Taistelevat metsot on faktoja kunnioittava, taiteellisesti omalakinen romaani, jolla on luonnonsuojelullinen pohjavire

16.10.2020

Kuva: Pentti Vänskä

KIRJAT | Jouni Tossavainen kirjoittaa yleissuomea, mutta savolaisena hän viäntää ja kiäntää tapahtumia. Yhden päivän romaanissa on mennyttä ja tulevan odotusta, ja voimallisen ähellyksen tuloksena Ferdinand von Wrightistä maalautuu varsin elävä kuva, renki Villen silmin.

”Millainen on renki Villen kesäinen päivä? Se on enimmäkseen isäntä Ferdinandin palvelemista, siihen valmistautumista ja isännän tarkkailua ja myötäelämistä.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Jouni Tossavainen: Taistelevat metsot

  • Aviador, 2020.
  • Kovakantinen kirja.
  • 328 sivua.

Wrightit

Kirjailija Jouni Tossavainen on tehnyt Taistelevat metsot -kirjaan (Aviador, 2020) vahvan taustatyön, kuten Savonia-palkitun New Yorkin Lentävän suomalaisenkin (2014) kohdalla.

Kirjallisuuden ja kirjeiden lisäksi ovat tutustumisen kohteena olleet maasto ja maisemat. Haminalahden, Pukinsaaren ja Salonsaaren tienoot on vaellettu maitse ja vesitse moneen kertaan.

Maalaavat Wrightin veljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinand niputetaan itseoppineiksi lintu- ja maisemamaalareiksi. Ferdinand heistä on tunnetuin teostensa kautta, joista lintuaiheiset on nostettu kansalliseen kaanoniin, ennen kaikkea Taistelevat metsot.

Taulu on mestarillisesti sommiteltu. Salmiakkimuotoon sijoittuu viisi syvyysastetta, ja keskuksessa, kultaista leikkausta kunnioittaen ovat vastakkain työntyvät metsojen nokat.

Teoksen nimi

Ensi alkuun oli syytä ihmetellä, miksi romaanin nimi on Taistelevat metsot. Kirjahan kertoo kaksi vuotta ennen teoksen maalaamista yhden kesäpäivän kulusta aamusta iltaan. Tuo päivä on 31.7.1884. Kirjailija mainitsee jälkisanoissa valinneensa tuon päivän, koska se oli Ferdinandin kuolinpäivä, vaikkakin vasta vuonna 1906.

Nimivalinnan perusteeksi ei riitä tietenkään se, että Ferdinand käytti kirjoittaessaan metsonsulkakyniä, jotka ovat päässeet romaanin kanteen (Satu Ketola).

Onkin oikein hyvä ratkaisu, että Tossavainen ei pitkähköissä jälkisanoissaan perustele nimen valintaa. Hän jättää sen viisaasti lukijan tehtäväksi.

Nimivalinta on psykologinen. Kirjan luettuaan sen tajuaa viittaavan omia kamppailujaan käyvään Ferdinandin, jota renki tuttavallisesti puhuttelee Ferdinä. Hän ei taistellut naisesta eikä koppelosta, mutta paikasta suomalaisen taiteen merkittävänä tekijänä.

Ferdinand von Wrightin kunnianhimo ei ollut lainkaan taloudellista, hänhän oli melko surkea hoitamaan raha-asioitaan. Sen sijaan taide oli hänelle kaikki kaikessa. Hän pohti ja valmisteli töitään aamusta iltaan. Hän paneutui ja antoi kaikkensa.

En sano, ettei tämä pätisi moniin muihin mestareihin, mutta ehkä juuri siinä kuvaus Ferdin peräänantamattomasta työmoraalista saa koko taiteen kenttään rinnastuvan kuvauksen.

Toiseksi nimi on symbolinen. Se viittaa luonnon taisteluun ihmisen levittäytymistä ja piittaamattomuutta vastaan. Itse asiassa Tossavainen ilmeisesti rakastaa eniten Ferdin maisematöitä, kuten Näköalaa Haminalahdelta (1853).

Mutkitteleva kerronta

Millainen on renki Villen kesäinen päivä? Se ei ole ainakaan suoraviivaista suorittamista. Se on enimmäkseen isäntä Ferdinandin palvelemista, siihen valmistautumista ja isännän tarkkailua ja myötäelämistä. Siinä on tajuntaa muistoineen, tulevan ennakointia, arkisia askareita ja kommunikointia muun talonväen kanssa.

Rengin tajunta venyy jopa Ruotsiin, jossa Ferdinand on kokenut suuren pettymyksen, tultuaan käännytettyä ovelta äidinpuoleisen sukulaisnaisen Tawastin luota. Tämä on yksi niistä takaiskuista, joita Ferdinand pyrkii kompensoimaan onnistumalla taiteessaan.

Tapahtumallisesti keskeisin tuon päivän aihe on Minna Canthin vierailun odottelu. Mitään varmuutta hänen tulostaan ei ole, mutta toive on vahva, että kohtaaminen maineikkaan kuopiolaiskirjailijan kanssa vihdoinkin toteutuisi.

Päivän kallistuessa iltaan on käynyt niin, että Ferdi on hermostuksissaan naukkaillut liian monta lasillista viiniä. Niinpä hän ei uskalla jäädä odottamaan raittiina moralistina tunnettua Minnaa. Hän pakenee veneellä Villen ja palvelija Kipunan kanssa Pukinsaareen.

Retki päättyy dramaattisesti, kun taiteilija saa halvauskohtauksen ja on kuolla.

Henkilöitä

Teos on osittain kaksikielinen, ja tällä tarkoitan suht pitkiä ruotsinkielisiä kirjeiden lainauksia. Wrightien suku oli äidin puolelta tukholmalaista.

Jossain määrin Taistelevat metsot on kuvaus 1800-luvun kulttuurielämästä Suomessa. Aatteellisia virtauksia on ilmassa. Murteiden taistelun jo tauottua muistellaan edelleen K.A. Gottlundia, häntä joka puolusti savon murretta ja kirjoitti suomea sitä käyttäen Lönnrotia vastaan opponoiden.

Minna Canth elää mielikuvina ja tietoina tämän rohkeasta esitaistelusta naisen aseman puolesta. Maailma ei enää ole vain metsojen kamppailua, vaan kyllä se koppelokin alkoi ottaa osaa asioista päättämiseen 1800-luvun lopulla.

Järnefeltit vilahtavat, ja heistä Eero oli myöhemmin Ferdinandin parhaita ymmärtäjiä. Armfelt auttaa keisarillisessa palkitsemisessa, Snellman on vaikuttanut Kuopiossa lehdistössä ja käy opettamassa sivistystä.

Kaikki kerrotaan kuitenkin renki Wilhelmin eli Villen silmin. Hän on kiintynyt Ferdiin ja päinvastoin ja mainitaanhan vahvistamattona tietona, että kyseessä olisivat isä ja poika. Paljon mallina ollut sisko on kuollut, ja kirjan näkökulma ei ole saleissa vaan keittiön, palveluväen ja tuvan puolella, Villen lisäksi siellä esittelemättöminä säheltävät ja avustavat mestaria savoa viäntävä Kipuna ja eksoottisesti J.F. Cooperin Viimeisestä mohikaanista nimensä saanut Unkas.

Luonto

Von Wrightin veljekset maalasivat paljon lintuja. Sitä varten heidän oli ammuttava suuret määrät eri lajeja. Täytetty lintu asetettiin jollekin oksalle malliksi ja alettiin työskennellä.

Vanhimmat veljekset Magnus ja Wilhelm tekivät suuren lintukirjan, josta säilynyt kappale myytiin 1992 Hagelstamin galleriassa Bulevardilla 275 000 markalla.

Ferdinand oli kaiketi veljeksistä hellämielisin, vaikka oli mukana lintumetsällä ja täyttöpuuhissa. Hänellä oli myös kyyhkyslakka.

Maisemamaalausta Ferdi kehitti ennen vuotta 1884, jolloin hän sai kirjassa kuvatun toisen halvauksensa. Mielenkiintoista on hänen sommittelutaitonsa lisäksi lisättyjen elementtien käyttö sinänsä realistisissa maaluksissa. Niitä voi pitää romantisointeina, mutta esimerkiksi Sakari Topelius näki niissä symbolismina.

Jälkisanoissa Tossavainen kuuntelee kansallismaisemiin Viitostieltä tunkeutuvaa moottoritie huminaa. Siirtyy sitten suuriin historiallisiin jatkumoihin, taiteen ja kirjallisuuden luomaan paikkojen ja maisemien merkitykseen. Kirjallisuuden luomistyön historiallisesta näkymästä hän kirjoittaa:

”Korkealta avautuva kesäisen näköalan aihelma, suuri panoraama, alkaa Runebergilta ja jatkuu Kiven, Ahon, Lehtosen, Sillanpään ja monen muun kautta toisen maailmansodan jälkeiseen kotimaiseen proosaan päätyen pilven päälle, ilmastonmuutokseen, joka vasta valtava panoraama onkin. Tuon jatkumon tunnistamista, ehkä jopa tunnustamista, tutulta ja turvallisemmalta kirjoittamisen lähteeltä on tuntunut tilan poetiikka, se miten tämä seutu on muuttunut synnyinkodikseni, paikan elämäksi minussa, ajassa ja tilassa.”

Jouni Tossavaisen suurtyö on taiteellisesti kehitelty, historiallisia faktoja kunnioittava ja kielellisesti omalakinen romaani. Perusratkaisussa on mallinnettu sääminkiläisen Joel Lehtosen pääteoksen Putkinotko rakennetta.

Erkki Kiviniemi

9789527347577 271033 2048 8b0e216e d09d 4ae5 a6c2 fc94e15a6a2d 4000x@3x.progressive

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This