Lauantaina Tampere Jazz Happening räppäsi, puhalsi putket suoraksi ja päästi Seppo Kantosen valloilleen

07.11.2022

Satoku Fujiin trio kontrabasisti Takashi Sugawa. Kuva: Maarit Kytöharju

KONSERTTI | Pakkahuoneen lauantai kurkotti minimalistisesta herkkyydestä vapaan jazzin klassismiin ja hiphopilla ryyditettyyn uusjatsiin. Päivän tapaus oli ilman epäilystä Seppo Kantosen pohjoismaisen vapaan cocktail.

41. Tampere Jazz Happening: Mette Rasmussen Trio North, The End, Satoku Fujii Tokyo Trio, Rámon Valle Quintet, Seppo Kantonen Bias ja Theo Croker ”Love Quantum”. Tampereen Tullikamarin Pakkahuone 5.11.2022.

Tampere Jazz Happeningin pitkän lauantain ennakko-odotukset oli ladattu illan loppuunmyytyyn konserttiin, jonka vetonaulana ollut Ron Carter oli joutunut perumaan lääkärien kehotuksesta koko Euroopan-kiertueensa. Hänen tilalleen hälytettiin parikymmentä vuotta Hollannissa asunut kuubalaispianisti Ramon Válle (s. 1964) kvintetteineen.

Ikävässä vertailukohdassa esiintymään joutunut hilpeä herrasmies hoiti tehtävänsä viihdyttävästi ja vähintään kohtuullisesti hauskuttaen yleisöä välispiikeillään ja houkutellen sen jopa vääntämään espanjaa kuubalaisaksentilla. Kokonaisuus sisälsi pari nopeatempoista vetoa, jotka upposivat hyvin, mutta musiikillisesti keikka ei erityisemmin sytyttänyt verrattuna päivän muuhun, kaikkinensa melko järeään antiin.

Vállen ohella yhtyeestä voi mainita paljon tilaa saaneen altistin Tineke Postman.

Sadan levyn taituri

Satoko Fuji Tokyo Trio PH by MK 8550p

Satoko Fujii. Kuva: Maarit Kytöharju

Paljon enemmän sykähdytti Satoko Fujiin (s. 1958) upea Tokyo Trio, jonka minimalistinen, taidokas sävelmaailma oli kuin ikivanha japanilainen puupiirros. Vuonna 2002 ja 2007 edellisen kerran Tampereella soittaneen pianistin ja säveltäjän pitkään aikaan ensimmäisessä triossa soittivat nuoremman polven improvisoijat, upeat kontrabasisti Takashi Sugawa (s. 1982) sekä rumpali Ittetsu Takemura (s. 1989).

Konsertin materiaali oli Fujiin mukaan peräisin trion tähän mennessä ainoalta levyltä, viime vuonna ilmestyneeltä Moon on the Lake -albumilta. Muusikoiden keskinäinen vuorovaikutus oli saumatonta, jokainen nyanssi ja pienikin yksittäinen kosketus merkitsevä. Soittoa leimasi kurinalaisuus ja korkea keskittymisen aste.

Trion työstöä ei helposti edes miellä sävelletyksi, niin herkältä ja tilanteeseen reagoivalta se tuntuu; mutta jokaisen edessä ovat kyllä laput. Ulospäin on vaikea arvioida, kuinka suuri osa musiikista oikeasti oli improvisoitua.

Kansainvälinen seitsikko

Seppo Kantonen BIAS PH by MK 8799p

Seppo Kantonen Bias. Kuva: Maarit Kytöharju

Happeningin tämän vuoden sankareihin kuuluu perjantaina UMOn riveissä näkyvästi solistina esiintynyt pianisti Seppo Kantonen (s. 1963). Konkarimuusikon kokoama kansainvälinen septetti Bias esitti tapahtuman tilaustyönä saman nimisen ”sarjan kappaleita”. Yhtyeessä soitti kaksi ruotsalaista Kantosen sukupolveen kuuluvaa muusikkoa, yksi sveitsiläinen, yksi norjalainen sekä kaksi muutakin suomalaista, kaikki viime mainitut Kantosta pari polvea nuorempia vapaan taitureita.

Yhtye syöksyi raivoisalla atakilla Kantosen sävellyksiin, joissa vapailla sooloilla vaikutti olevan aika iso rooli kirjoitettujen, jännittävien ja hyvin iskutettujen yhtyejaksojen ja moodeja keskeisesti rakentaneen Niko Kumpuvaaran harmonikkavirtojen välillä. Samanlaisia äkkivääriä syöksyjä yhtye rakensi useampia kertoja.

Ruotsalaisen Magnus Broon (s. 1965) kireä trumpetti sai paljon tilaa, samoin maanmiehensä Fredrik Ljunqvistin (s. 1969) klarinetti ja tenorisaksofoni sekä sveitsiläinen pasunisti Samuel Blaser (s. 1981). Norjalainen basisti Ole Morten Vågan (s. 1979) sekä rumpali Joonas Riippa (s. 1977) toteuttivat välillä hyvinkin svengaavaa komppia pianonsa takana tyytyväisenä myhäilleen Kantosen iloksi.

Maailmantuskaa

Mette Rasmussen Trio North PH by MK 8023p

Mette Rasmussen. Kuva: Maarit Kytöharju

Time Travels Through Us on Norjan Nasjonal Jazzscenen tilaama, viime tammikuussa Oslossa kantaesitetty teos. Sen tulkitsi tanskalaissyntyisen säveltäjän Mette Rasmussenin (s. 1980) Trio North, jossa soittavat Happeningin ”kalustoon” kuuluva norjalainen basisti Ingebrigt Håker Flaten (s. 1971) sekä amerikkalainen rumpali Chris Corsano (s. 1975).

Sähäkän ja taipuisan trion näpeissä klassisia eurooppalaisen freen elementtejä viljelevä musiikki tempaisee mukaansa. Rasmussen tanssahtelee raikkaasti ja puhaltaa alttosaksofonillaan kevyesti pölyt irti peräseinältä lajityypin parhaiden perinteiden velvoittamana. Nykyaikaista tiedostavuutta korostaen yksi teoksen kappaleista on beat-runoilija Anne Waldmanin lausuman tekstin ryydittämä A hastag without content, jonka Rasmussen täppailee esiin tabletiltaan.

Samansukuisilla vesillä kalasteli toinen Tampere Jazz Happeningin taiteellisen johtajan JuhamattiKuhnaKauppisen ikisuosikeista eli ruotsalaisen baritonisaksofonisti Mats Gustafssonin (s. 1964) sävyttämä ruotsalais-norjalainen kvintetti The End. Heti ensimmäisellä kappaleella Gustafsson puhalsi putkensa suoraksi muistuttaen rajusta soittomaineestaan.

Paikalla olleet todistivat kuitenkin, että kahden saksofonistin, basistin, rumpalin sekä vokalistin yhtye kykeni yllättävänkin syvään lyyrisyyteen ja herkkyyteen.

Kuolee, kuolee

Pakkahuoneen lauantai-illan päättänyt trumpetisti ja säveltäjä Theo Croker (s. 1985) aloitti settinsä hiphop-rytmisellä kappaleella Jazz Is Dead, jossa hän lyyrisen trumpettiosuuden ohella hoiteli myös rap-osuuden. Kappale on peräisin hänen tuoreimmalta, tänä vuonna ilmestyneeltä albumiltaan Love Quantum.

Kappaleella todistetaan, että eläköön musiikki, jazz on kuollut. Jazzin kaapua yltään ravistelevan muusikon kvintetin musiikki rullasi kyllä komeasti ja vetävästi, tuoreita populaarimusiikin, mutta myös perinteisen svengin keinoja hyödyntäen.

Ensimmäiset arviot kertovat, että sunnuntaita vasten yöllä Klubilla esiintynyt etiopialaistähti Mulatu Astatke olisi räjäyttänyt pankin. Kannattaa myös muistaa, että Telakalla pyöri kahtena iltana erinomaisen kovatasoinen kattaus suomalaista jazzia, kuten Plop & Junnu, Joona Toivanen Trio sekä Varre Vartiaisen Almost Standards Live! feat. Severi Pyysalo.

Arto Murtovaara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua