Taitava novelli on kuin pieni palapeli – Anne Leinosen Nokkion laulu palkitsee lukijansa

Kuvat: Terhi Sinikorpi / Osuuskumma

Novelleissa jokainen sana on tärkeä. Niitä ei ole tuhlattavaksi. On maalattava lukijalle aika ja paikka. Kun kyseessä on scifin tyylilaji, on annettava vihjeitä uuden maailman säännöistä. Annettava lukijalle ilo ymmärtää miten uusi maailma liittyy tähän meidän maailmaamme. Mikä on sen moraali, mitkä ovat sen mahdollisuudet.

Siksi novellit ovat yksi lempiluettavistani. Hyvän novellin jälkeen pidän tauon ennen seuraavaa, sillä haluan hyvästellä edellisen hahmon ja sen maailman rauhassa.

Anne Leinosen Nokkion laulu -novellikokoelmassa (Osuuskumma, 2021) pidin montakin taukoa. Kirjan kymmenestä novellista muutama oli sellainen, että saatoin huolettomasti siirtyä seuraavaan ja vähän jopa hyppelin kappaleiden yli.

* *

Scifi-kirjailijaa eivät sido tämän maailman säännöt, vaikka tapahtumien juuret olisivatkin nykyisyydessä. Se antaa lukijalle ja kirjoittajalle vapauden tunteen. Leinonen selittää novellikokoelmansa Jälkisanoissa novelliensa syntyä. Esimerkiksi kirjan niminovellin Nokkion laulun hän teki kuvitellen millainen olisi sirkus tulevaisuuden tieteismaailmassa.

Syntyi sirkustanssija, joka on koottu hukkapaloista. Hän on köyhä, hylätty ja sitten löydetty. Tulevaisuuden maailmassa on ihmisen varaosia, joiden laatu riippuu kunkin varallisuudesta. Yksi varaosa oli erityisen arvokas ja niitä osia on harvoin tarjolla. Sille on paikka rinnassa, mutta sen pienen palasen mukana tulee taakka, jota kaikki eivät pysty kantamaan.

* *

Anne Leinonen juhlii novellikokoelmallaan 20-vuotista kirjailijan uraansa. Monet kirjan teksteistä on tilaustyönä tehty, mikä antaa niille oman viehätyksensä. Nokkion laulu syntyi Osuuskumman Sirkus-antologiaa varten. Neitsyt taas on kirjoitettu enkeliaiheiseen novellikokoelmaan.

Leinonen selittää Jälkisanoissa myös sanastoaan. Nokkio on vihje Pinocchiosta ja siten viittaus kasvamiseen ihmisenä. Hän hyödyntää myös Kalevalaa.

Onneksi kirjailija kertoo teemat vasta Jälkisanoissa. On kiinnostavaa tarkastella mitä kirjoittaja on pystynyt loihtimaan annetusta aiheesta, mutta vielä kiinnostavampaa on lukea tarinat sokkona ja saada niille kehykset vasta myöhemmin.

Sain ihan itse ymmärtää mikä oli Neitsyt-novellin polttava rakkaus ja mikä oli höyhen, jonka taika kului lopulta niin äkkiä. Tai että Unelma Pariisista -novellin kuplat eivät tulleetkaan Matrix-elokuvasta, vaan mielipidekuplista, joissa me elämme.

Pohdittavaakin jäi. Viimeinen novelli kertoo kadonneesta kirjailijasta.

Vai kertooko se mielen hajoamisesta.

Sari Passaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua