Kuvat: Wiki Commons / Basam Books
KIRJAT | Yhdysvaltalainen luontokirjailija, yhteiskuntakriitikko ja filosofi Henry David Thoreau kannatti orjuuden lakkauttamista ja kansalaistottelemattomuutta. Kävely oli hänelle henkistä toimintaa luonnonympäristössä, sivistyksen ja kaupunkien hälinän ulkopuolella.
”On pelkkää romanttista haaveilua lojua päivät pitkät sängyssä ja pohdiskella itsensä kalpeaksi, kaukana kokemuksen suomasta päivetyksestä ja känsistä.”
ARVOSTELU
Henry David Thoreau: Kävelystä
- Suomentanut Antti Immonen.
- Basam Books, 2022.
- 98 sivua.
Kävelemisen taito (engl. Walkin) ilmestyi ensimmäisen kerran The American Monthlyn kesäkuun numerossa vuonna 1862.
Henry David Thoreau (1817–1862) aloittaa esseensä pontevasti julkilausuen:
”Tahdon tällä puheenvuorollani puolustaa Luontoa, ehdotonta vapautta ja villiyttä, joka eroaa sulasta sivistyneestä vapaudesta ja kulttuurista – tahdon tarkastella ihmistä Luonnon asukkina tai osasena, en niinkään yhteiskunnan jäsenenä. Tahdon esittää äärimmäisen kannanoton, jotta sillä olisi painokkuutta, sillä yhteiskunnalla on jo aivan riittävästi puolustelijoita: siitä kyllä huolehtivat pappi, koulun johtokunta ja joka ainoa teistä.”
Thoreau itse oli henkeen ja vereen kävelijä, eikä omien sanojensa mukaan tavannut elämänsä aikana kuin muutamia henkilöitä, jotka todella olivat ymmärtäneet kävelemisen taidon.
Pääsääntöisesti kävelijät ovat vain heikkosydämisiä ristiretkeläisiä, jotka palaavat iltaisin takaisin oman lietensä kupeeseen, mistä ovat aamulla lähteneet.
* *
Sellainen ihminen, joka vain istuu kaiken aikaa sisällä, saattaa olla kaikkein suurin harhailija. Oikeat kävelijät ovat hyvässä mielessä ajateltuna kuljeksijoita, sans terre, jotka ovat kaikkialla yhtäläisesti kotonaan. Rahalla ei voi ostaa sitä vapautta ja itsenäisyyttä mihin oikea kävelijä pääsee osalliseksi. Kävelijäksi pitää saada erivapaus taivaasta. On synnyttävä Kävelijöiden sukuun.
”Vain villin luonnon keskellä ihminen pystyy tutkiskelemaan sisintään vailla sidonnaisuuksia.”
* *
Thoreau koki tarvitsevansa kävelemistä vähintään neljä tuntia päivässä metsillä, kukkuloilla ja niityillä päästäkseen vapaaksi kaikista maallisista sidoksista. Hän pystyi taivaltamaan kymmenen, kaksikymmentä mailia päivässä, ja tarvittaessa enemmänkin.
”Silloin olisi paikallaan sanonta penni ajatuksistasi – vaikka pikemminkin niiden arvo olisi tuhat puntaa.”
Tämä ajatus resonoi minussa vahvasti. Käveleminen on hapen haukkaamisen lisäksi ehdottomasti myös pään tuuletusta, ajatusten lentoa ja irrottautumista arjen ahdistuksesta.
* *
Alla ote päiväkirjastani vuodelta 2017, jolloin olin pyhiinvaellusmatkallani, caminolla, kohti Espanjan Santiago de Compostelaa.
”Paradela 17.4.2017 Täällä minä olen. Kävelen. Ja vedän keuhkoni täyteen kirsikkapuiden ja omenankukkien tuoksua ja pilviä. Rinteet uhkuvat vihreän kaikkia sävyjä. Aurinko säteilee vuoren huipuille. Valkoinen ja musta hevonen kirmaavat niityllä, vuoripuro solisee. Tämä on Nangijala. Pala nousee kurkkuun ja samaan aikaan nauran ääneen. Jalkani ovat juurtuneet maan sisään ja silti lennän. Maaginen tammimetsä ottaa minut sisäänsä. Haikeat ja ihanat muistot singahtelevat pintaan jokaisella hengenvedolla. Kuuntelen hengitystäni.”
Kävellessä saa yhteyden aisteihinsa ja ikään kuin palaan tolkkuihinsa. Jokaisella kävelyllä voi löytää elämyksen. Kävelyn innoittavaa ja innostavaa vaikutusta on mahdollista toteuttaa myös sillä, että astuu ulos omasta ovestaan. Kävelyn voima ja vaikutus tulee liki ihan lähimaastossakin. Tärkeintä on varoa, ettei ala kertyä ”ruostetta” liikkumattomuuden vuoksi.
Pitää lähteä etsimään elämän lähteitä.
”On pelkkää romanttista haaveilua lojua päivät pitkät sängyssä ja pohdiskella itsensä kalpeaksi, kaukana kokemuksen suomasta päivityksestä ja känsistä.”
Villeyttä, vapautta ja kesyttömyyttä!
* *
Thoreau ihailee muokkaamattoman maan voimaa, alkuperäiskansojen hiljaista tietoa, mytologioita, synkkiä suorämeitä, läpitunkemattomia metsiä, villejä vesiä; ne olivat asioita, jotka, päinvastoin kuin suurelle osalle sivistyneistöä, olivat Thoreaulle itselleen kaiken hyvän ja kauniin ultimaatumeja.
Tämän ultimaatumin jälkeen kirjassa tulee yllättäen Lännen ylistys. Uusia mahdollisuuksia etsivän ihmisen luontainen vaellusreitti kulkee auringonkierron mukana aina kohti Oregonia, ei Eurooppaa. Idästä löytyy vain muinoin kesytetty menneisyys, mutta ei koskaan vapautta. Nämä ajatukset ovat ristiriidassa Thoreaun aiemmin kirjoittamien koko maailmaa syleilevien vapauden ja villeyden perusteesien kanssa.
The New Yorker -lehden Kathryn Schulzin poleemisen esseen (2015) mukaan Thoreau ei vaikuta olleen myöskään mikään Amerikan Pentti Linkola elämäntavoiltaan. Askeesiin elämään kuului välillä pistäytyminen pienen matkan päässä olevaan kotitaloon ruokailemaan.
* *
Mutta, sum summarum, Thoreaun esseen pääteema, kävelemisen hyvinvointivaikutukset ihmisen henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille, pitävät kutinsa vielä yli kahden sadan vuoden jälkeenkin. Kävely ei ole mikään lääke, jota nautitaan määräaikoina vaan sen pitäisi itsessään jokaisen päivän päähanke ja seikkailu.
Henry David Thoreau (1817–1862)
- Massachusettsin Concordessa elänyt yhdysvaltalainen luontokirjailija, yhteiskuntakriitikko ja filosofi.
- Sai paljon henkistä tukea oppi-isältään Ralph Waldo Emersonilta, jonka kanssa perusti transsendentalistisen liikkeen. Molemmat kirjoittajat, kuten myös runoilija Walt Whitman, metsästivät puhtaaseen olemassaoloon ja luontosuhteeseen perustuvaa ajattelua, eräänlaista filosofiatonta filosofiaa.
- Thoreaun tunnetuimmat teokset ovat ”Elämää metsässä” ja ”Kansalaistottelemattomuudesta”.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
