Valtteri Mörttisen Helsinki on Gotham City eivätkä kaikki konnat suinkaan joudu vankilaan – arviossa Mutta suurin niistä on raha

Kuvat: Harri Hinkka / Docendo

Helsinki on kuin Gotham city. Narkomaanit ja mafiosot pitävät juhliaan. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on syvä. Batmania ei silti näy.

Miltei kuulee Philip Marlowen kertojaäänen ja näkee Humphrey Bogartin trenssitakissaan ja hatussaan kulkemassa mustia katuja. Vai onko se sittenkin Paasilinna, joka iskee kieli poskessa havaintojaan maailmasta?

Tietokirjailija Valtteri Mörttinen on astunut pimeän puolelle ja julkaissut esikoisromaaninsa. Tulossa on lisää, sillä Mutta suurin niistä on raha (Docendo, 2022) on dekkarisarjan ensimmäinen osa. Hän on luonut Ailon Rajakarin, synkän väkivaltayksikön johtajan, jolla tosin on alaisia vain yksi. Rikosylikonstaapelin taustassa on jotain synkkää, mitä hänelle on tapahtunut? Ailon on hylkiö ja yksinäinen susi, joka rentoutuu väkevillä. Hän voisi olla vaikka Lisbeth Salanderin äiti.

Kirjan maailma on film noiria – tai nordic noir -henkistä, kuinka halutaan. Kyynistä, väkivaltaista. Verta ja suolenpätkiä ei puutu, ihmisiä kuolee. Oikeus ei toteudu, tai miten sen nyt ottaa. Ihan kuten elämässäkin.

Kirjassa keskiluokkainen pienyrittäjä, nimeään myöten tavallinen taksikuski Matti Virtanen päätyy erikoisten sattumusten vuoksi heroiinikauppiaaksi. Eronnut viikonloppuisä taistelee tullakseen toimeen. Sipilän hallituksen taksiuudistus teki ansaitsemisesta vaikeaa ja korona-pandemia mahdotonta. Kuinka selvitä elatusmaksuista ja lainanlyhennyksistä. Kaiken lisäksi lasten äiti rääkkää kilttiä miestä puheluillaan, eikä tapaamisia lasten kanssa tahdo järjestyä.

Kirja leikkii niin ajankohtaisilla tapahtumilla, että liekö seuraavan kirjan taustaääninä Putin-sedän sota. Tähän kirjaan järjetön hyökkäys Ukrainaan ei ehtinyt.

Virtasesta tulee huumemaailman keskijohtoa. Huumeyritystä johdetaan modernisti. On tiimiyttämistä ja kannustuspalavereja. Mietitään markkinointia ja jakelukanavia.

Leveä elämä vie Virtasen, ja lopulta rakkaat lapsetkin saavat jäädä. Matti voi vain luottaa, että nämä ymmärtäisivät myöhemmin.

Virtasen yhtiökumppaniksi osuu pyjamapukuinen pikkurikollinen, jonka huumemarkkinat ovat liki kadonneet internetin salattujen kanavien vuoksi. Tämä elämäntaparikollinen on lopussa viisaampi kuin kukaan olisi osannut uskoa. Ei kerrota siitä tässä enempää.

* *

Huumesolmujen lomassa kulkee erillinen punainen lanka. Ulkomaalaistaustainen poika on löytynyt Kalasatamasta rakennusmontun pohjalta murhattuna, eikä hänen kohtalonsa kiinnosta ketään muuta kuin Rajakaria. Pojasta ja hänen elämästään ei saada juuri muuta selkoa kuin että tällä on kylmäkiskoinen veli ja että poika myy huumeita.

Pojan kuolema saa rikosylikomisario Rajakarin ottamaan selkoa Virtasesta ja tämän pyjamapukuisesta liikekumppanista, vaikka muuten häntä eivät huumekauppiaat kiinnosta. Kohta kuolleita alkaa pudota huumekauppiaiden kyydistä lisääkin. Ihan tavallinen Virtanen ei olekaan ihan tavallinen.

Kirja on dekkarimaailman veijaritarina. Se on yhteiskuntakritiikkiä ja surutonta turpaan mättämistä. Mörttinen käyttää sanoja rikkaasti. Jokainen lause on pakko lukea.

Sari Passaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua