Matka omaan itseen ja maailmalle – arviossa Elina Hirvosen Kauneuksien lokikirja

Elina Hirvonen. Kuva: Sabrina Bqain / WSOY

Kun katson Elina Hirvosen kirjan Kauneuksien lokikirja (WSOY, 2026) kantta, olen toistuvasti lukevinani sanan kauneus kauheudeksi. Vain yhden kirjaimen ero. Niinpä ne asiat, joita Hirvonen käsittelee, ovat myös kauheita.

Lapsuuden traumat kummittelevat kirjoittajan mielessä ja nousevat vaaleanpunakantisen päiväkirjan sivuilta taas eläviksi. Kauheutta on ilmastonmuutos, joka polttaa toisaalla maan karrelle ja toisaalla vyöryy tulvina ihmisten asumusten päälle. Kauheutta on vanhoillinen valta, joka vie naisilta mahdollisuuden opiskella ja elää normaalia elämää. Kauheutta on sota, joka pudottaa pommeja siviilien niskaan.

Kaiken kauheuden keskellä on kuitenkin kauneutta ja toivoa. Kauneus voi olla vaikkapa kuivakukassa, jonka kiovalaisen kahvilan barista teippaa pahviseen kahvimukiin, tai siinä, että Kabulissa naiset sittenkin voivat lukea suljettujen ovien takana lukupiirissä Anne Frankin päiväkirjaa. Tai villalangassa, jonka joku on solminut sotilaan ranteeseen merkiksi, että tämä on tärkeä.

Kauneinta kenties ovat lapset, joille voi laulaa Tiitiäisestä metsäläisestä tai lukea ääneen iltasatua, vaikka he osaisivat jo itse lukea.

* *

Rakkauksien lokikirja (WSOY, 2023; lue arvio) aloitti Hirvosen trilogiaksi suunnitteleman autofiktiivisen kirjasarjan, ja nyt tässä toisessa osassa, Kauneuksien lokikirjassa kirjailija menee aiempaa syvemmälle omiin ajatuksiinsa, kokemuksiinsa ja traumoihinsa.

Kirja on kuin itselle kirjoitettua terapiaa, mutta koko ajan kirjailija käy myös vuoropuhelua nykymaailman ongelmissa kamppailevien kanssa.

Hirvoselle tyypillisesti maailmamme ei ole vain lähiympäristö. Se ulottuu Afganistaniin, Ukrainaan, Lähi-itään ja Afrikkaan. Kirjoittaja haluaa nähdä ihmiset kaikkialla ihmisinä niin kuin ilmeisesti se lapsuuden pieni tyttö olisi halunnut, että joku olisi hänet nähnyt.

Kauneuksien lokikirja jakaantuu kolmeen päälukuun, Sinä, Hän ja Me. Jälkimmäinen sijoittuu pääosin Ukrainaan, jossa kirjailija muiden mukana joutuu pakenemaan yöllisiä hälytyksiä pommisuojaan, ja on rakenteellisesti myös selkein ja lukijalle lopulta helpoimmin lähestyttävä. Luku on samalla eräänlainen yhteenveto, jossa Sinä ja kertoja löytävät toisensa.

15-vuotias tyttö on kirjoittanut päiväkirjaansa:

”Ja kun mä ite tätä myöhemmin luen niin se mitä mä haluun itselleni sanoa on: älä unohda rakkautta. Älä koskaan anna sen kadota!”

* *

Kauneuksien lokikirja on pieni kirja, mutta aihe on iso, koko maailma ja pieni ihminen ongelmineen. Toivosta kirjailija ei ole valmis luopumaan, vaikka uutisvirrassa on veden valtaamia katuja ja raunioihin hautautuneita lapsia.

Toivoa on myös siinä elokuvassa, jonka tekemisestä Hirvonen kirjassa kertoo. Shakiba Adilin ja Hirvosen elokuva The Secret Reading Club of Kabul (2026) antaa äänen väkivaltaisen ääriliikkeen hallitsemassa maassa asuville naisille. Elokuva tulee teattereihin 25. syyskuuta, mutta se on ehditty jo palkita Tanskassa dokumenttifestivaalilla.

Sodasta ja Ukrainasta on myös tulossa kirja, jota Hirvonen kirjoittaa sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkön kanssa. Nuorille suunnatun kirjan on määrä ilmestyä helmikuussa 2027.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua