Iro Haarlan sielukkaat balladit soivat Tampereen G Livelabissa

Haarla (vas.), Päivinen, Krokfors, Nikku ja Ounaskari. Kuva: Arto Murtovaara

Iro Haarla Quintet Tampereen G Livelabissa 7.3.2023.

Säveltäjä, jazzpianisti ja yhtyeenjohtaja Iro Haarla (s. 1956) on ennenkin kyntänyt samansukuisia vesiä. Hän teki jo vuonna 2011 ECM:lle kiitetyn levytyksen Vespers suomalais-norjalaisella kvintetillä. Tuohon levytykseen viittasi myös konsertin avannut Charles Gil, jonka Vapaat äänet operoi konsertin.

Haarlan ja hänen pitkäaikaisen soittokumppaninsa Juhani Aaltosen duolevy Kirkastus (TUM Records) kesältä 2015 on sävelletty pääosin Raamatun psalmien innoittamina. Sen yhteydessä Haarla kertoi pyrkivänsä aina musiikkinsa kautta ”tarjoamaan lohtua, seesteistä mieltä ja voimaannuttavia tunteita, joiden avulla kuulijan olisi helpompi yhtäältä kohdata vastoinkäymisiä, toisaalta ymmärtää elämän perinpohjainen ihmeellisyys”.

Joensuussa kymmenen päivää sitten ensimmäisen kerran julkisesti esitettyä musiikkia tulkitsi nyt Haarlan uusi kvintetti, jossa kaikki muusikot ovat soittokavereita pitkän uran varrelta. Saksofoneja soitti Pepa Päivinen (s. 1955), bassoa Uffe Krokfors (s. 1966), rumpuja Markku Ounaskari (s. 1967) ja trumpettia Tomi Nikku (s. 1991).

Albumin mittaisessa setissä oli vain kaksi vanhaa sävellystä, jotka molemmat oli sovitettu uudelleen tälle kvintetille. Kauniista melodioista huolimatta seesteisessä, valoisassa musiikissa on myös syvyyttä ja voimaa sekä äkkiseltään maistellen ehkä enemmän sävyjä ja värejä kuin edellä mainitussa pohjoismaisen kuulaassa Vespers-levytyksessä.

Tämä henki tuli hyvin esille erimerkiksi Pepa Päivisen jäntevässä, hienossa tenorisoolossa ja uuden polven nimiin kuuluvan Tomi Nikun pitkissä, tyylikkäissä kaarissa sävellyksessä Song for Own Children. Ensimmäisen setin päättäneen Waiting for Better Times Haarla kertoi säveltäneensä tammikuussa – kun hänellä oli apaattinen fiilis, satoi räntää ja päivänvaloa oli vain kuusi tuntia – toivoa antamaan. Toisen setin alussa Haarla puolestaan kertoi viehättyneensä ajatukseen miten ihmiset kokevat asioita, joita emme näe, kuule tai voi koskea, mutta jotka aistimme.

Kreikankielinen sana Pneuma tarkoittaa Haarlan mukaan henkeä tai tuulta ja antiikin filosofiassa sillä on esimerkiksi syvempiä sieluun liittyviä merkityksiä. Markku Ounaskarin pelleistä käynnistynyt rauhallinen biisi nitoi kenties tiiveimmin illan musiikin yhdistäen kauniisti herkkyyden ja voiman. Uffe Krokfors juoksutti bassostaan siihen jäntevän, laulavan soolon.

Sitä seurannut Old Faithful on saanut innoituksensa Yellowstonen kansallispuiston ikivanhasta tulivuoresta, jonka Haarla näki lempiohjelmassaan Avara luonto. Tässä se tosin viittaa vierellä pysyvään uskolliseen ihmiseen. Päivisen sopraanosoolo sävellyksessä oli todella maukas ja koko bändi tuntui irtoavan Nikun siivittämänä hienoon svengiin.

Haarla sävelsi aikanaan UMOn tilauksesta juuri Päivisen baritonia ajatellen kappaleen Charisma ja sen hän oli sovittanut uudelleen kvintetille. Tässä bändi kiritti Päivisen verevää barskaa melkein kuin illan kliimaksiin. Viimeisenä jäi soimaan tuore Rauhan minä jätän teille, joka sekin kuvaa hyvin illan tunnelmaa. Encorena kvintetti soitti Haarlan vanhan sävellyksen The Dove Always Returns Home, joka viittaa tietysti rauhankyyhkyyn.

Kvintetti seurasi kurinalaisesti Haarlan sävellyksiä ilman rönsyjä soittaen ehyen ja hyvin tasapainoisen konsertin. Kuulosti aika valmiilta kvintettilevytykseltä.

Arto Murtovaara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua