Kuvat: Basam / Matti Kuusela
KIRJAT | Matti Kuusela kehottaa lukemaan myös runojen selitykset – ne auttavat ymmärtämään paitsi runoa, runoilijaa, runoutta ja kiinalaisuutta, myös itseä, elämää ja kuolemaa.
”Dynastioita, keisareita ja kokonaisia valtakuntia tulee ja menee, runous sen sijaan on luonamme ikuisesti.”
ARVOSTELU
Tuhannen mestarin runot: Kiinalainen antologia Tang- ja Song-dynastioiden ajalta
- Suomentanut Tero Tähtinen.
- Basam Books, 2026.
- 304 sivua.
Mainitse nimeltä muutama kiinalainen, elävä tai kuollut.
Hm, Mao Zedong… Ja se nykyinen presidentti, Xi, mikä se nyt onkaan? Jing? Ping?
Niinpä, aika lyhyeksi taitaa jäädä monen suomalaisen lista – ellei sitten ole intohimoinen snookerin tai pöytätenniksen seuraaja.
Etenkin kiinalaisen kulttuurin suuret nimet ovat suomalaisille surullisen outoja, siitä huolimatta, että juuri siltä suunnalta olisi tarjolla valtavasti oppia, viisautta, iloa ja valoa.
Onneksi nyt on tilaisuus ottaa kiinalainen runous haltuun hauskasti ja suomeksi – nokialaistamperelainen filosofi Tero Tähtinen on suomentanut merkittävimpien kiinalaisten runoilijoiden tärkeimmät runot ja niiden ohessa esittelee heidät lukijoille oivaltavan nasevasti ja ilahduttavan rennosti.
Runoilijoita on yhtensä sata, runoja 224.
Antologian nimi on Tuhannen mestarin runot – Kiinalainen antologia Tang- ja Song-dynastioiden ajalta (Basam Books, 2025).
Ei tarvitse säikähtää Tang- ja Song-dynastioita, kyllä ne äkkiä kirkastuvat. Näin Tähtinen maailman kirjallisuuden kultakausia kuvailee:
”Yksi koko Kiinan historian tärkeimmistä ja ennen kaikkia luetuimmista runoantologioista on Qianjiashi eli Tuhannen mestarin runot, joka kokoaa sekä Tang- että sitä seuranneen Song-dynastian (960–1279) tunnetuimpien runoilijoiden kuuluisimmat runot.
Se on siis eräänlaisen klassisen kiinalaisen runouden ’greatest hits’.
Tuo noin kuuden vuosisadan mittainen ajanjakso on yksi maailmankirjallisuuden hämmästyttävimmistä kukoistuskausista, jona aikana kiinalainen shi-runous kasvoi täyteen kypsyyteensä, kauneuteensa ja ennen kaikkea vaikuttavuuteensa.
Kyse ei ole vain laajalti rakastetuista säkeistä vaan kokonaisen kansakunnan itseymmärrystä ja identiteettiä määrittävästä kulttuurikaudesta. Kuten tutkija Yang Hongru oman selitysteoksensa esipuheessa toteaa, kiinalaisille Tang- ja Song-kausien runous on yksinkertaisesti kansallisaarre.”
Uskaltaisiko sitä verrata ihan kultaiseen Kalevalaan?
* *
Niin, millaista runoutta suomen kielellä kirjoitettiin samoihin aikoihin eli 900-luvulla?
Ei minkäänlaista, kirjoitustaito rantautui suomeen 1100-luvulla Ruotsista, ikävä kyllä Turun kautta. Piispa Petrus Bångin vuonna 1675 julkaisema Karhuruno ”Metsän tyyris voitettu” lienee ensimmäisen suomeksi kirjoitettu runo.
Näinhän se menee, kuten kaikki hyvin tiedämme:
”Hot ois keärmis kämmenessä,
mie on kättä käppeäisin;
Hot ois suu suen veressä,
mie on suuta suihkoaisin.”
* *
Ensimmäisiä suomalaisia runoilijoita olivat piispat ja muut kirkonmiehet. Entä millaista porukkaa olivat Kiinan kultakauden runoniekat?
Näin Tähtinen tiivistää:
”Vaikka Tang- ja Song-kausien runoilijat useimmiten kuuluivat etuoikeutettuun luku-ja kirjoitustaitoiseen eliittiin, ei heidänkään elämänsä ollut pelkkää hibiskuksenkukilla tai jadeportailla tanssahtelua. Monet runoilijat elivät kiihkeästi mukana kansakuntansa kurimuksissa ja koettelemuksissa. Osa vetäytyi vuorten ja virtojen siimekseen pois ihmismaailman ’punaisesta pölystä’. Joku taas heittäytyi maallisten nautintojen syövereihin kuin maailmanlopun edellä. Toisin sanoen kaikki inhimilliset tuntemukset toismaailmallisesta ekstaasista itsetiedostavan sarkastisuuden kautta pakahduttavaan epätoivoon tulevat vastaan tämän teoksen sivuilla.”
* *
No hyvä. Jokaista runoa seuraa selitysosa. Tähtinen tietää, että osaa lukijoista runojen selitykset ärsyttävät, ja hän kehottaakin näitä hyppäämään huoletta selitysten yli ja nauttimaan runoista sellaisinaan.
Itse kehotan ehdottomasti lukemaan myös ”selitykset”. Ne auttavat ymmärtämään paitsi runoa, runoilijaa, runoutta ja kiinalaisuutta, myös itseä, elämää ja kuolemaa.
Yksin Tähtinen ei ole suomennosten kanssa kahdeksaa vuotta puurtanut: japanilaisen runouden mestarimies ja kiinalaisen kirjallisuuden ensimmäisen suomentajan Pertti Niemisen poika Kai Nieminen on ollut mukana melkein kaikessa.
Tähtinen kirjoittaa:
”Teoksen runosuomennokset on toimittanut – tai ’nipottanut’ kuten hän itse asian ilmaisee – kääntäjämestari Kai Nieminen. Itse asiassa tämä on aikamoinen understatement, sillä todellisuudessa Kai on toiminut tämän projektin mentorina, kannustajana, tukijana, oikolukijana, sparraajana, kanssakulkijana ja kätilönä, mistä haluan häntä koko sydämestäni kiittää.”
Jotenkin tuntuu, että myös Pertti Niemisen henki liikkuu lempeästi hymyillen Tähtisen suomentamien runojen yllä.
Runot ovat kirjassa sekä suomeksi että kiinaksi. Tässä sekä viisimerkkinen että seitsemänmerkkinen jueju-runo.
* *
Mennään pelotta itse asiaan, runoihin ja niiden selityksiin. Herra nimeltä Cen Chen (715–770) kirjoitti joutessaan tällaiset säkeet.
”Tahtoisin kovasti kiivetä ylös vuorille,
mutta kukaan ei lähetä minulle viiniä.
Muistelen kaiholla vanhan puutarhani krysanteemeja,
jotka kukkivat nyt sotatantereen vierellä.”
Tähtinen kertoo ensin miehen sotaisan henkilöhistorian ja antaa sitten selityksen runon toiseen säkeeseen.
”Se viittaa Tao Yuanmingiin (365–427), joka oli köyhä mutta viiniä rakastava runoilija. Eräänä juhlapäivänä Tao oli huomannut olevansa vailla viinintilkkaa ja istui murheissaan puutarhassaan, kunnes paikallinen prefekti kuuli hänen tragediastaan ja lähetti hänelle kannullisen kaivattua juomaa.”
Tarinan luettuaan suomalaismies reilut tuhat vuotta myöhemmin ymmärtää heti, millaisesta murheesta ja kaipauksesta vuoren vierellä on kysymys.
* *
Nyt keskittykää; seuraa jotain runouden kauneinta ja kauheinta eli alluusioita.
”Minä vuonna Tiikerinpää Gu maalasikaan
tämän seinän täyteen kuvia Cangzhousta?
Punainen aurinko paahtaa kiviin ja puihin,
sinisen taivaan alla joki ja meri vellovat.
Sauva lentää ikuisesti kurjen rinnalla,
puinen tynnyri ei pelästytä lokkeja.
On kuin löytäisi tien Luvuorelle
Huiyuanin todellisia jalanjälkiä seuraten.”
Tämä Du Fun mystinen runo on Tähtisen arvion mukaan historiallis-mytologisten alluusioiden maailmanennätys – niitä on siinä liki kaksikymmentä.
Selitetään nyt niistä yksi; miksi ihmeessä sauva lentää kurjen rinnalla?
”Viides säe viittaa vanhaan legendaan Qianvuoresta: Sekä Baozhi-niminen buddhalainen munkki että valkoisella kurjella ratsastanut daolainen halusivat vuoren itselleen. Keisari lupasi vuoren sille, joka ensin saisi jonkin esineensä vuorelle. Daolainen lähetti kurkensa matkaan ja Baozhi puolestaan maagisen sauvansa. Sauva ennätti perille ensiksi, ja Baozhi sai muuttaa vuorelle.”
* *
Alluusio? Sellaiseksi kutsutaan vihjailevia viittauksia ja epäsuoria viittauksia, joita kiinalaiset mestarit piilottelevat runoihinsa kainostelematta. Ne tuovat teksteihin huimasti syvyyksiä ja ulottuvuuksia, mutta ovat myös vaarallisia – lukijan pitää tietää tai ainakin arvata, mihin tekstiin, taideteokseen, taruun, historialliseen tapahtumaan tai ihmiseen ne viittaavat.
Joskus kirjailijat syyllistyvät myös kikkailuun tai haluavat alluusioilla osoittaa oppineisuuttaan – eikä se ole enää hauskaa.
Arvaan, että Tero Tähtinen on saanut paitsi monta huimaa oivallusta, myös muutaman harmaan hiuksen raivatessaan kiinalaisen kulttuurin allegoria- ja alluusioviidakoissa puhtainta polkua suomen kieleen.
* *
Wang Wanin (693–751) runo Pysähtyminen Beiguvuoren juurelle ei kaipaa selityksiä eikä alluusioita. Se nyt on vaan yksinkertaisesti jumalattoman kaunis, myös suomeksi, kiitos siitä Tero Tähtiselle.
”Maantie kulkee sinertävien vuorten ohi,
jokiveneet risteilevät vihreän veden poikki.
Tulvavesi kohoaa laakeille törmille,
myötäinen tuuli takertuu yksinäiseen purjeeseeni.
Aurinko nousee meren ylle yön rippeistä,
joella kevät alkaa jo edellisenä vuonna.
Miten saisin kirjeen lähetetyksi perheelleni?
Viekää, palaavat hanhet, se mukananne Luoyangiin.”
Kuten Tähtinen kirjoittaa:
”Dynastioita, keisareita ja kokonaisia valtakuntia tulee ja menee, runous sen sijaan on luonamme ikuisesti.”
Tai ainakin aamuisin, kun aurinko nousee meren ylle yön rippeistä.
Matti Kuusela
Tero Tähtinen kertoo kirjastaan Tampereen Lukulaarissa (Puutarhakatu 23) lauantaina 24.1. klo 16.15. Häntä haastattelee kirjailija Mikko Väänänen.
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Miehet jotka vihaavat naisia Irlannissa – arviossa Claire Keeganin Aivan viime hetkellä
KIRJAT | Palkitun irlantilaiskirjailijan tiivis novellikokoelma tarjoaa kolme Irlantiin sijoittuvaa tarinaa miehistä ja naisista.
Paatin siirtämisestä pesänkavallukseen – Harri Uusitalo avaa juristien taikapiirinä pidettyä lakikieltä
KIRJAT | Suomalaisen säädöskielen vaiheita -teos näyttää, kuinka suomen kieli on osoittanut elinkelpoisuutensa ja taipunut sujuvasti myös oikeudellisen kielenkäytön tarpeisiin.
Uupumus on yksilön tuska ja yhteiskunnan vitsaus – arviossa Mona Mannevuon Väsymyksen aika
KIRJAT | Terveyslehtien vuosikertojen lukeminen avasi tutkijalle kiehtovan näkymän ihmisten väsymysilmiöihin, suomalaisen yhteiskunnan muutokseen ja modernin lääketieteen historiaan.
Yhden päivän ja yön romaani ilahduttaa terävyydellään – arviossa Iida Sofia Hirvosen Voittajantunti
KIRJAT | Iida Sofia Hirvosen toinen romaani jatkaa esikoisen jalanjäljissä ja kertoo kaupunkilaisista, jotka kipristelevät epävarmojen aikojen keskellä.