Ulrich Boschwitz kirjoitti juuriltaan irronneesta, koko ajan liikkeellä olevasta ihmisestä – arviossa Matkalainen

Kuva: WSOY

”Zum großen Bösen kamen die Menschen nie mit einem Schritt, sondern mit vielen kleinen, von denen jeder zu klein schien für eine große Empörung. Erst wird gesagt, dann wird getan.”

Vapaasti käännettynä:

”Suuri pahuus ei valtaa ihmisiä yhdellä loikalla vaan monella pienellä askeleella, joista jokainen on liian pieni herättääkseen suurta kuohuntaa. Sanoja seuraavat teot.”

Itävaltalaisen kirjailijan Michael Köhlmeierin sanoihin pelkistyy se, mitä Saksassa tapahtui vuoden 1933 jälkeen. Kansallissosialistit aloittivat asteittaisen hivutuksen, jolla juutalaisilta ja muilta ei-toivotuilta kansalaisryhmiltä riistettiin aluksi kansalaisoikeudet, sitten taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ja lopulta koko elämä. Ulrich Boschwitzin Matkalainen (WSOY, 2024) on piinaavantarkka ajankuvaus marraskuulta 1938.

Ulrich Boschwitzin elämäntarina

Ulrich Alexander Boschwitz (1915–1942) oli nuori ja lupaava saksanjuutalainen kirjailija, joka pakeni Saksasta yhdessä äitinsä kanssa vuonna 1935. Hänen kirjailijanuransa alkoi Ruotsissa ja Norjassa, mutta sittemmin hän asettui Ranskaan, jossa hän vasta 23-vuotiaana kirjoitti loppuvuonna 1938 Saksan juutalaisiin kohdistetun pogromin, kristalliyön (9.–10.11.1938) jälkeisiin tapahtumiin perustuvan romaanin Der Reisende. Sodan alettua vuonna 1939 hän siirtyi äitinsä kanssa Englantiin, jossa joutui saksalaisena internoiduksi ja lopulta pakkosiirretyksi Australiaan. Vuonna 1942 hän kuitenkin pääsi paluumatkalle kohti Englantia. Saksalainen sukellusvene kuitenkin upotti aluksen Atlantilla eikä kukaan laivalla olleista selvinnyt hengissä.

Boschwitzin kirja Der Reisende eli Matkalainen oli ilmestynyt alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisena Englannissa vuonna 1939 nimellä The Man Who Took Trains sekä Yhdysvalloissa vuotta myöhemmin nimellä The Fugitive. Boschwitz oli jo Australiassa karkotettuna ollessaan parannellut kirjan alkuperäistä käsikirjoitusta ja lähettänyt korjaukset etukäteen äidilleen. Uusi versio päätyi monien vaiheiden jälkeen saksalaiselle kustannustoimittajalle Peter Grafille, joka työsti käsikirjoituksen Boschwitzin omaisten luvalla teokseksi, joka vastaisi mahdollisimman hyvin Boschwitzin omaa ajattelua ja kirjoitustyyliä.

Boschwitzin alkuperäinen Matkalainen ei koskaan ilmestynyt saksan kielellä, ei edes kirjailijasuuruus Heinrich Böllin suosituksista huolimatta. Mikään kustantamo ei halunnut sitä julkaista. Tämä kertoo siitä, että Saksan tunnettu menneisyydenhallinta, Vergangenheitsbewältigung, ei aina ollut helppoa. Peter Grafin työn tuloksena teos lopulta ilmestyi Saksassa vuonna 2018 ja sen jälkeen Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa vuonna 2021 nimellä The Passenger. Teoksesta tuli myyntimenestys.

Tuhon tielle

Kirjailijan elämäntarinan ja kirjan syntyvaiheiden selostamiseen näinkin tarkasti on hyvät perusteet. Vaikka Boschwitz ei ollut paikalla kristalliyönä tai sen jälkeisinä aikoina, hänellä oli aikalaistodistajana Hitlerin valtaannousun jälkeisiltä vuosilta tarkka kuva Saksan poliittisesta ja yhteiskunnallisesta suunnasta. Mutta ennen kaikkea hänellä oli tarkka kuva saksalaisista, ihmisistä. Heidän joukkoonsa mahtui fanaattisia natseja, vähemmän fanaattisia myötäilijöitä, tilaisuudesta taloudellisen vaarin ottajia – juutalaisillahan on kaikki ja meillä ei mitään – sivustakatsojia, myötätunnolla tai ilman, ja lisäksi vielä niitä, jotka vain halusivat sulkea silmänsä ja korvansa ja selviytyä.

Boschwitzin välittämä kuva Saksasta ja saksalaisista on autenttinen. Se kertoo Saksasta, joka juuri tuolloin, marraskuussa 1938 siirtyi sananmukaisesti kiihdytysvaiheeseen juutalaisia koskevassa vainossa. Tuohon aikaan keskeisin painostuskeino olivat olleet ns. rotulait, jotka riistivät juutalaisilta Saksan kansalaisuuden ja kielsivät lisäksi avioliitot ja sukupuolisen kanssakäymisen arjalaisten ja juutalaisten välillä. Hallituksen siunauksella kristalliyönä tapahtuneiden juutalaisliikkeisiin ja –koteihin kohdistuneiden hävitysten jälkeen alkoi käytännössä juutalaisten omaisuuden pakko-otto sekä maasta poistumisen rajoittaminen. Saksasta tuli juutalaisten vankila.

Boschwitz säästyi näkemästä sitä kaiken kattavaa tuhoa ja kansanmurhaa, jonka kohteeksi juutalaiset ja muut ei-toivotut vähemmistöt joutuivat Saksassa ja valloitetuilla alueilla. Keskitysleirit kirjassa mainitaan, mutta ne olivat vielä tuohon aikaan kurinpito- ja rangaistuslaitoksia ennen kuin niistä muodostui tuhoamistehtaita.

Matkalaisen ahdistava kierre

Matkalaisen päähenkilö on varakas keski-ikäinen liikemies Otto Silbermann. Hän on juutalainen, vaikka asialla ei ole hänelle itselleen tähän mennessä ollut mitään merkitystä. Hänen vaimonsa on arjalainen, varakasta lyypekkiläistä suua, eikä Silbermannin ulkoinen olemuskaan viitannut juutalaiseen syntyperään. Tätä seikkaa hän korostaa itsekin kertomuksen eri vaiheissa.

”Junassa on liikaa juutalaisia, Silbermann pohti. Sen takia olemme kaikki vaarassa. Teitä minun on ylipäänsäkin kiittäminen tästä. Jos teitä ei olisi, saisin elää rauhassa. Mutta koska olette, kuulun minäkin teidän epäonniseen yhteisöönne! – – Koska olette olemassa, minäkin olen tuhon oma.”

Silbermann havahtuu itsekin vertaillessaan omaa suhtautumistaan saksalaisen valtaväestön suhtautumiseen juutalaisiin:

”Mikä minut oikeastaan erottaa enää teistä, hän mietti. Me muistutamme toisiamme suorastaan pelottavalla tavalla.”

Asemahallit, lippuluukut, kiskojen kolke, lennätintolppien vilahtelu junan ikkunassa, kanssamatkustajien ajatusten ja reaktioiden arvuuttelu, huoli vaimosta ja aluksi myös kodista, yrityksestä, toimeentulosta; ja lopulta huoli selviytymisestä. Koska maastamuutto varsinkaan merkittävän varallisuuden kanssa oli mahdotonta, Silbermann yrittää laitonta rajanylitystä Belgiaan. Yritys epäonnistuu ja Otto Silbermann alistuu kohtaloonsa. Saksasta on tullut vankila ja junat ovat hänen pakopaikkansa.

”Berliini–Hampuri, hän ajatteli.

Berliini–Dortmund

Dortmund–Aachen

Aachen–Dortmund

Ehkä tämä jatkuu loputtomiin. Olen nyt matkalainen, matkaansa aina jatkava matkalainen. Olen oikeastaan jo muuttanut maasta. Olen muuttanut Saksan rautateille. En ole enää Saksassa.”

Kuvaukset Silbermannin naapureista, matkatovereista, liikekumppaneista ja kohtalotovereista antavat Boschwitzille tilaisuuden kuvat saksalaisten suhtautumistapoja natsihallintoon sekä elämänasenteita yleensäkin ennen sodan puhkeamista. Arasta talonmiehen pojasta on tullut tyly SA-aktivisti. Vanhat liikekumppanit ovat liittyneet puolueen jäseniksi ja yrittävät käyttää tilaisuutta hyväkseen lunastaakseen Silbermannin omaisuutta alihintaan; tilanne nyt vain on tällainen, ymmärräthän Silbermann, hyvä mies muuten.

Matkakumppanit suhtautuvat epäluuloisesti toisiinsa, vain puolueen jäsenyys ja kultainen puoluemerkki antavat turvaa. Juutalaisvastaisuus on avointa ja organisoitua, ja se on vapauttanut myös niin sanotut tavalliset ihmiset purkamaan patoutuneita kaunojaan. Toki Silbermann tapaa myös matkakumppaneita, joita juutalaisten vainoaminen ihmetyttää, mutta julki tällaisia ajatuksia ei tietenkään uskalleta saattaa.

Boschwitzin teksti on vangitsevaa ja ahdistavaa. Se on yhtäältä arkipäiväistä ja leppoisaakin dialogia, toisaalta se on Silbermannin epätoivoista pohdintaa, jossa yhdistyvät muistot aiemmasta turvallisesta ja vakaasta elämästä, nykyhetken ahdistus ja pelko sekä tulevaisuuden toivottomuus. Kirja muistuttaa tunnelmaltaan tiheärytmistä road-movieta, jossa päähenkilö on jatkuvasti liikkeellä paetakseen vainoajaansa. Tämä ei kuitenkaan ole kukaan tai mikään konkreettinen hahmo, vaan pikemminkin kafkamainen järjestelmä, jota edustavat milloin SA-miehet, poliisit ja muut viranhaltijat, milloin tavalliset kanssaihmiset.

Otto Silbermann on pelkoineen kuristusotteessa, joka vie häneltä ensin perheen, asunnon ja yrityksen, sitten omaisuuden rippeet ja lopuksi mielenterveyden.

Kirjoitus seinällä toteutui – toteutuuko se edelleen?

”Mihin tämä kaikki mahtaa vielä johtaa! Sitä on avuton kuin pikkulapsi. Kuka olisi osannut kuvitella tällaista! Uskomatonta. Keskellä Eurooppaa – 1900-luvulla. — Mutta ehkä meidät halutaan ensi riisua huolellisesti ja tappaa vasta sitten, jotta vaatteet eivät ryvety vereen eivätkä setelit repeydy, tätä nykyä murhat tehdään taloudellisesti.”

Kirjaan sisältyvät kylmäävät profetiat toteutuivat kaikessa julmuudessaan muutaman vuoden kuluttua. Tämä on omiaan lisäämään nykypäivän lukijan omaa myötäelämistä ja ahdistusta. Toisin oli Boschwitzin alkuperäisen teoksen ilmestymisen aikoihin. Se ei muodostunut myyntimenestykseksi Englannissa eikä Yhdysvalloissa. Huoli juutalaisten kohtelusta ei vielä tuolloin noussut uutisotsikkoihin. Itse asiassa juutalaisten maahanmuuttoa ei monissakaan maissa tuolloin sallittu.

Nyt, yli kahdeksankymmenen vuoden kuluttua Boschwitzin kuvaamista tapahtumista, kirjan sanoma on edelleen ajankohtainen. Nie wieder – ei koskaan enää. Tästä huolimatta antisemitismi on sekä näkyvänä että piilevänä ilmiönä arkipäivää monissa maissa. Eikä Suomi ole tässä suhteessa poikkeus. Muukalaisista, toisenlaisista, vieraista, tulee aluksi epäluulon, sitten syrjinnän ja lopulta vihan kohteita. Ulrich Boschwitzin ja Michael Köhlmeierin varoitusviesti on valitettavan ajankohtainen: pahuus tulee pienin askelin ja sanat muuttuvat teoiksi.

On hienoa, että Matkalainen on nyt julkaistu Suomessa. Se on teos, jonka merkitys ja viesti eivät katoa. Raija Nylanderin suomennos on eläytyvää ja vivahteikasta. Jo pelkästään kirjan nimi Matkalainen kertoo suomenkielen hienoista vivahteista; kyse ei ole pelkästä matkustajasta vaan ennemminkin juuriltaan irronneesta, koko ajan liikkeellä olevasta ihmisestä, matkalaisesta. Myös kirjan kansi kuvaa hyvin tunnelmaa.

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua