Tyyli ennen kaikkea – Pirkko Vekkeli kirjoitti kirjan sisustusarkkitehti ja vaatesuunnittelija Ilona Pellistä

27.11.2022
7fdfc6a5 21b8 4499 a7dd a018cbdc602d

Kuva: Avain

KIRJAT | Ilona Pelli kuuluu tunnetuimpien ja ihailluimpien vaatesuunnittelijoidemme joukkoon. ”Elämässä on tärkeintä, että osaa elää sen itselleen omimmalla tavalla”, hän sanoo.

ARVOSTELU

Pirkko Vekkeli: Ilona Pelli

  • Avain, 2022.
  • 210 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Meillä Suomessa ei juuri muuta juhlita kuin juhannusta tai jääkiekkoa, mutta yksi on sentään ylitse muiden: Suomen itsenäisyypäivän vastaanotto presidentinlinnassa. Linnan juhlien luomuksien luojat ja asujen kantajat saavat aina runsaasti huomiota.

Ilona Pelli kuuluu tunnetuimpien ja ihailluimpien vaatesuunnittelijoidemme joukkoon. Ansioistaan palkittu Pelli on itse ollut kahdesti kutsuvieraana tässä valtakunnan tärkeimmässä juhlatilaisuudessa. Moitteettoman tyylikkäänä tietenkin. Eleetöntä ja eleganttia yllättävin yksityiskohdin, sellaista on Ilona Pellin työn jälki, mutta miten voisi luonnehtia hänen yksityisempää puoltaan?

Kun toimittaja ja tietokirjailija Pirkko Vekkeli kysyy sisustusarkkitehti ja vaatesuunnittelija Ilona Pelliltä, mikä tälle on tärkeintä elämässä, Pelli alkaa ensin luetella asioita – perhe, ystävät, luonto, työ, kulttuuri, estetiikka – kunnes oivaltaa äkisti kaiken ytimen: ”Elämässä on tärkeintä, että osaa elää sen itselleen omimmalla tavalla.”

Ilona Pellin tausta on kiehtova! Hän on äitinsä puolelta tunnettua Sariolan sirkussukua. Ilonan äidistä tosin tuli voimistelunopettaja, mutta isosta sisarusparvesta riitti aikanaan myös tivolitoiminnan jatkajia, kun perustaja-isoisä Jaffusta aika jätti.

Keravalla, Sariolanmäeksi kutsutulla alueella vilisi sirkusväkeä 1920-luvulta 1960-luvulle asti, sillä syksyisin, kiertuekauden päätyttyä sekä sirkuseläimet että sirkuslaiset asuntovaunuineen asettuivat talveksi tuolle mäelle, jolla riitti lääniä suurten sirkustelttojenkin huoltamiseen. Samalla tontilla sijaitsi myös sirkustirehtöörin oma, venäläiseltä emigrantilta ostettu komea kartanorakennus, jonka pihapiirissä perheen lapsikatras touhuili villieläinten häkkien lomassa leikkien. Keravalaisten keskuudessa taidetaan edelleen kertoa tarinoita noista eksoottisista eläimistä sekä niiden pelkoa herättäneistä karkuretkistä. Näistä Sariolan suvun kirjavista tivolivaiheista lukisi mielellään ihan omankin teoksen!

* *

Ilona Pellin isä oli karjalaistaustainen taiteellisesti lahjakas visionääri jaäiti kekseliäs kaunosielu. Ilona Pelli sanoo perineensä isältään taiteellisuuden ja äidiltään kauneudentajun. Koti oli turvallinen ja rakastava. Perheeseen syntyi kolme tytärtä, joista Ilona oli vanhin (s. 1951), He asuivat omakotitalossa lähellä Sariolanmäkeä.

Ilonan koulutaival Keravalla sujui tasaisesti, kansakoulua seurasi oppikoulu ja sen päätteeksi  ylioppilaslakki vuonna 1970. Ilonan lempiaine halki kouluajan oli kuvaamataito, ja kotonakin hän piirsi jatkuvasti sekä ompeli nukenvaatteita vielä murrosiän kynnykselläkin. Äidille ja pikkusiskolle tärkeä pianonsoitto ei Ilonaa niinkään innostanut, ja toisen siskon kanssa kokeillun baletin liikekieli tuntui hänestä naurettavalta.

Teininä Ilona löysi kirjallisuuden ja elokuvat, ja nukenvaatteiden tekeminen vaihtui itselle suunniteltuihin luomuksiin, jotka oikea ompelimo sitten toteutti. Vaikka Ilona oli ollut pienestä pitäen kiinnostunut vaatteista ja muodista, hänelle ei silti tullut mieleenkään hankkia siitä ammattia, eihän toki. Hän halusi sisustusarkkitehdiksi.

