Taitavia runoja kipeästä aiheesta – arviossa Karla Löfgrenin Seitsemän vuoden tulva

Kuva: Basam Books

Miltä tuntuu, kun huomaa rakastuneensa narsistiin?

Tätä pohtii runon vahva kokija Karla Löfgrenin runokokoelmassa Seitsemän vuoden tulva (Basam Books, 2025). Kokoelman runot tulvivat runon minän surua, viittauksia kristilliseen kuvastoon, intohimoa, arjen kuvia, kirjallisuusviittauksia ja laulujen sanoja. Runon minä koettaa kaikin tavoin kyseenalaistaa itseään, maailmaa ja etsiä vastauksia siihen, miten ihminen lankeaa uudestaan ja uudestaan narsistin pauloihin.

Runokokoelman ensimmäisessä osassa runon minä uppoaa mahdottomaan, narsistiseen ihmissuhteeseen. Epäterveen suhteen merkit ovat alusta asti nähtävillä, mutta intohimo ja intensiivisyys ylittävät ne. Ensimmäinen osa tiivistyy näissä säkeissä: paheneva kidutus / on läheisyytesi hinta.

Seuraava osa, Ensimmäinen retkahdus kuvaa suhteen syvenemistä ja sitä, miten suhteesta ei pääsekään eroon, vaikka se muuttuu väkivaltaiseksi.

Ihmisen pitäisi kasvaa ja kehittyä / mutta kehoni ei irtoa sinusta / ja sieluni roikkuu paalussasi / taivaan ja helvetin esikartanossa / sisäänpääsyä peläten ja / kerjäten.

Retkahdusosioita on yhteensä seitsemän. Osio osiolta suhde narsistirakastajaan tulee yhä mahdottomammaksi, kunnes osiossa Kiusaajat saavutaan suoran totuuden eteen: Totuus näytettiin minulle 77 kertaa / ja kielsin sen yhtä monesti.

Löfgren onnistuu kuvaamaan kokoelmassaan narsistisen suhteen kaaren. Lisäksi hän nimeää maailman hyväksikäytetyt naiset Mameksi. Mame, elät rintojemme herkkyydessä / .. / urbaanin lian päällä. Mame ottaa vastaan iskut ollen uhri tai selviytyjä. Valitettavasti Mame on olemassa kaikkialla maailmassa.

* *

Runot sopivat vertaistukiryhmiin, keskustelujen pohjaksi ja omien kokemusten jakamiseen. Ne ovatkin osa Basam Booksin Puhuttava runo -sarjaa, joka pyrkii helposti lähestyttävään ja keskustelua herättävään lyriikkaan. Runokokoelman luettuaan kokee käyneensä tunteiden mustimmissa syövereissä. Lukijana saa tuntea myös, että sellaisissakin paikoissa oltuaan voi päästä vapaaksi ja voimaantumaan:

Muistojen kuoret karisevat hiuksistani, / kun kuljen kirkkaudessa ilon polkua.

Mia Lempinen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua