Kuva: Mikko Rasila / WSOY
KIRJAT | Arttu Tuominen toi Porin suomalaisten dekkarikaupunkien kartalle ja kaupungissa ollaan siitä ylpeitä eikä ihan suotta.
”Tuntuu, että spektaakkelimainen päätösnumero lässähtää omaan suuruudenhulluuteensa.”
ARVOSTELU
Arttu Tuominen: Lavastaja
- WSOY, 2024.
- 320 sivua.
Kirjailija Arttu Tuomisen Delta-sarjan suosio aiheutti sen, että Porissa järjestettiin kesällä fanikävelyitä sarjan tapahtumapaikoille. Tuominen toi Porin suomalaisten dekkarikaupunkien kartalle ja kaupungissa ollaan siitä ylpeitä eikä ihan suotta. Sarja on ollut menestys Suomessa ja sitä on käännetty myös useille kielille.
Delta-sarjan kuudes osa, Lavastaja (WSOY, 2024), on sen viimeinen; kirjailija on kertonut kirjoittavansa jo jotakin aivan muuta, mutta pysyttelevänsä rikoskirjallisuudessa.
Delta-sarjan parasta antia ovat olleet Tuomisen erinomaisen taitavasti rakennetut henkilöhahmot ja heidän arkielämänsä kuvaaminen. Paikoitellen kirjat ovat olleet kuin romaaneita, joissa tapahtuu myös rikoksia, mutta joita haluaa lukea sen kaiken muun vuoksi.
Osa osalta sarja on muuttunut väkivaltaisemmaksi ja rikokset toinen toistaan oudoimmiksi. Sarjan päättävässä Lavastajassa uhrit on asteltu kuin kameran eteen valokuvaa varten. Osa on kidutettu kuoliaaksi ja jokainen on palsamoitu. Tarinaa kuljettaa eteenpäin kertoja, joka puhuu suureellisen filosofisesti, mutta ei kovin ymmärrettävästi.
Aiemmista osista tutut Porin rikospoliisiyksikön tutkijat Jari Paloviita, Linda Toivonen, Henrik Oksman ja heidän päällikkönsä Susanna Manner ovat sarjan päätösosassa saaneet elämänsä jotakuinkin kuntoon: jokainen on tahollaan, ja tavallaan, melko onnellinen. Tuominen osaa valaista jokaisen taustaa ja ominaisuuksia niin, että ne eivät tunnu kaikki osatkaan lukeneen mielestä tylsältä kertaukselta, mikä on sarjojen kirjoittajalle todella tärkeä taito – ja johon ei kovin usein törmää.
Ville Tiihonen on lukenut äänikirjoiksi kaikki sarjan osat ja ansaitsee siitä suuren kiitoksen ja aplodit.
Kirjailija on halunnut päättää sarjansa suurin elkein ja teatterin lavalla siinä ollaankin. Silti tuntuu, että spektaakkelimainen päätösnumero lässähtää omaan suuruudenhulluuteensa ja lukija sulkee kirjan hämmentyneenä.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