* *

Lukioaikana Ilona Pelli tutustui ja ihastui itseään neljä vuotta vanhempaan, Ateneumissa lavastajaksi ja kuvataiteilijaksi opiskelevaan Markku Susimäkeen. Myöhemmin Ilona itsekin pääsi Ateneumiin, tarkemmin sanottuna Ateneumin tiloissa toimivaan silloiseen Taideteollisuusopistoon (josta tuli muutamaa vuotta myöhemmin korkeakoulu). Ilona kävi sekä graafisen iltalinjan että sisustusarkkitehdiksi valmistavan päiväkoulun, joiden opinnot menivät osittain myös päällekkäin.

Opiskelijaelämä oli rentoa ja hauskaa, ja bilettäminen kiinnosti Ilonaa enemmän kuin 1970-luvulla monissa oppilaitoksissa vellonut poliittisuus. Opiskelut kuitenkin hoituivat kunnialla. Työelämään astumisen jälkeenkin ilotteluintoa riitti. Se oli tuolloin suorastaan maan tapa. Ilona Pelli toteaakin, ettei samanlaisia pitkiä lounaita ja dagen efter -tilanteita enää todellakaan hyväksyttäisi! Useat noina vuosina solmitut ystävyydet ovat kuitenkin kantaneet läpi vuosien, ja niistä on ollut sekä iloa että hyötyä niin yksityiselämässä kuin työmaailmassakin.

Mentyään naimisiin Markkunsa kanssa Ilona suunnitteli uuden kodin sisustuksen. Sittemmin aina asuntojen vaihtuessa niiden sisustustyylikin muuttui. Myös Ilonan kiinnostus aiemmin ihailemaansa niukkaan valmisvaatemuotiin lopahti, ja hän alkoi koluta kirpputoreja ja kangaskauppoja innostuen taas ompelemisesta, liehuhelmoista ja kaavojen muokkaamisesta mieleisikseen.

* *

Työmaailmaan siirryttyään nuori, innokas ja innovatiivinen sisustusarkkitehti törmäsi nykyajalle täysin vastakkaiseen ikärasismiin: nuoria alalle koulutettuja ei kuunneltu eikä heille annettu vastuuta tai tilaisuuksia toteuttaa ideoitaan. Niinpä Ilona Pelli alkoi puskea tarmoaan rakkaaseen harrastukseensa: vaatteiden suunnitteluun ja ompeluun. Folklore-kausi oli nyt jäämässä taakse ja uusi graafisempi tyyli teki tuloaan.

1980-luvun alussa Ilona Pelli sai vinkin, että Helsingin Ruoholahden satavuotiaita villoja aletaan kunnostaa purkamisen sijaan. Nyt kannattaisi ostaa. Rahat saatiin kuin saatiinkin kokoon Markun tädin arpajaisvoiton ja pankkilainan turvin. Ilona Pelli myöntää aina olleensa huono ja huoleton raha-asioissa; mukava elämä ja matkustaminen maistuisivat paljon paremmin. Sittemmin hänen on ollut pakko oppia tarkkuutta ja harkintaa rahankäyttöönsä.

Remontti Ruoholahdessa oli työläs. Koko alueella näkyi yhä entisen rappion jäljet, sillä villoissa oli vietetty villiä elämää nurkilla notkuvine prostituoituineen kaikkineen, ja myöhemmin jätetty sitten koko tienoo rapistumaan.

Kun villojen peruskorjaus oli lopulta valmis – ja Ilonakin saanut osaltaan vaikuttaa oman asunnon ratkaisuihin – taloista kuoriutui vihdoin koteja. Villojen pihapiirit puutarhoineen  muodostivat asukkailleen yhteisen viihtymiskeitaan keskeisellä paikalla, mutta silti suojassa kaupungin humulta. Lehdissä esiteltiin innolla pelastettuja villoja ja tietysti myös sisustusarkkitehti Pellin kotia.

Pari kuukautta uuteen kotiin asettumisen jälkeen perheeseen syntyi Joonas-esikoinen, ja Ilona nautti niin äitiydestä kuin äitiyslomasta monen vuoden vaihtelevien työpestien jälkeen. Lepo ja pysähtyminen olivat tarpeen, sillä perhepiirissä oli kohdattu viime vuosina myös surua ja vastoinkäymisiä. Työnteko on kuitenkin ollut Ilona Pellille aina se tärkein väylä hyvinvointiin.

* *

Rinnan sisustusarkkitehdin töiden kanssa Pelli oli jatkanut koko ajan vaateharrastustaan. 1980-luvun puolivälissä aika tuntui otolliselta, niinpä hän päätti perustaa ystävänsä kanssa pienen vaatepuodin, Alter Egon. Viisi vuotta naiset jaksoivat, mutta sitten Ilonalle syntyi Julius-kuopus, ja oli aika taas vetää henkeä.

1990-luvun alussa Suomessa alkoi lama. Työttömyys lisääntyi, liiketilat tyhjenivät ja konkurssi seurasi toistaan. Mitä teki Ilona Pelli? Hän muutti tuttavalta tyhjilleen jääneen tilan pieneksi suunnittelutoimistoksi ja alkoi kehitellä siellä omaa vaatemallistoaan. Näin urkeni uusi ura, se, josta hänet nykyisin parhaiten tunnetaan.

Alkuun päästäkseen Ilona Pelli tilasi sisustussuunnitteluista saamillaan rahoilla haluamansa materiaalit ulkomailta, sillä Suomessa kankaidenvalmistus oli niihin aikoihin hiipumassa. Pellin uuteen mallistoon kuului useita osia, ja vaatteet olivat linjoiltaan selkeitä neutraaleine, mutta peruspunaisella piristettyine väreineen.

Seuraavana keväänä Ilona Pelli jo emännöikin taidolla ja tyylillä järjestämäänsä muotinäytöstä. Vaatteista pidettiin, kauppa kävi, sana kiiri ja lehdet kirjoittivat. Ilona Pelliä kehotettiin ottamaan yhteyttä Marimekkoon, siis Kirsti Paakkaseen. Pelli noudatti neuvoa, ja niinpä hänet palkattiin Marimekkoon suunnittelijaksi. Siitä seurasi muutama vauhdikas ja ristiriitainen vuosi. Välillä kaikki sujui, toisinaan ei mikään. Kotona elettiin vaikeassa tilanteessa Ilonan Markku-puolison sairastaessa. Siitä sentään selvittiin, mutta Marimekosta Ilona Pelli lähti kitkerä maku suussaan.

Marimekossa saamastaan huonosta kohtelusta sisuuntuneena Ilona päätti alkaa panostaa tosissaan omien mallistojen luomiseen. Sitä ennen hän sai kuitenkin kiinnostavan tilaustyön: Suomen Pankin pääjohtajan, Sirkka Hämäläisen, virka- ja edustusasunnon sisustussuunnittelun. Tehtävä oli mieluinen ja onnistui hyvin, mutta nyt Ilona Pelli oli valmis ottamaan taas uuden rohkean askeleen. Hän perusti omaa nimeään kantavan vaateyrityksen, Ilona Pelli Oy:n, joka myös tuotti hänen suunnittelemansa asut.

* *

Ilona Pelli on menestynyt uranainen. Hänellä on pettämätön esteettinen silmä ja sisua viedä ideoitaan eteenpäin. Hyvä maine on tuonut hänelle paljon pysyviä asiakassuhteita. Kotimaan tilausten ohella vienti on vaatetusalallakin tuiki tärkeää. Erityisesti ulkomaiset messut ovat Pellin mielestä sekä hyödyllisiä että elähdyttäviä tapahtumia. Niillä solmitaan suhteita ja nähdään, millaista vaatesuunnittelu maailmalla kulloinkin on. Kanssakäymisistä saa uutta kipinää. Työelämässä voi tulla vastaan myös pettymyksiä, petoksia ja pahoja puheita. Niistäkin Ilona Pelli on saanut osansa.

Pirkko Vekkelin kirjoittaman Ilona Pelli -teoksen (Avain, 2022) lopussa on lueteltu Pellin työpaikat sekä muut saavutukset ja tunnustukset vuosilukuineen. Teosta elävöittävät lukuisat valokuvat perhe-elämän arjesta ja juhlasta yhdessä ystävien kanssa sekä kuvakoosteet Ilona Pellin vaatesuunnittelun vaiheista. Kirjan varsinainen sisältö muodostuu lukuisten haastattelukertojen annista. Vekkeli on tavoittanut noiden keskustelujen eloisan tunnelman sekä elämään väistämättä kuuluvat tummemmat sävyt. Myös kiukun ja kipakkuuden, jolla Ilona Pelli puhuu oman alansa epäkohdista. Siitä aiheesta hänellä on paljon painavaa sanottavaa!

70 vuotta täyttäneen Ilona Pellin luovuus ei ehdy. Hän järjestää yhä niin halutessaan muotinäytöksiä ja pop up -tapahtumia. Ihmettelisinkin, ellei Linnan juhlissa nähtäisi tänäkin vuonna Ilona Pellin kotiateljeessa syntyneitä tyylikkäitä asuja, joissa on myös ripaus leikkisyyttä.

Ritva Alpola

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua