Kuvat: Pertti Nisonen / WSOY
KIRJAT | Toimittaja ja kirjailija Pekka Hiltunen on saattanut päätökseen kiitetyn Studio-trillerisarjansa.
”Lukija ei voi olla miettimättä kirjan monimutkaisiin vyyhteihin sekaantuneiden henkilöiden susipisteitä. Mikä olisi sopiva määrä?”
ARVOSTELU
Pekka Hiltunen: Susipiste
- WSOY, 2023.
- 448 sivua.
Toimittaja ja kirjailija Pekka Hiltunen on saattanut päätökseen kiitetyn Studio-trillerisarjansa. Sen ensimmäinen osa, Vilpittömästi sinun, julkaistiin jo vuonna 2011. Tämä, viides ja viimeinen, Susipiste (WSOY, 2023), ilmestyi tämän vuoden kesäkuussa. Teos on tunnelmaltaan tiheä, kerronnaltaan tiivis sekä paikoin hengästyttävän jännittävä. Tutkittavat tapaukset ovat yllättäviä ja etäällä toisistaan. Kaikkien haarautuvien polkujen ei ole tarkoituskaan yhdistyä, mutta Studio-ryhmäläisten osalta ympyrä sulkeutuu nyt – ainakin toistaiseksi.
Näiden jännityskirjojen keskuspaikka on Lontoo, mutta selvitettävien tapausten lonkerot ulottuvat hyvinkin kauas. Kirjojen päähenkilöt, Mari ja Lia, ovat suomalaisia, mutta vasta tässä sarjan viimeisessä osassa liikutaan myös Suomessa.
Lontoo on ollut molempien naisten asuinkaupunki jo vuosikaudet. Heidän taustaansa on raotettu kirjasarjan mittaan vain hiukan. Erityisesti Mari on vaitelias sekä menneisyydestään, yksityiselämästään että toimeksiannoistaan. Hänen perustamansa Studion hulppeat toimitilat sijaitsevat Lontoon liike-elämän vilkkaimmassa ytimessä, sillä, paradoksaalisesti, siellä voi olla kaikkein näkymättömin. Marin Studion työntekijöiden joukko on pieni, mutta jokaisella on huippuosaamista jollakin erityisalalla. Lia, Marin ystävä, on toiminut pitkään vaatimattoman paikallislehden graafikkona, mutta Marilta saadut lisätehtävät ovat vähitellen syrjäyttämässä ne puuhat. Marin Studiossa Lia on oppinut vuosien mittaan paljon. Myös sen, ettei Marilta pidä kysellä liikoja. Marin tutkimat asiat ovat salaisia, vaarallisia ja kansainvälisiä.
Susipisteessä selvitetään muun muassa koirasusien kasvatusta ja kaupantekoa, yllättävää toimintaa vanhassa kaivoksessa, kyseenalaista lääketehtailua ja sen valheellista markkinointia sekä buddha-temppelin suojissa piilevää pahuutta. Osa tapauksista kytkeytyy toisiinsa.
Tällä kertaa Mari paneutuu yksin omaan taustaansa liittyviin selvittämättömiin asioihin sekä niiden aiheuttamiin uhkiin, erityisesti hänelle itselleen. Marilla on monipuolinen kontaktiverkosto, mutta nyt hän tarvitsee alamaailman apua. Lia puolestaan suuntaa Suomeen muutaman muun studiolaisen kanssa, sillä Itä-Suomen ja Venäjän metsäisillä ja autioilla rajamailla on havaittu outoa liikehdintää. Kirjan nimi, Susipiste, liittyy juuri tähän arvoitukseen, mutta sillä on myös symbolinen merkitys.
Marin luoman yrityksen tarkoitus on paitsi ratkoa, myös estää rikoksia sekä esimerkiksi mahdollisia ympäristökatastrofeja, ja saattaa tekijöitä vastuuseen. Ihmisten auttaminen on Marille tärkeää, mutta senkin hän haluaa tehdä huomaamattomana taustavaikuttajana. Studion toiminta ei ole julkista, ja sen pieneltä työntekijäryhmältä edellytetään lojaaliutta ja luotettavuutta. Lukijallekaan ei ole koskaan täysin selvinnyt, mistä Marin hallinnoima pääoma on alun alkaen lähtöisin. Studion käyttämä uusin nykyteknologia tuoreimpine sovelluksineen sekä laajamittaisten tutkimus- ja tehtäväkokonaisuuksien organisointi ja toteutus nielevät rahaa.
* *
Kirjan alussa Lia on saapunut Itä-Suomeen. Studio on on saanut vihiä epämääräisestä, etäältä johdetusta toiminnasta hylätyllä kaivosalueella jossakin Suomen ja Venäjän rajamaastossa. Seutua haravoidessaan Lia tiimitovereineen on törmännyt yön pimeydessä järkyttävään näkyyn: jättiläismännyn oksassa riippuvaan nyljettyyn eläimeen.
Tämä havainto johdattaa heidät pienelle metsämökille, jonka pihalla on aitauksissa suuri joukko ihmeen hiljaisia harmaanvalkeita koiria. Hetken päästä mökin ovelta kuuluu karjahdus ja haulikon pamahdus. Kutsumattomia vieraita vastassa on vanha nainen, Hellevi Melkko. Hän on koiratarhan puolisokea omistaja ja koirasusien kasvattaja, kuten käy ilmi. Puuha on Suomessa laitonta, samoin tietysti koirasusien myyminen. Hellevi hoiteleekin bisneksiään Venäjän suuntaan.
Hellevi arvostaa kouluttamiaan eläimiä ja hoitaa niitä hyvin. Yleensä koirasusien susiperimän osuus ilmaistaan prosentteina, mutta Hellevi puhuu susipisteistä. Sellainen arvio ei kuulosta negatiiviselta, vaan kuvaa risteytettyjen yksilöiden eri ominaisuuksia tarkemmin, tuumaa Hellevi. Hänen mielestään sopiva määrä sutta olisi hyväksi myös ihmiselle.
Tästä eteenpäin lukija ei voi olla miettimättä kirjan useisiin monimutkaisiin vyyhteihin sekaantuneiden ihmisten susipisteitä. Mikä on sopiva määrä? Ainakin se todentuu, että ihminen on ihmiselle susi.
Hellevin tarjoamat yllätykset Suomessa kääntävät Studion tutkimukset uusille jäljille, ja seikkailu saa huikeita lisäkierroksia Venäjän puolella rajaa. Samaan aikaan Lontoossa Mari selvittelee salaista, vuosikymmeniä kestänyttä, ympäri Euroopan levinnyttä laitonta psyykenlääkekehittelyä, jollaisen koekaniiniksi Mari itsekin on lapsena joutunut. Taustalla piilee kieroutuneita kasvatusmetodeja ja räikeää ihmisjalostuksen yritystä. Sitä kaikkea Mari on vartuttuaan paennut ja omistautunut omalta osaltaan kaikkinaisen vääryyden korjaamiseen. Siksi Studio on perustettu. Tämä olisi oikea hetki kaataa lääketehtailun kulissit, mutta nyt Mari on koston kohteena, koska tietää liikaa.
Kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi aiheita yhden kirjan kansien väliin, studiolaiset saavat vihiä Lontoon buddhalaisiin temppeleihin liittyvästä hämärästä toiminnasta. Suomesta palannut Lia alkaa tutkia asiaa vaivihkaa esittäen buddhalaisuudesta kiinnostunutta uuden elämänsuunnan etsijää. Se, mitä lopulta löytyy, on kieroutuneen ja harhaisen mielen aiheuttamaa käsittämätöntä kauheutta.
* *
Lukemisen mittaan herää kysymys tapahtumien mahdottomuudesta. Kirjahan ei ole science fictionia, vaan kuvaa tätä päivää. Me näemme kyllä koko ajan todisteita ihmisen luovuuden kytkeytymisestä pahuuteen, mutta kirjaksi koottuna kaikkea alkaa olla liikaa. Pekka Hiltunen on varsin taitava kirjoittaja, ja hänen on täytynyt tehdä paljon taustatyötä ja kerätä tietoa kirjansa teemojen ja sen sisäisen logiikan tueksi.
Hiltunenhan on toiselta ammatiltaan toimittaja, oletettavasti siis valpas henkilö. Hän toimii matkailulehti Mondon toimituspäällikkönä, niinpä maailmankartan kolkat lienevät hänelle tuttuja. On siis luontevaa, että hän sijoittaa Studio-sarjansa tapahtumia sinne, mihin ne kulloinkin hänen mielestään parhaiten sopivat, vaikka Lontoo keskuspaikkana onkin.
Susipiste-jännärissä on paljon väkivaltaa, julmuutta ja ihmismielen kieroutumien kuvausta. En pidä sitä silti itsetarkoituksellisena, päinvastoin. Pekka Hiltunen on palkittu jo vuonna 2010 ”syvällisistä ja yhteiskunnallista keskustelua synnyttäneistä lehtiartikkeleistaan”. Studio-sarja on ollut ehkä toisenlainen tapa yrittää avata lukijan silmiä ja havahduttaa vaikuttamaan asioihin.
Ritva Alpola
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.