John Storgårdsin luotsaama konsertti järisytti – Tampere Filharmonian Oi ihmisyys Tampere-talossa

Kuva: Tampere Filharmonia

Tampere Filharmonia: Oi, ihmisyys. Tampere-talon iso sali 27.4.2023. Kapellimestari John Storgårds, basso Mika Kares, Viron kansallinen mieskuoro.

Tampere Filharmonian kuorojen huhtikuu päättyi hurmioon; huutoon ja vimmaisiin taputuksiin, kun kapellimestari John Storgårds lopulta pudotti tahtipuikkokätensä rennoksi Dmitri Šostakovitšin 13. sinfonian sammuessa viimeisen kellon kumuun.

Konserttikokemus oli järisyttävä. Yleisö eli musiikkia henkeä pidätellen. Pahimman melskeen aikana ei olisi ollut ihme, vaikka vierustoveri ottaisi kädestä kiinni. Ja vielä aulassa rouvat kumartelivat ja kiittelivät virolaisia mieslaulajia.

Jo alussa Arvo Pärtin (s. 1935) De Profundis sai silmät kiiltämään ja huulet sopertamaan äänetöntä pyyntöä, ettei tämä kipeä kauneus vielä loppuisi. Alun perin kuorolle, uruille ja lyömäsoittimille sävelletty teos esitettiin säveltäjän itsensä tekemänä tyylikkäänä orkesteriversiona. Alkuteoksen pienieleisyys säilyi, vaikka orkesteri nosti intensiteettiä portaattomasti. ”Syvyydestä minä huudan” eli psalmi 130 oli erinomainen alkusoitto illan teemaan.

Ukrainalainen Valentin Silvestrov (s. 1937) emigroitui vuosi sitten Saksaan. Hän on yksi maansa tunnetuimmista säveltäjistä. Hyvä, että John Storgårds tekee häntä tutuksi myös meille tamperelaisille! Kriittisesti neuvostojärjestelmään ja sen kulttuuripolitiikkaan suhtautunut Silvestrov sävelsi aluksi avantgardista, ei niin yleisöystävällistä musiikkia. Siemeniä tältä ajalta heiteltiin yleisölle Meta Waltzin (2002) avausjaksossa, mutta edetessään teos seestyi ja rakenne kiinteytyi.

Konsertin pääteoksena esitettiin Šostakovitšin (1906–1975) kolmastoista sinfonia. Kuoronjohtaja Mikk Üleojan sanoin teos on ”bassosolistin sinfonia, jossa kuoro on mukana”. Sinfonia tunnetaan lisänimellä Babi Yar. Babi Yarissa teloitettiin syksyllä 1941 kymmeniä tuhansia juutalaisia. Kohtalon ironiaa on, että joukkosurman muistoksi pystytetty muistomerkki Kiovassa vaurioitui heti Venäjän hyökkäyssodan alussa.

Runoilija Jevgeni Jevtušenkon viiden runon sarjan nimirunossa puhutaan natsismista, mutta se ja koko runosarja on itse asiassa kuvaus neuvostoyhteiskunnasta. Tekstinsä vuoksi teos joutui muutaman esityskerran jälkeen pannaan koko Neuvostoliitossa ja esitettiin salakuljetetuista nuoteista ensi kertaa lännessä vuonna 1970 Philadelphiassa.

Teoksen pääaiheeksi nousee pelko, kuolemanpelko. Šostakovitš on tässä orkesterinkäytön mestari ja Storgårds loistava palvelija. Filharmonian ja orkesterin entisen ylikapellimestarin välillä vallitsi Tampereella lämmin ja luottavainen yhteys.

Oopperalaulaja Mika Kares taklasi pelkoa ja ahdistusta runoilijan groteskilla huumorilla. Siihen nähden, että bassolla oli alkuviikosta vielä ääniongelmia ja että teos oli hänelle uutta laulettavaa, Kareksen ääni soi ilmeikkäästi ja komeasti. Bassoroolilla oli paksu partituuri laulettavana ja keskustelukumppanina iskevä kuoro.

Konserttikokonaisuus oli hienosti harkittu. Kellot kilahtelivat ja kumahtelivat läpi koko repertuaarin. Musiikki olisi sopinut pätkittämään iltauutisia. Voi, ihmisyys!

Marja Mustakallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua