Kuva: Reuna
KIRJAT | Kirjan kaksikymmentä lukua ovat yhtäältä kronologisessa järjestyksessä etenevä yleispiirteinen elämänkerta ja toisaalta eräänlainen kokoelma esseenomaisia pohdintoja.
”Tornaeus johdattaa epäluuloisenkin lukijan irrottautumaan pinttyneistä ajatusradoista.”
ARVOSTELU
Tarja Tornaeus: Matka alkoi Morris Minillä
- Reuna, 2024.
- 138 sivua.
Kun valitsin Tarja Tornaeuksen kirjan arvioitavakseni, odotin sekä kannen että otsikon perusteella aikamatkaa 1960-luvun Kymenlaaksoon, Myllykoskelle. Odotus täyttyi, Tarja Tornaeus luo tekstissään ääriviivoiltaan nostalgisen utuisen teollisuuspaikkakunnan ja sen ihmisten tunnelmat. Kirjan sivuilla juoksee myös Tornaeuksen oma elämä, sekä lapsuuden Myllykoskella että sen jälkeen opiskeluissa Turussa ja ammatillisessa elämässä, kustannusalalla ja sen liepeillä Helsingissä ja taas uudelleen Myllykoskella. Tarja Tornaeus perusti Reuna-kustantamon vuonna 2013.
Matka alkoi Morris Minillä -kirjan (Reuna, 2024) sivuilla juoksee kuitenkin Tornaeuksen varsinaisen eletyn elämän rinnalla myös hänen varjoelämänsä, toinen eletty elämä; tai monet eletyt elämät. Kirja on eräänlainen opas kahdenlaisessa todellisuudessa eläville, joita Tornaeuksen havaintojen mukaan on enemmän kuin luullaankaan. Tornaeus ymmärsi jo varsin varhain, että hänen aiempi elämänsä on sijoittunut Lyypekkiin, viimeksi ehkä toisen maailmansodan kieppeillä. Vahvat muistikuvat kaupungista ja siellä eletystä elämästä palaavat usein, samanlaisina.
Höpsisimiä ja humpuukia? Joku lukija saattaa jättää kirjan kesken jo alkuvaiheessa, kun keskeinen teema kuolemanjälkeisestä tai –jälkeisistä elämistä paljastuu. Mutta ei, tämä kirja on enemmän ja siitä on moneksi. Tornaeus itse suhtautuu kaksoiselämäänsä ilman minkäänlaista hehkuttelua, taivastelua tai elämöintiä. Hän ei yritä vakuuttaa epäuskoistakaan lukijaa oikeassa olemisesta. Hän kuvaa elämäänsä sellaisena kuin sen itse kokee. Aivan tavallista elämää hänelle itselleen. Sellaisena kuin se hänelle on annettu.
Tornaeus havaitsi erityistaipumuksensa jo lapsena. Hän näki ja kuuli asioita, joita muut eivät nähneet tai kuulleet, menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Satutädiksi häntä nimitettiin. Myöhemmin äiti paljasti itsekin omaavansa samoja kykyjä, se on kulkenut suvussa, sanottiin. Tornaeus kertoo kirjassa lukuisista tapauksista ja tilanteista, joissa hän on hämmästyttänyt lähipiiriään näkijänkyvyillään, sekä perhepiirissä että ammatillisissa yhteyksissä.
Kirjan kaksikymmentä lukua ovat yhtäältä kronologisessa järjestyksessä etenevä yleispiirteinen elämänkerta ja toisaalta eräänlainen kokoelma esseenomaisia vapaasti hengittäviä pohdintoja elämästä, kuolemasta, kirjallisuudesta ja ihmisyydestä yleensäkin.
* *
Tornaeus kirjoittaa kevyellä ja sujuvalla otteella, näin siitä huolimatta, että keskeinen läpileikkaava teema kirjassa on kuolema. Tai tarkemmin sanottuna suhtautuminen kuolemaan siinä maailmassa, jossa Tornaeus ja hänen tavoin rinnakkaiselämiä elävät ihmiset kuolemaan suhtautuvat. Tornaeus siteeraa eteläafrikkalaista biologia ja antropologia Lyall Watsonia, joka kertoo tehneensä havainnon, että kuolemisen pelkoa esiintyy ainoastaan ihmisillä ja heistäkin vain aikuisilla, joilla on aikaa ajatella sitä. Tornaeus tähdentääkin, että ”toistuvassa syntymisten ja kuolemisten sarjassa olisi hyvä nauttia itse elämästä, jota saattaa olla käännekohtien molemmin puolin”.
Kirjan loppuun sijoittuu Harjoituksia-niminen luku, jossa Tornaeus opastaa mahdollisesti kiinnostunutta lukijaa menetelmiin, joilla pääsyä toiseen maailmaan voi yrittää. Epäilevä maallikko saattaa tunnistaa menetelmissä yhteyksiä jonkinlaisiin joogaharjoituksiin.
Lukukokemuksena kirja on virkistävä ja kevyt – ei siinä merkityksessä, että sen lukaisee nopeasti läpi ja hymähtää lopuksi, vaan aivan toisessa merkityksessä: se johdattaa epäluuloisenkin lukijan irrottautumaan pinttyneistä ajatusradoista ja avautumaan ajatukselle, että elämä – ja kuolema – ovat monitahoisempia mysteereitä kuin konsanaan ihminen yhden elämänsä aikana ehtii ymmärtää.
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Parasta mitä rahalla saa, on vapaus olla ajattelematta rahaa” – Esa Juntunen auttaa rahataitojen haltuun ottamisessa
KIRJAT | ”Meistä kaikista ei voi tulla miljardöörejä, mutta kaikista voi tulla vauraampia”, kirjoittaa Vuoden Sijoittaja 2023 -voittaja Vaurastu viisaasti -teoksessaan ja antaa hyvin konkreettisia ohjeita.
Miten kirjoittaa Rooma-kirja ilman, ettei se olisi matkailuopas? Arviossa Karl Ristikiven Rooman-päiväkirja
KIRJAT | Rooman-päiväkirja on kuin arvoitus, tai ehkäpä 1700-lukulaisittain kirjoitettu dekkari, jossa henkilöt eivät ole sitä mitä päähenkilö Kasparin ensi kuvauksista voisi päätellä.
Murhabotti löytää paikkansa – arvioitavana Martha Wellsin Taktinen vetäytyminen
KIRJAT | Murhabotti-sarjan ensimmäinen tarinankaari tulee päätökseensä. Yhteys ihmisystäviin motivoi viihdemediaa rakastavaa taistelurobottia pelastustehtävään.
Lars Sundin kerronta tempaa mukaansa sivulta yksi ja pitää lukijan kyydissä loppuun asti – arviossa Vaasan Prinsessa
KIRJAT | Lars Sund tavoittaa ihmisyyden näkymättömän mutta voimallisen puolen ja pukee sen tarkkanäköisen ja herkän tekstin muotoon.