Häikäisevä UMO taltutti Stravinsky-balettien vaativat sovitukset – Tampere Jazz Happeningin perjantai

UMO Helsinki Jazz Orchestra. Kuva: Maarit Kytöharju.

41. Tampere Jazz Happening: Yrjö 2022 – Jukka Eskola Soul Trio, UMO Helsinki Jazz Orchestra plays Ritual Dances with Stefan Pasborg, LIUN + The Science Fiction Band – Lily of the Nile, Nubya Garcia. Tampereen Tullikamarin Pakkahuone 4.11.2022.

Tampere Jazz Happeningin perjantaina avanneessa Jazzliiton perinteisessä Yrjö-seremoniassa palkittiin Andania-elämäntyöpalkinnolla ”rumpali-vaikuttaja” Reiska Laine ja Varjo-Yrjöllä Sibiksen opintosuunnittelija Anne Etelätalo. Tärkeimmän eli vuodesta 1967 jaetun Yrjö-palkinnon vastaanotti trumpetisti ja orkesterinjohtaja Jukka Eskola, eikä se tavallaan yllättänyt ketään, sen verran näkyvä ja kuuluva muusikon pitkä ura on ollut.

Palkintokonserttiinsa 44-vuotias Eskola toi lavalle viitisen vuotta toimineen Jukka Eskola Soul Trion, joka on hänen tuorein musiikillinen projektinsa. Kolmikon toinen albumi Steamy! on julkaistu vuonna 2019. Levyltä tutusti Hammondia raapi Mikko Helevä, mutta levyllä soittavan Teppo Mäkysen korvasi rummuissa Jaska Lukkarinen.

Trion avaus osoitti, miksi se kantaa moista nimeä: muhkean urkusoundin ryydittämänä se polki hienolla groovella vetävää soulia sydämensä kyllyydestä. Setin alkupäässä flyygelitorvea soittanut Eskola näytti heti kättelyssä, miksi hänen soittonsa teknistä valmiutta ja näennäistä helppoutta kehutaan niin paljon. Tiiviinä pakettina runtattu setti esitteli tyhjentävästi Eskolan virtuoottiset soittotaidot.

UMO hehkui ja leiskui

Stefan Pasborg. Kuva: Maarit Kytöharju

Perjantain upeimmasta esityksestä vastasi ilman muuta kotimaisen jazzin lippulaiva, nykyisin nimeä UMO Helsinki Jazz Orchestra kantava yhtye, joka Ed Partykan kipparoimana soitti Igor Stravinskyn musiikkiin perustuvan Ritual Dances -kokonaisuuden.

Viime keväänä julkaistun levytyksen takana oleva rumpali ja säveltäjä Stefan Pasborg (s. 1974) piiskasi big bandia rumpusettinsä takaa. UMO soitti myös mainitulla levytyksellä toisena isona yhtyeenä. Pakkahuoneen lavalta kuultu kokonaisuus oli upea; kahdesta Stravinskyn teoksesta peräisin olevaa musiikkia kuvataan alkuvoimaiseksi, energiaa pursuavaksi, rytmiikaltaan vaihtelevaksi. Kuvaavaa on, että sen käänteissä tahtilaji vaihtuu usein. Sovitusta voi sanoa hyvinkin vaativaksi, mutta UMO kyllä hoiti tonttinsa kiitettävästi. Parhaimmillaan orkesteri suorastaan hehkui ja leiskui.

Stefan Pasborgilla on lapsuuteen juontuva suhde Stravinskyn niin sanotun venäläisen kauden balettimusiikkiin, sillä hänen äitinsä oli Tanskan kuninkaallisen baletin tanssija ja etenkin Kevätuhrin (1913) toisen osan kohtauksen Nuorten neitojen mystiset piirit jätti kolmevuotiaaseen poikaan lähtemättömän jäljen.

Noihin tunnelmiin Pasborg palaa kolmella osalla, jotka ovat peräisin teoksesta Tulilintu (1910) sekä neljällä osalla, jotka pohjautuvat teokseen Kevätuhri. Niin kuin levytyksessäkin, Pakkahuoneella hyvinkin keskeiset solistiosuudet soittivat tenoristi Jussi Kannaste (s.1976) sekä kosketinsoittaja Seppo Kantonen (s.1963). Myös trumpetisti Tero Saarti oli näkyvässä roolissa.

Cadotsch toi mieleen Grace Slickin

LIUN + The Science Fiction Band. Kuva: Maarit Kytöharju

LIUN + The Science Fiction Band soitti Pakkahuoneella ymmärtääkseni kaksi vuotta valmistellun levyn Lily of the Nile julkkarikeikan. Sveitsiläissyntyisen laulajan ja lauluntekijän Lucia Cadotschin (s. 1984) sekä yhtyeessä soittavan saksalaisen multi-instrumentalistin Wanja Slavinin yhdessä loihtima musiikki ei oikein solahda suorilta mihinkään perinteiseen looraan edes jazz-kentän vapaamielisessä ilmapiirissä.

Persoonallisen kokonaisuuden sanoitukset ovat nykyisin Saksassa asuvan Cadotschin käsialaa, sävellykset hän on tehnyt konsertissa koskettimia, alttosaksofonia ja klarinettia soittaneen Slavinin kanssa. Yhtye soitti tarkasti sävellettyä muotoa, puhaltajat soittivat vapaampia sooloja vasta konsertin edettyä. Soundia leimasi Cadotschin pelkistetty laulutyyli, joka synnytti ainakin meikäläiselle yllättävän mielleyhtymän Grace Slickiin.

Neljän varsinaisen puhaltajan eturivissä pääsi loistamaan jo UMO:n pultissa soittanut Mikko Pettinen. Myös vieressä klarinettia ja tenorisaksofonia soittanut Phillip Dornbusch loisti solistina.

Vereviä soundeja ja rytmejä

Nubya Garcia. Kuvat: Maarit Kytöharju

Pakkahuoneen illan päätti ennakkoon kohistu brittisaksofonisti Nubya Garcia (s. 1991). Kolmekymppistä säveltäjää ja yhtyeenjohtajaa kehutaan brittien uusimman jazz-renessanssin vetonaulaksi ja tulevaisuuden toivoksi. Verevillä reggaesta tutuilla soundeilla ja rytmeillä säväyttänyt tenoristi aloittikin lupaavasti, mutta parin eksemplaarin perusteella ilmeisen karismaattinen muusikko ei vielä täysin onnistunut viemään mukanaan.

Pitkä avausraita lienee ollut hänen vuonna 2020 ilmestyneen levynsä nimiraita Source, joka heijastelee hänen karibialaisia juuriaan. Myös toisena ilmeisesti kuultu The Message Continues on peräisin tältä samalta levyltä. Kiinteällä, hienolla soundilla soittaneesta fonistista epäilemättä kuullaan vielä.

Arto Murtovaara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua