Kuvat: Riina Saitola / Tammi
KIRJAT | Valinta kertoo hienostoperheen tyttärestä, joka haluaa osallistua maanpuolustukseen ja liittyy lottiin. Romaani kertoo myös vaikeasta äiti-tytär-suhteesta, perhesalaisuuksista ja nuoren itsenäistymisestä.
”Aiheissa olisi moneksi, mutta siltikin kirja muistuttaa seikkailevaa tyttöromaania.”
ARVOSTELU
Silja-Elisa Laitonen: Valinta
- Tammi, 2022.
- 479 sivua.
- Äänikirjan lukija: Katja Aakkula.
Raakel Suviranta asuu Helsingin varakkaimmalla alueella, hän on ujo ja epäsosiaalinen ja ihailee tätiään Elisabethia, joka työskentelee lottatoimistossa. Tätinsä rohkaisemana Raakel pukeutuu lottapukuun ja lähtee komennukselle äitinsä raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.
Raakel on elänyt pumpulissa ja pitää rintamaa seikkailuna ja halajaa sinne tavalla, johon kykenee vain sodasta mitään tietämätön hupakko. Romaanin edetessä selviää, että hän selviytyy hyvin myös rankoissa olosuhteissa. Mitä pidemmälle sota etenee, sitä raadollisemmaksi elämä ja työ rintamalla käyvät.
Kirjailija on ilmiselvästi tutkinut lottien historiaa paljon ja huolellisesti. Raakelin arjen kautta lukijakin pääsee osalliseksi tästä, mikä on hienoa. Sen sijaan kaikkien olemattomienkin tapahtumien ja yksityiskohtien pikkutarkka kuvaaminen muuttaa Valinnan (Tammi, 2022) lukemisen pian raskaaksi.
On vaikea uskoa, etteikö älykäs Raakel olisi miettinyt myös sodan oikeutusta siinä kohtaa, kun mentiin Suomen vanhan rajan yli ja alettiin rakentaa Suur-Suomea. Tällaisia pohdintoja kirjassa ei kuitenkaan juurikaan ole. Sota näyttäytyy rytinänä ja paukkeena, haavoittuneina ja kuolleina, mutta kaikki jää jollakin tavalla ulkokohtaiseksi eikä tunnu kovasti koskettavan Raakelia – eikä sen vuoksi lukijaakaan. Kaikesta pahasta huolimatta Raakel on edelleen kuin seikkailumatkalla.
Raakelin harvojen kotilomien aikana käy ilmi, että suvulla on paljon salaisuuksia. Lukijalle näistä vain vihjataan ja se on sääli, koska myös Raakelin hahmo jää jollakin lailla ohueksi ja irtonaiseksi; hän on olemassa ja aktiivisena vain lottana milloin viestitystehtävissä, muonittajana, pyykkääjänä tai ruumiin pesijänä.
Kustantajan mukaan Silja-Elisa Laitosen Valinta on Suviranta-sarjan ensimmäinen osa. Kirjailija on aiemmin saanut tunnustusta dokumentistaan Susinartut ja lahtarin morsiamet (2018). Kaiken kaikkiaan on hienoa, että naisista sisällis-, talvi- ja jatkosodissa on alettu puhua ja kirjoittaa koko ajan enemmän.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jaakko Yli-Juonikkaan Vaurioituneiden aivojen painajaiset sisältää esseitä hämärän rajamailta
KIRJAT | Kirjailijan ensimmäinen esseekokoelma sisältää tunnistettavan äänen mutta pakenee määrittelyjä.
Kuolemaa ja kummitustarinoita – arviossa Marianna Karttusen Karjalaista kalmanväkeä
KIRJAT | Ovatko kalmanväen mätänevät ruumiit toimineet esikuvina kauhuelokuvien zombie-hahmoille?
Niina Holopaisen maaginen realismi pysyy kasassa ja lumoaa vaikka enemmänkin sitä olisi saanut olla – arviossa Graniittijalka
KIRJAT | Satavuotias rintamamiestalo kertoo selviytyjänaisten tarinaa. Graniittijalka tarjoilee yllätyksiä ja synkkyyttä, mutta myös toiveikkuutta.
Arttu Tuomisen tarinoissa selviytyminen näyttää olevan sattumaa – arviossa Kide-trilogian toinen osa Hydra
KIRJAT | Arttu Tuomisen teokset ovat kotimaiseksi jännityskirjallisuudeksi harvinaisen vauhdikkaita; hän ei kirjoita suomalaisista keskivertorikoksista.