Tui T. Sutherlandin lohikäärmesarja syvenee ja sakenee – arviossa Tulisiivet 8: Vaaran valinta

Kuvat: Jeremy West / Gummerus

Venezuelan Caracasissa vuonna 1978 syntynyt mutta nuorena Yhdysvaltoihin muuttanut Tui T. Sutherland on yksi kirjailijoista Soturikissat-sarjan tekijänimen Erin Hunterin taustalla. Eri tekijänimillä julkaistujen lastenkirjasarjojen menestyksen pohjalta on luonnollista, että myös Sutherlandin omalla nimellään kirjoittama, lohikäärmelapsien ympärille rakentuva Tulisiivet-sarja, onnistuu tempaamaan mukaansa.

Sutherlandin luoma monilohikäärmelajinen fantasiamaailma, jossa sodat ja politiikka myllertävät nuorten lohikäärmeiden arkea ja ihmiset ovat alkukantaisia tonkijoita, on ehtinyt alkuperäiskielisissä kirjoissa jo parinkymmenen paremmalle puolelle. Suomennoksia on siis lupa odottaa lisää pitkälle tulevaisuuteen.

Tulisiivet-sarjan keskiössä on ennustus kohtalon lohikäärmeenpoikasista, jotka kasvaessaan murtavat nykyisen maailman. Näiden erilajisten lohikäärmelasten kasvutarina ensin piilossa ja sitten lukemattomia vaaroja uhmaten on johtanut heidän nousemiseensa lohikäärmemaailma Pyrrhian avainrooleihin. Heidän perustamansa eri lohikäärmelajien yhteinen koulu Jadevuoren akatemia muistuttaa Harry Potterin velhomaailman Tylypahkaa ainakin siinä, että opiskelu ei aina ole turvallista. Nyt akatemia joutuu vanhan vihollisen kuningatar Helakan tulilinjalle.

Jo vuonna 2016 alkuperäiskielellään englanniksi julkaistu Tulisiivet-sarjan kahdeksas osa Vaaran valinta (suom. Peikko Pitkänen; Gummerus, 2024) katsoo maailmaa kuningatar Helakan entisen pelotteen eli Vaaran silmin. Vaara on lohikäärme, joka pystyy polttamaan suomujensa kosketuksella. Koko lohikäärmeiden maailma pitää häntä hirviönä, paitsi kaikista hyvää löytävä Savinen, yksi ennustuksen lohikäärmeistä. Eikä Vaara ole varsinaisesti paha, häntä on vain aina käytetty aseena ja pelotteena. Jo poikasena hän joutui murhaamaan syntymättömiä lohikäärmeitä vallanhimoisten valtiaiden politikoinnin takia, ja vasta Savisen usko Vaaraan on herättänyt hänet taistelemaan pois aseen ja pelotteen roolista.

Vaikka entisen konnan ja ”hirviön” näkökulma ja tarina on sinänsä herkullinen, alkaa Sutherlandin fantasiamaailman monipäisyys käydä välillä hiukan sekavaksi. Jatkuvalla tahdilla uusia sivujuonia ja näkökulmia esiin suoltava tarinatehdas koukuttaa kyllä faninsa pitkään ja hartaasti, mutta tekee sen paikoin ytimekkyyden kustannuksella. Sama massiivinen ”tuotteella ratsastaminen” vaivasi myös Soturikissoja. Toki loputon sivujuonilla ja uusilla hahmoilla mässäily leimaa nykyään myös elokuvasaagoja Marvelista Tähtien sotaan. Tuttua maailmaa on helppo myydä.

Vaaran valinta on Tulisiivet-sarjassa onneksi sieltä ytimekkäämmästä päästä, avaten Vaaran kasvun ja taustat ja kasvattaen hänen rooliaan tarinakokonaisuudessa. Kuningatar Helakan pelote kasvaa omiin valintoihin ja moraaliin, kun saa luottoa. Kylmän kunnianhimoisen hirmuvaltiaan kotihirviönä kasvaminen ilman vanhempia tai ystäviä ei ole lopullisesti lannistanut Vaaran kykyä hyvään. Vaikka lähisukulaisinkaan ei voisi luottaa, voi hirviökin kasvaa sankariksi ystävien avulla ja tuella.

Salajuonet, lumoukset, ennustukset, lohikäärmeheimot ja siinä sivussa ihmiset menevät jatkuvasti ristiin fantasiasarjassa, jonka juonet ja kiemurat syvenevät kirja kirjalta. Tulisiivet-sarja on sujuvalukuista fantasiaa, jossa kasvavat lapset hoitavat sankariteot ja vaikka kuolemaa, kipua ja suruakin koetaan, on tarinamaailmassa positiivista henkeä ja uskoa tulevaisuuteen. Yhdessä pärjätään ja erilaiset taidot ja kyvyt täydentävät kokonaisuutta.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua