Suomen lasten ympäristöhistoriasta nauttii myös aikuinen lukija – arviossa Muutosten maa

Kuvat: Jonne Räsänen / Otava

Muutosten maa (Otava, 2024) tiivistää 135 sivuun Suomen ekohistorian 4,5 miljardin vuoden ajalta. Aukeamittain etenevä tietokirja tarjoaa runsaasti kuvia, paljon knoppitietoa ja pitkän kaaren kotimaastamme, jota muokkasi ensin luonto ja sitten yhä voimallisemmin ihminen.

Kirjan tekijät, kuvittaja Jussi Kaakinen ja kirjoittajat Juha Kuisma ja Kirsti Manninen, ovat aiemmin julkaisseet kaksi lasten tietokirjaa, Suomen lasten historian (Otava, 2005), josta kolmikko sai Suomen Tietokirjailijoiden Tietopöllö-palkinnon, ja Suomen lasten taidehistorian (Otava, 2009). Nyt kolmikko kirjoittaa Suomen ympäristöhistoriaa, eikä rimaa ole laitettu turhan alas.

Kirja lähtee liikkeelle kaukaa, maapallon synnystä, ilmakehän ja elämän ilmaantumisesta planeetallemme. Toisessa luvussa, ”Tulentekijät”, kuvataan metsästäjä-keräilijäkansojen tuloa Suomen niemelle ja kivi- ja rautakausien elämää. Kolmannessa luvussa kerrotaan suomalaisten asettumisesta aloilleen ja elämästä ”karjan ja viljan varassa”. Neljäs luku, ”Koneiden voimalla”, kuvaa teollisuuden syntyä 1800-luvulla, höyrykoneiden aikaa ja kasvavaa kaupungistumista. Viides luku on nimeltään ”Omavarainen Suomi” ja se kuvaa 1900-luvun alkupuolta, jolloin pienviljely oli vielä voimissaan ja Suomi eli uusiutuvista luonnonvaroista, metsän ja maatalouden tuotteista.

Viimeinen luku, ”Tuhlata vai säästää”, kertoo nykyajan kulutuskulttuurista ja sen ympäristölle aiheuttamista uhkista, ympäristön saastumisesta, luonnonvarojen ehtymisestä ja ilmaston lämpenemisestä.

Sisältö on jäsennetty niin, että kukin aukeama kertoo yhden tarinan. Jussi Kaakisen mainioille kuville on annettu paljon tilaa, ne luovat aukeamiin tunnetta ja liikettä. Teksti on jaoteltu päätarinaksi ja useiksi pikkutarinoiksi tai anekdooteiksi, joita on hauska silmäillä. Niissä esitellään esimerkiksi kivikauden ihmisten suksimalleja, risuäes ja pirkkalaisten Pirkka, eli kaupan tositteena käytetty kaksiosainen kapula.

Piirroskuvien lisäksi kirjaa kuvittavat valokuvat, jotka istuvat kokonaisuuteen erinomaisesti, tästä kiitos kirjan graafisesta ilmeestä vastanneelle Jussi Kaakiselle. Hän on tunnettu graafikko ja sarjakuvataiteilija, joka sai Sarjakuva-Finlandian vuonna 2009 Risto Isomäen kirjan pohjalta tehdystä Sarasvatin hiekkaa -albumista. Muutosten maassa Kaakinen on tavoittanut hienosti menneiden aikakausien tunnelman realistisella, mutta silti herkällä ja ilmeikkäällä piirrostyylillä.

Kirjan tekstinikkarit ovat myös kokeneita ja tunnustettuja tekijöitä.

Lempäälässä asuva tietokirjailija ja toimittaja Juha Kuisma on julkaissut lukuisia tietokirjoja erityisesti maaseudun elämästä ja biotaloudesta. Muutosten maassa on kaikuja hänen vuonna 1997 julkaisemasta Tuli leivän antaa -teoksesta; molemmissa on sama idea kuvata Suomen ekohistoriaa. Kuisma tuli tunnetuksi nuorena miehenä äärikeskustalaisena ajattelijana ja hän toimi pääministereiden avustajana Esko Ahon, Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen kabineteissa.

Kirjailija Kirsti Manninen on tuottelias ja palkittu historiallisten romaanien kirjoittaja (taiteilijanimellä Enni Mustonen) ja historiallisten tv-sarjojen käsikirjoittaja. Filosofian tohtorina historiallisiin aiheisiin löytyy myös vankkaa tietopohjaa.

* *

Annoin teokselle lähes täydet pisteet. Pikkuisen rokotin siitä, että kirjan sisältö painottuu mielestäni liikaa yleiseen Suomen historian kuvaukseen. Olisin halunnut lukea vielä enemmän historiallisten aikakausien ja tapahtumien vaikutuksista ympäristöön ja ekologiseen kehitykseen. Monet eläinlajit metsästettiin sukupuuttoon jo ennen nykyistä kulutuskulttuuria. Kaskenpoltto ja metsänkäsittely hävitti metsiä jo ennen tehometsätaloutta. Soiden kuivaus ja turpeennosto on tuhonnut kokonaisia biotooppeja. Nykyaikainen maatalous on hävittänyt monia niitty- ja laidunmaiden eliölajeja. Tehometsätalous on tehnyt metsistä yksipuolisia ja vanhan metsän lajit ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Esimerkiksi näitä ympäristöhistorian isoja kysymyksiä käsitellään kirjassa liian vähän.

Kirjan teksteissä minua viehättää niiden asiapitoisuus. Vaikka kirjan alaotsikko on ”Suomen lasten ympäristöhistoria”, eivät kirjoittajat yksinkertaista liikaa. Teksti on selkeää, mutta ei tunnu yhtään ”lapselliselta”. Aiheet ja käsitteet ovat osin vaikeatajuisia, kuten elämän synnyn, ydinvoiman tai kasvihuoneilmiön kuvaaminen, mutta tekijät luottavat lapsen käsityskykyyn ja uteliaisuuteen. Teos sopii hyvin yläasteelle ja lukioon, mutta myös kotona lasten ja vanhempien yhdessä selailtavaksi ja keskusteltavaksi.

Pauli Välimäki

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua