Ukrainan musta multa kertoo sotaakin suuremmasta katastrofista – maaperän köyhtymisestä

Kuvat: Veikko Somerpuro / WSOY

Elina Grundström upotti sormensa Ukrainan mustaan multaan (WSOY, 2023) etsiessään tarinaa maatalouden kohtalonkysymyksistä. Hän törmäsi suomalaissyntyiseen Joakim Heleniukseen, jonka yritys modernisoida kolhoositiloja kaatui lopullisesti, kun Venäjä yhdeksän vuotta sitten miehitti Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa.

Baltian ja Itä-Euroopan sosialistimaiden yksityistämistä 1990-luvulla rahoittanut ja rakentanut investointipankkiiri päätyi modernisoimaan maataloutta ja oivalsi, että tulevaisuus ratkaistaan pelloilla. Nyt hän näyttää esimerkkiä muuttamalla 2 800 lehmän jättitilan hiiltä sitovaksi yksiköksi, joka tuottaa maidon lisäksi uusiutuvaa energiaa ja biotalouden materiaaleja.

Siinä olisi täydelliset ainekset ajankohtaiseen tietokirjaan, sillä 65-vuotias Joakim Helenius on juuri luopunut Suomen kansalaisuudesta tavoitellakseen maaliskuun parlamenttivaaleissa Viron valtiovarainministerin salkkua.

”Heleniuksen elämäntarina on niin jännittävä, että se olisi riittänyt kirjaksi sellaisenaankin”, Elina Grundström kirjoittaa – mutta ei luota päähenkilöönsä, vaan kaivaa koronan ja sodan välissä yhä uusia puhuvia päitä. He kertovat lyhyeksi jääneestä kulta-ajasta, jonka Heleniuksen yritys toi ukrainalaiskyliin.

Grundström yrittää reissujensa avulla tarjota kosketuspintaa sosialismista vapautuvien kylien oloihin ja yksityistämiseen ruohonjuuritasolla. Mutta maisema- ja ihmiskuvaukset todistavat lähinnä siitä, että kirjoittaja on käynyt paikalla ja seurannut rönsyjä moneen suuntaan.

Viroon asettunut investointipankkiiri

Jos Elina Grundström ei ole jo kirjoittamassa Joakim Helenius -kirjaa, miehen oven taakse muodostuu elämäkertureiden jono. Maanläheinen versio Björn Wahlroosista on tehnyt käsittämättömän uran historian taitekohdassa.

Diplomaatin poika imi Cambridgen yliopistossa Milton Friedmanin talousoppeja ja päätyi jo 23-vuotiaana investointipankki Goldman Sachsin kovapalkkaiseen huippupestiin. Hän opetti George Sorosille, miten uidaan säätelystä vapautuvan Suomen markkinoille ja haistoi tilaisuutensa, kun Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti vielä suuremman mullistuksen Itä-Euroopassa.

32-vuotias investointipankkiiri jätti paikkansa Lontoon rahamaailman huipulla ja alkoi järjestellä pääomia virolaisyritysten yksityistämiseen. Ennen sitä piti kuitenkin luoda koko finanssijärjestelmä tyhjästä. Helenius hääri taustalla, kun Virossa alettiin noudattaa friedmanilaista talousliberalismia puhtaampana kuin missään muualla.

Vapauden koelaboratorio luopui yritysverotuksesta ja otti käyttöön tasaveromallin. Virolaiset ryhtyivät perustamaan innolla yrityksiä, joille Helenius järjesti rahoitusta. Kasvu oli kompastua pankkikriisiin, mutta Helenius pystyi palauttamaan rahoittajien luottamuksen.

180 000 hehtaaria entisiä kolhoosipeltoja

”Joakim Helenius oli päätynyt maatalouden pariin sattuman oikusta. Aluksi se oli vain yksi toimiala, joka nousi esiin, kun Trigon Capital etsi kilpailukykyisiä sijoituskohteita entisistä sosialistimaista.”

Maatalouteen perehtyessään Helenius tutustui Ukrainan ja Venäjän mustan mullan alueeseen. Neuvostoliiton jäljiltä Euroopan vilja-aitan viljavat maat olivat kehnossa kunnossa. Kolhoosipeltoja myytiin ja vuokrattiin pilkkahintaan, sillä tuotannon kehittämiseen ei ollut pääomia.

Helenius esitteli valikoiduille sijoittajille kaksoisstrategian: voittoa taottaisiin sekä peltojen tuottavuuden parantamisesta että peltomaan hinnan noususta. Eikä kyse olisi pelkästään rahasta, vaan myös ruokapulan helpottamisesta ja maailman parantamisesta. Bisnesenkeleiksi lähtivät muun muassa Timo Jouhki, Peter Fagernäs ja entinen rallitähti Tommi Mäkinen.

Vuonna 2007 yritys vietiin Tukholman pörssiin. Sijoittajilta saatiin lisää pääomia maan hankintaan. Apajilla oli muitakin, joten kasvun kanssa ei vitkasteltu.

Viiden vuoden päästä yritys oli tehnyt kaupat tai pitkäaikaisen vuokrasopimuksen 180 000 peltohehtaarista. Ukrainassa, Venäjällä ja Virossa sijainneet maat vastasivat jo kahdeksaa prosenttia Suomen peltoalasta.

Heikkokuntoisia maita väärässä paikassa

Menestysresepti oli yksinkertainen: otetaan maailman parasta multaa, lisätään vähän sijoittajarahaa ja länsimaista teknologiaa. Sijoittajat villiintyivät, kun yhtiö hankki halvalla maata. Mutta bisnestaitojen lisäksi olisi tarvittu myös viljelyosaamista.

”Sijoittajille spekuloiminen oli tärkeämpää kuin tuotanto, ja tämä ohjasi yhtiöiden toimintaa voimakkaasti niiden alkuvaiheessa. Suurin ongelma oli peltoalan nopea laajeneminen ennen kuin yhtiöt olivat kehittäneet tehokkaita viljelyjärjestelmiä ja myyntikanavia”, mustan mullan yhtiöitä tutkinut ruotsalainen ryhmä kirjoitti.

Se arvosteli sijoittajia kansakoulutasoisesta uskomuksesta, jonka mukaan musta multa on aina valtavan tuottoisaa ja kaikki kommunismiin liittyvä täysin tehotonta. Modernit koneet ja viljelymenetelmät eivät kasvattaneet satoa kaikkialla, koska osa maista oli heikossa kunnossa ja väärässä paikassa. Monet Venäjän pellot jätettiin suosiolla kesannolle, kun sademäärät, ilmasto-olot ja kasvukauden pituus eivät olleet luvatunlaisia. Sääriskiä pyrittiin pienentämään hankkimalla maita sieltä täältä, mutta hajautettaessa ei ymmärretty, että maa ja mikroilmasto oli suotuisin pienellä alueella. Kuljetuskustannukset moninkertaistuivat, kun Venäjä yksityisti rautatiensä.

Keinolannoituksen aikakausi köyhdytti maaperän

Mustan mullan valloituksen aikaan ruuan ja peltojen hinta oli nousussa. Yrityksen kaksoisstrategia ontui, kun maataloustuotteiden hinnat kääntyivät laskuun ja käsiin jäi viljelykelvottomia maita.

Tilannetta ei helpottanut vuoden 2008 finanssikriisi eikä varsinkaan vuoden 2014 Krimin miehitys ja Itä-Ukrainan sota. Talouspakotteiden vuoksi yrityksen piti vetäytyä Venäjältä. Se törmäsi samaan ongelmaan kuin lukemattomat länsiyhtiöt nyt: vetäytyminen sataa Putinin sotakassaan, jos oligarkit saavat pilkkahintaan länsirahalla ja -teknologialla kuntoon laitetun tuotannon.

Elina Grundström kiersi haastattelemassa ukrainalaisia ennen helmikuun 2022 hyökkäystä. Tieto kylien myöhemmistä vaiheista tuo tarinoihin lisälatauksensa. Seuraavat toukotyöt tehtäisiin vaaroja uhmaten sodan keskellä.

Mutta Ukrainan musta multa kertoo sotaakin suuremmasta katastrofista, maailman ruuantuotannon ehtymisestä. Satoa on vuosikymmenien ajan kasvatettu koneellistumisen ja keinolannoituksen avulla, mutta vihreä vallankumous on osoittautunut kestämättömäksi.

”Keinolannoituksen aikakausi köyhdytti maaperän, koska se vei ravinnon maaperän eliöiltä eli niiltä madoilta, mikrobeilta ja muilta ötököiltä, jotka tuottavat uutta multaa syömällä kasvien tähteitä ja toistensa jätöksiä. Nämä eliöt myös sitovat maaperään hiiltä ja mikä tärkeintä: vapauttavat kasvien jäänteissä olleet ravinteet viljelykasvien juurten saataville.”

Humus pitää kosteuden ja ravinteet pellossa

Mustan mullan alue on Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan vilja-aitta paksun humuskerroksen ansiosta. Se ei enää uusiudu ja vahvistu, koska elävä kerros on juntattu raskailla koneilla tiiviiksi ja tapettu kemikaaleilla. Maan muokkaaminen vähentää humuspitoisuutta ja altistaa eroosiolle. Tuuli ja vesi vievät ravinteikasta maata mukanaan.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO laski vuonna 2014, että jokaista Ukrainassa tuotettua viljatonnia kohti menetettiin kymmenen tonnia multaa. Rahaksi muutettuna mullan arvo vastasi kolmasosaa Ukrainan vuosittaisen maataloustuotannon arvosta.

Joakim Heleniuksen ratkaisu kestämättömään ei ole kotitarvepuuhastelu, vaan suuret ja kustannustehokkaat maatilat, jotka pystyvät investoimaan ympäristölle kestävämpiin teknologioihin.

Hän hankki suuria maa-alueita ja palkkasi parhaita asiantuntijoita modernisoimaan viljelyä. Pelloilla siirryttiin aikaa ja maaperää säästävään suorakylvöön ja kevytmuokkaukseen. Niiden ansiosta humus pysyy pellossa, eikä karkaa hiilidioksidina taivaalle kiihdyttämään ilmastonmuutosta. Muheva maa pitää sekä kosteuden että ravinteet pellossa kasvien käytössä. Keinolannoituksen tarve vähenee, kun arvokkaat ravinteet eivät huuhtoudu vesiin. Pellot kestävät myös paremmin entistä ankarampia sade- ja hellekausia, joita ilmastonmuutos lisää.

Hedelmällinen viljelysmaa loppuu 60 vuodessa

”Kun ilmastonmuutoksen aiheuttamiin äärisäihin ja kuivuuteen yhdistetään viljelysmaiden köyhtyminen, yhtälö alkaa vaikuttaa todella pahalta. FAO:n vuonna 2019 julkaiseman arvion mukaan maaperä köyhtyy niin nopeaa vauhtia, että hedelmällinen viljelysmaa loppuu tätä menoa 60 vuodessa.”

Maaperän köyhtyminen näkyy suuressa osassa maailmaa aavikoitumisena. Suomassa hedelmällistä maata kuljettavana voimana ei toimi tuuli, vaan vesi. Ravinteet huuhtoutuvat rehevöittämään järviä ja Itämerta.

Maatalous on ratkaisemassa ilmastonmuutosta, jos kasvien ilmasta keräämä hiili saadaan pidettyä pelloissa humuksena. Joakim Helenius uskoo, että viljelymenetelmien lisäksi sitä voidaan tehostaa esimerkiksi sienibakteeriyhdistelmällä.

Menetelmää testataan virolaistiloilla, jotka hänelle jäivät mustan mullan valloitusseikkailun jäljiltä. Ukrainan ja Venäjän pellot päätyivät velkojien kautta tsekkiomistukseen.

Helenius pyörittää Virossa Euroopan suurimpiin kuuluvaa maitotilaa, jossa muun muassa otetaan lämpö talteen maidosta ja aletaan tuottaa biokaasua Tallinnan busseille.

Tarinallinen tietokirja ihmiskunnan kohtalonkysymyksestä

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kahdesti pokannut Elina Grundström kirjoittaa tarinallisia tietokirjoja, jotka käsittelevät ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä. Hän upotti sormensa mustaan multaan etsiessään uutta kuvakulmaa ilmastokriisiin. Maataloudessa ei ole vielä tapahtunut samanlaista mullistusta kuin esimerkiksi metsäteollisuudessa, joka muuttui energiankuluttajasta sen tuottajaksi.

Vetävän tarinan ohessa Grundström läväyttää naamalle kiusallisia totuuksia. Ruokakriisin aiheuttaa se, että muuallakin maailmassa vaurastuva keskiluokka haluaa syödä lihaa. Suuri osa maailman pelloista kasvaa rehua tuotantoeläimille.

Globaalin maailman ruokaturva rakentuu muutaman vilja-aitan varaan. Niistä yhdenkin tuotantovaikeuksilla on valtavat vaikutukset. Ukrainan sota lisäsi akuutista ruokapulasta kärsivien ihmisten määrää 200 miljoonalla. Nälästä on kärsitty myös viljavien maiden keskellä. 1900-luvulla miljoonat ukrainalaiset menehtyivät kahdessa Stalinin ja yhdessä Hilterin järjestämässä ruokakriisissä.

Ukrainan musta multa kertoo ymmärrettävästi isot kokonaisuudet ja maatalouden lainalaisuudet. Tarina olisi vielä vetävämpi, jos siitä olisi karsittu sivuhenkilöitä, jotka eivät tuo kokonaisuuteen mitään olennaista.

Tommi Liljedahl

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua