtin sotaprojektit saavat jatkoa ensi kesänä. Suomussalmen kesäteatterissa saa kantaesityksensä 1.7.2022 Uljas Pulkkiksen ooppera Raatteentie.
Tämänkin taistelun tarina koskettaa kahdessa tai jopa kolmessa maassa: Suomessa, Venäjällä ja Ukrainassa, jonka pojat paleltuivat suomalaiseen korpeen.
Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi
Ilkka Kuusisto: Taipaleenjoki-ooppera
- Libretto: Panu Rajala
- Ohjaus: Juulia Tapola
- Kapellimestari: Mikk Murdvee
- Puvustus: Annukka Matilainen
- Lavastus: Jari Jalonen
- Rooleissa mm: Jaakko Kortekangas, Jyrki Anttila, Tiina-Maija Koskela, Leena Reiman, Rolf Broman
- Orkesteri: 12 hengen oopperaorkesteri
- Kuoro: Lapsi- ja aikuiskuoro
Lisätietoa OperArtin sivuilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.
