Kuvat: Aviador
KIRJAT | 1960-luvun loppu ja seuraavat vuodet hulmahtavat ja tuoksuvat Arto Virtasen romaanin sivuilla. On virkistävää lukea vaihteeksi eteenpäin liikkuvaa proosakerrontaa, tapahtumiin nojaavaa autobiograafista narratiivia.
”Kirja on letkeä ja humoristinen muistelusta kehitelty juoniromaani, sopiva sekoitus kevyttä ja painavaa.”
ARVOSTELU

Arto Virtanen: Kubismin hautajaiset
- Aviador, 2021.
- 240 sivua.
1960-luvun loppu ja seuraavat vuodet hulmahtavat ja tuoksuvat Arto Virtasen Kubismin hautajaiset -romaanin (Aviador, 2021) sivuilla, ainakin silloin jo eläneelle. Virkistävää on lukea vaihteeksi eteenpäin liikkuvaa proosakerrontaa, tapahtumiin nojaavaa autobiograafista narratiivia.
Kirjallisuuden konkari kertoo selvästi omaan elämäänsä liittyvää tarinaa, siihen perustuvaa.
Virtanen on tunnettu railakkaana kirjoittajana muun muassa Parnasson sivuilta. Nyt hänen pitkä kokemuksensa virittäytyy rytmikkääksi kerronnaksi: ilmiselvä flowteos.
Kirjailijan alter ego Markku Vuorinen on taideopiskelija, joka hakee elämän virrasta otetta ihmissuhteiden ja taiteen maailmoissa. Vaikka Helsingin tuttuja paikkoja vilisee tekstissä, on romaani voittopuolisesti psykologinen kehitystarina. Taidekiinnostukset ja naismieltymykset muovautuvat kerronnassa hivenen koomillisiksi. Päähenkilö on jatkuvasti hieman alakynnessä, sekä taiteen että naisten parissa. Tragikoomisimmillaan ollaan kahden uroskosijan itkukilpailussa yhteisen morsiamen uhatessa antaa molemmille pakit.
Parhaiten kirjoitettu henkilö on Itta, Markku Vuorisen lopulta vakavin naissuhde. Hänessä on arvaamattomuutta ja elävää paradoksaalisuutta.
Taidetta on kuvattu runsain mitoin, nimettyjä töitä pikaluonnehdinnoin. Poikkeuksen tekee kuvaus ja analyysi Pierre Bonnardin miestä ja naista esittävästä maalauksesta. Se vertautuu Vuorisen psyyken kuvaan ja yleiseen maskuliini-feminiini-motiiviin, joka kirjassa avautuu.
Muutoin romaanissa on melkoisesti puhetta kirjojen lukemisesta, ja päähenkilö aloittelee jo kriitikon uraa. Kirjallisuus odottaa ikään kuin kulman takana: siitä tulisi lopulta päätehtävä elämässä. Elokuvissakin käydään tiuhaan ja rock-pop-jazzmusiikki kaikaa.
Kokonaisuudessa kirja on letkeä ja humoristinen muistelusta kehitelty juoniromaani, sopiva sekoitus kevyttä ja painavaa, niin kuin elämän aallot yleensä heijaavat ihmisiä.
Loppupuolen eräässä kappaleessa kolmas persoona vaihtuu yllättäen ensimmäiseksi. Sitä luulee ensin mokaksi: mitä, onko koko kirja alun perin kirjoitettu minä-muotoon? Mutta viimeisen kappaleen toistettua saman tempun tajuaa ratkaisun tahallisuuden: Markku Vuorinen katoaa kulman taakse ja muuttuu kääntyessään jo Arto Virtaseksi.
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.







