Lottana rintamalla seikkailumielessä – arviossa Silja-Elisa Laitosen romaani Valinta

Kuvat: Riina Saitola / Tammi

Raakel Suviranta asuu Helsingin varakkaimmalla alueella, hän on ujo ja epäsosiaalinen ja ihailee tätiään Elisabethia, joka työskentelee lottatoimistossa. Tätinsä rohkaisemana Raakel pukeutuu lottapukuun ja lähtee komennukselle äitinsä raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.

Raakel on elänyt pumpulissa ja pitää rintamaa seikkailuna ja halajaa sinne tavalla, johon kykenee vain sodasta mitään tietämätön hupakko. Romaanin edetessä selviää, että hän selviytyy hyvin myös rankoissa olosuhteissa. Mitä pidemmälle sota etenee, sitä raadollisemmaksi elämä ja työ rintamalla käyvät.

Kirjailija on ilmiselvästi tutkinut lottien historiaa paljon ja huolellisesti. Raakelin arjen kautta lukijakin pääsee osalliseksi tästä, mikä on hienoa. Sen sijaan kaikkien olemattomienkin tapahtumien ja yksityiskohtien pikkutarkka kuvaaminen muuttaa Valinnan (Tammi, 2022) lukemisen pian raskaaksi.

On vaikea uskoa, etteikö älykäs Raakel olisi miettinyt myös sodan oikeutusta siinä kohtaa, kun mentiin Suomen vanhan rajan yli ja alettiin rakentaa Suur-Suomea. Tällaisia pohdintoja kirjassa ei kuitenkaan juurikaan ole. Sota näyttäytyy rytinänä ja paukkeena, haavoittuneina ja kuolleina, mutta kaikki jää jollakin tavalla ulkokohtaiseksi eikä tunnu kovasti koskettavan Raakelia – eikä sen vuoksi lukijaakaan. Kaikesta pahasta huolimatta Raakel on edelleen kuin seikkailumatkalla.

Raakelin harvojen kotilomien aikana käy ilmi, että suvulla on paljon salaisuuksia. Lukijalle näistä vain vihjataan ja se on sääli, koska myös Raakelin hahmo jää jollakin lailla ohueksi ja irtonaiseksi; hän on olemassa ja aktiivisena vain lottana milloin viestitystehtävissä, muonittajana, pyykkääjänä tai ruumiin pesijänä.

Kustantajan mukaan Silja-Elisa Laitosen Valinta on Suviranta-sarjan ensimmäinen osa. Kirjailija on aiemmin saanut tunnustusta dokumentistaan Susinartut ja lahtarin morsiamet (2018). Kaiken kaikkiaan on hienoa, että naisista sisällis-, talvi- ja jatkosodissa on alettu puhua ja kirjoittaa koko ajan enemmän.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua