Kuvat: Tammi / Riina Saltiola
KIRJAT | Silja-Elisa Laitosen Taakka jatkaa varakkaan Suvirannan suvun Raakel-tyttären elämän kuvaamista, nyt sotien jälkeisessä Helsingissä 1950-luvulla.
”Henkilögalleria on laaja ja romaani kovasti polveileva.”
ARVOSTELU
Silja-Elisa Laitonen: Taakka
- Tammi, 2025.
- 432 sivua.
Silja-Elisa Laitosen Taakka (Tammi, 2025) jatkaa varakkaan Suvirannan suvun Raakel-tyttären elämän kuvaamista, nyt sotien jälkeisessä Helsingissä 1950-luvulla. Sarjan edellisetkin teokset Valinta (Tammi, 2022; lue arvio) että Haavat (Tammi, 2023) kuvaavat naisia tyypillisesti maskuliinisissa ympäristöissä. Lähtökohta on mielenkiintoinen.
Raakel lähti nuorena vanhempiaan uhmaten lotaksi jatkosotaan ja on senkin jälkeen jatkanut epäsovinnaisten elämänvalintojen tekemistä. Nyt hän toimii rikosetsivänä murharyhmässä, mikä sekin kummastuttaa monia.
Raakel on maksanut kovan hinnan lottavuosistaan, jotka rikkoivat nuoren naisen mieltä. Myös aviomies Voitto kärsii omista sotatraumoistaan. Laitonen kuvaa pariskunnan elämää ja keskinäistä suhdetta kauniisti ja ymmärtävästi. Hienosti kuvataan myös Raakelin kiintymystä rakkaaksi käyneeseen työtoveriin sekä ottotyttäreen.
Tämä on Suviranta-trilogian viimeinen osa. Paljoon valmis isänmaan ystävä ja oman tiensä kulkija Elisabeth-täti vaikutti aiemmissa osissa Raakelin elämään enemmän kuin kukaan muu. Nyt Elisabeth on jo kuollut, mutta hänen henkensä ja vaietut tekonsa ovat mitä suuremmassa määrin läsnä myös tässä romaanissa.
Laitonen kuvaa ihmisiä ja tapahtumia tarkasti ja paljon. Romaanin mielenkiintoisimpia osia ovat kuvaukset tuon aikaisten naisetsivien työstä ja siitä, miten paljon heidän piti näyttää olevansa miesten veroisia työssään.
Henkilögalleria on laaja ja romaani kovasti polveileva. Tapahtumaketjut alkavat, mutta eivät välttämättä kehity tai pääty, mikä kummastuttaa ja jossain määrin myös ärsyttää lukijaa.
Romaanin parissa tuntuu, kuin sen yllä leijuisi hieman lapsekas Suomi-filmin henki. Äänikirjassa tätä mielikuvaa vahvistaa Katja Aakkulan tulkinta.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paholainen on huolissaan, riittääkö hornaan sieluja – arviossa A.H. Tammsaaren Hornanperän uusi Paholainen
KIRJAT | Viron kansalliskirjailijan ennen sotia ilmestyneessä romaanissa ei ole kyse siitä, että ihmiskunta olisi tehnyt parannuksen ja muuttunut taivaskelpoiseksi. Asia on juuri päinvastoin.
Kuka saa nimetä väkivallan, kysytään Laura Gustafssonin Lihakirjassa
KIRJAT | Laura Gustaffsonin romaani pureutuu raiskauksiin ja toisenlajisten eläinten hyväksikäyttöön. Aiheet ovat rankkoja, mutta osuvuudessaan Lihakirja on myös lakonisen hauska.
Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House
KLASSIKKOKIRJAT | Noble House kertoo häikäilemättömistä liikemiehistä, jotka ovat Sun Tsunsa lukeneet, ja soveltavat sodankäynnin oppeja suoraan liike-elämään.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.