Kuvat: Teos / Juho Sallinen
KIRJAT | Timo Miettinen ruotii demokratiaa aikaan kytkettynä. Siinä tutkija onnistuu, koska hän on taitava analysoimaan historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta.
”Demokratian idean sisäistämiseen eivät todellakaan riitä viittaukset antiikin Kreikkaan tai historian sykleihin.”
ARVOSTELU
Timo Miettinen: Demokratian aika
- Teos, 2024.
- 272 sivua + kuvaliite.
Hei! Olisiko sinulla hetki aikaa demokratialle? Jos on, niin sinun on aika lukea Timo Miettisen kirja Demokratian aika (Teos, 2024). Se on aika hyvä, ei vaan erittäin hyvä perehdytys vaalimamme ja arvostamaamme hallintotapaan, jota suomeksi myös kansanvallaksi kutsutaan.
Aikaa kirjan lukemiseen ei välttämättä kulu kohtuuttomasti. Sisältö on onnistuttu puristamaan alle 300 sivuun. Tuota lukemaa ilmeisesti pidetään ainakin joissain kustantamoissa kriittisenä rajana, jonka ylittyessä lukijan halu ostaa teosta alkaa nopeasti huveta.
Itselläni aikaa kuitenkin kului sivumäärään nähden paljon. Lukemiseni nimittäin keskeytyi aika ajoin, ja palasin usein takaisin useiden kappaleiden tai jopa sivujen päähän.
Se ei missään tapauksessa johtunut tekstin vaikeaselkoisuudesta. Miettinen on sekä tv- ja muissa sanallisissa esiintymisissään että kirjoittamisessaan helposti lähestyttävä ja ymmärrettävä tutkija.
Enemmän pakittamiseni johtuivat siitä, että kirjaa lukiessa aivoni lähtivät pyörimään jatkoradoille pohtimaan, mitä kaikkea muuta tästä ja tästä aspektista voisi päätellä. Siksi kirjan arviointiin on ehdottomasti lisättävä myös laatusana inspiroiva.
Otan vain yhden esimerkin: Miettisen mukaan demokratiaa on vuosisatojen saatossa syytetty ei vain hitaaksi ja tehottomaksi hallintomenetelmäksi vaan myös vaaralliseksi, epäjärjestystä lisääväksi ideaksi. Tämän luettuani ajauduin ajattelemaan sitä, miten anarkismiin suhtaudutaan nykyaikana ensisijaisesti sillä ennakkoasenteella, että se tarkoittaa hallitsematon kaaosta ja epäjärjestystä. Kun lähtökohtaisesti anarkia kuitenkin on hierarkioiden vallan kiistämistä.
* *
Kuten moni muu on jo todennut, aatehistorioitsija Miettisen keskeinen idea on ruotia demokratiaa aikaan kytkettynä ilmiönä. Siinä hän onnistuu, koska hän on taitava analysoimaan yhtä aikaa historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta.
Nykyhetkessä moni on huolissaan demokratiasta. Kansanvallan koetaan olevan uhattuna. Ja huoli on ymmärrettävää, kun katsoo mitä maailmalla – muissakin perinteisissä demokratioissa kuin Yhdysvalloissa – tapahtuu.
Mutta huolestujat eivät aina ole ehtineet miettiä, mistä demokratia tulee ja miten se on muuttunut ajassa. Siksi Miettinen on päättänyt auttaa meitä ymmärtämään, mistä me olemme huolissamme.
Hän ei esimerkiksi ota annettuina historian väitettyjä syklisyyksiä. Ne, jotka luottavat ”historia toistaa itseään” -sykliajatteluun, viittaavat tänä päivänä etenkin sadan vuoden takaisiin tapahtumiin ja maailmansotien väliseen aikaan, jolloin autoritääriset ja totalitäärisetkin voimat lamauttivat kansanvaltaisen kehityksen etenkin Saksassa, Italiassa ja Venäjällä, jota liitännäisineen silloin Neuvostoliitoksi kutsuttiin.
Toki vertailuissa on ituakin, mutta nyt meidän ajassamme demokratian haaste on moninaisempi kuin 1900-luvun alkupuolella. Tänään uhkaa luovat myös kansanvaltojen sisällä suosioon nousseet, ”ennen oli paremmin” -nostalgiaa hyödyntävät populistiliikkeet.
Samaten historian tulkitsemisessa annetaan usein liian vähän tilaa sattumalle. Kaikki tapahtumat pyritään selittämään loogisina jatkumoina ja rationaalisina valintoina tai päätöksinä.
* *
Timo Miettinen nostaa kirjassaan esiin meille monille koulusta tuttuja nimiä politiikan historiasta. Samalla opimme paljon uutta ja saame uusia merkityksiä sille, mitä esimerkiksi Niccolò Machiavelli tuumaili jo noin puoli vuosituhatta sitten. Tai mitä Baruch Spinoza tai Jean-Jacques Rousseau opettivat seuraavilla vuosisadoilla.
Demokratian idean sisäistämiseen eivät todellakaan riitä viittaukset antiikin Kreikkaan tai historian sykleihin. Eivätkä siihen riittäneet Francis Fukuyaman vain pari vuosikymmentä sitten esittämät teesit historian loppumisesta liberaalin demokratian maailmanlaajuiseen voittoon.
Tulevaisuus on aidosti auki.
* *
Kun sain lopulta kaikkien pysähdysten ja takaisinkelausten jälkeen Demokratian ajan luetuksi läpi, jäin vain yksi asia ihmetyttämään minua:
Miksi Miettisen kirja ei päätynyt edes ehdolle sen enempää tieto-Finlandiaa kuin Kanava-tietokirjapalkintoa jaettaessa?
Matti Mörttinen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.
Esikoisromaani palaa koronakevääseen ja etätyösuositusten aikaan – arviossa Tuula Salovaaran Tuija-aidan vanki
KIRJAT | Romaanin pääjuonen herkullinen potentiaali hautautuu loputtomiin yksityiskohtiin, takaumiin ja sivujuoniin.
Työn ja ihmisyyden puristuksessa – Risto Havunen kirjoitti oppaan uupumuksen torjuntaan johtajille ja esihenkilöille
KIRJAT | Johtamispuhe korostaa myötätuntoa, osallisuutta ja valmentavaa otetta, mutta esihenkilön vastuu ja kuormitus eivät ole kadonneet minnekään.