Ystävän menetyksen tuskaa – arviossa Tara Menonin Upoksissa

Kuvat: Siltala / Sharona Jacobs

Tara Menonin esikoisromaani Upoksissa (Siltala, 2026) on vaikuttava kirja suremisesta. Surun kokemus on kirjassa läsnä kokonaisvaltaisena, sekä ruumiillisena että henkisenä, ei itkuna tai vain sanoina vaan kokemisena. Kirja on myös kuvaus ystävyydestä ja ihmisten merkityksestä toisilleen.

Kun kirjan yksi aikataso on Thaimaassa 26. joulukuuta 2004, tietää heti, että nyt mennään syvälle upoksiin. Kirjan suomenkielinen nimi onkin hyvin kuvaava, jopa kuvaavampi kuin alkuperäinen Under Water.

Sureminen on kirjassa mukana kolmella tavalla: isä suree kuollutta puolisoaan, tytär ystäväänsä ja vielä on yhtenä tasona yhteinen suru luontokadosta, uhanalaisista eläimistä.

Marissa on New Yorkissa syntynyt tyttö. Hänen vanhempansa ovat meribiologeja ja ovat usein tutkimusmatkoillaan ja tyttö isovanhempien hoivissa. Perhe on kuitenkin kotona New Yorkissa, kun Marissan äiti menehtyy liikenneonnettomuudessa. Tyttö on vain kuusivuotias, ja isä on surun murtama. Isä haluaa pois kaupungista ja lähtee tutkijaystävänsä houkutuksesta Thaimaahan Andamaanien meren saarelle tutkimaan paholaisrauskuja. Ensin aikomus on jäädä muutamaksi kuukaudeksi, mutta lopulta aika venyy vuosikymmeniksi.

Marissa lähtee isän mukaan, mutta hänelle pitää löytää koulu mantereelta. Phuketista löytyy myös ystävä, Arielle. Kun Marissa kertoo, että hänen äitinsä on kuollut, Arielle lupaa muitta mutkitta lainata omaa äitiään, ja niin tytöt ovat siitä lähtien yhdessä. Kouluaikoina he asuvat Ariellen perheen hotellissa ja loma-ajat Marissan isän luona saarella.

Tytöt oppivat tuntemaan merenalaisen maailman ja rakastamaan koralleja, kaloja ja ennen kaikkea paholaisrauskuja, joilla kullakin on nimi. Paha maailma kuitenkin tunkee paratiisiin, sillä aina vain useammat rauskut joutuvat salapyytäjien saaliiksi kidustensa takia. Kiduksilla uskotaan olevan käsittämättömiä parantavia voimia.

* *

Kirjan toinen aikataso on New Yorkissa, kun satojatuhansia uhreja vaatineesta tsunamista on kulunut kahdeksan vuotta. Marissa on lähtenyt Thaimaasta ja eikä halua palata, kun suree liikaa. Hän pakenee irtosuhteisiin, varastelee kaupoista ja näkee painajaisia, joiden maun saa pois vain syömällä niin polttavaa chiliä, että koko suu on tulessa.

New York valmistautuu toisenlaiseen luonnonkatastrofiin. Hurrikaani Sandy iskee kaupunkiin, mutta Marissa käy läpi omaa katastrofiaan ja yrittää viimein kohdata surunsa.

* *

Tara Menon kirjoittaa tsunamista, kadonneiden etsimisestä ja onnettomuudessa kuolleiden tunnistamisesta kuin olisi itse ollut paikalla. Kirjan lopun kiitoksista voi päätellä, että todentuntu on perusteellisen tutkimustyön tulosta.

Upoksissa on vahva romaani, mutta onkohan siinä sittenkin liian monta teemaa yhdeksi kirjaksi. Esimerkiksi turismin haittoja käsitellään kirjassa toki aiheellisesti, mutta ohimennen.

Kirjan lukuisat kaunokirjalliset viitteet ovat kiinnostavia ja niiden osuuden ymmärtää, sillä Tara Menon on Harvardin yliopiston englannin kielen apulaisprofessori. Hän on syntynyt Intiassa, kasvanut Singaporessa ja asuu nyt Yhdysvalloissa.

Tara Menonin voi myös tavata keväällä Suomessa, sillä hän osallistuu toukokuussa Helsinki Lit -tapahtumaan.

Kaisa Katteluksen suomennos on taitava ja sujuvaa luettavaa.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua