Spotify on ruotsalainen menestystarina, joka ei enää ole kovin ruotsalainen

11.12.2020

Vuonna 2018 Spotify järjesti avointen ovien päivän. Daniel Ek toisena vasemmalta. Kuva: Banfa Jawla

KIRJAT | Spotify kenties pelasti musiikkibisneksen piratismilta ja teki omistajistaan rikkaita. Yhtiötä on myös arvosteltu rajusti, mutta kritiikki jää yhtiön tarinan kertovassa kirjassa taka-alalle.

”Spotifyn ensimmäiset versiot pohjautuivat piratoituun materiaaliin ja tekniset ratkaisut olivat lähtöisin vertaisverkoista.”

ARVOSTELU

2 out of 5 stars

Sven Carlsson & Jonas Leijonhufvud: Spotify – Miten maailma valloitetaan

  • Suomentanut Sirje Niitepõld.
  • Johnny Kniga, 2020.
  • 271 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
Adlibris BookBeat Nextory Storytel

Vuonna 2008 aloittanut musiikin suoratoistopalvelu Spotify on ollut todellinen menestystarina. Toisaalta Ruotsista New Yorkin pörssiin ponnistanut yritys on ollut myös huomattavan läpinäkymätön ja vähän salaperäinenkin internet-aikakauden edustaja. Yhtiön perustaja ja nokkamies Daniel Ek (s. 1983) tunnetaan alan piireissä, mutta hän esiintyy julkisuudessa harvakseltaan, ja silloinkin kun esiintyy, sanoo useimmiten aika vähän.

Niinpä kahden taloustoimittajan, Sven Carlssonin ja Jonas Leijonhufvudin, teos Spotify – Miten maailma valloitetaan (Johnny Kniga, 2020) herätti kiinnostukseni. Kirja kertaa Spotifyn vaiheet varsin tarkasti, mutta jää silti ulkokohtaisen tuntuiseksi.

Carlsson ja Leijonhufvud pyrkivät piirtämään eläviä henkilökuvia muun muassa Ekistä ja toisesta perustajasta Martin Lorentzonista, mutta eivät oikein onnistu, vaikka ovat seuranneet kohteidensa tekemisiä vuosikaudet. Asiaa ei auta, että Spotifyn johtohahmoilta ei ole herunut kirjaa varten haastatteluja. Lähteetkin ovat usein nimettöminä pysytteleviä henkilöitä.

Suorastaan koomisesti kirjoittajat pyrkivät kuitenkin ”tarinallisuuteen” kertomalla usein, minkälaisissa vaatteissa kukin julkisissa tilaisuuksissa esiintyi ja miten tukka oli leikattu.

Vetävään tarinallisuuteen pyritään myös ikuisella preesensillä, mikä minusta on useimmissa tapauksissa rasittava tekniikka. Suomennoskaan ei tyyliltään oikein vakuuta, vaikka kielioppi onkin kunnossa. Tekstissä on koko ajan lievä vierauden tuntu, joka vaivaa nykyisin monia populaarikulttuuria käsitteleviä käännöstekstejä.

* *

Spotify kehiteltiin aikana, jolloin Napster ja monet muut vertaisverkkopalvelut olivat saaneet musiikkipiratismin räjähtämään käsiin. Levymyynti alkoi tasaisesti laskea ja levy-yhtiöissä paineltiin paniikkinappuloita. Yhtiöt ja musiikkialan järjestöt nostivat valtavan määrän oikeusjuttuja, mutta laittomia nettilatauksia oli vaikea hillitä, koska laillisia palveluja ei vuosituhannen vaihteessa juuri ollut. Indie-levymerkkeihin keskittynyt Emusic tosin aloitti jo vuonna 1998.

Merkittävä tapaus oli Applen iTunes-musiikkikaupan avaaminen keväällä 2003. Palvelu mahdollisti yksittäisten raitojen ostamisen myös albumeilta, mutta muuten iTunes muistutti vielä verkkoon siirrettyä levykauppaa. Alkuaikoina tiedostoissa oli myös kopiosuojaus, mikä hieman hankaloitti kuluttajien elämää. Applesta tuli kuitenkin moneksi vuodeksi digitaalisten musiikkimarkkinoiden kuningas erityisesti Yhdysvalloissa. Piratismi jylläsi silti edelleen.

Myös Spotifyn ensimmäiset versiot pohjautuivat piratoituun materiaaliin ja tekniset ratkaisut olivat lähtöisin vertaisverkoista. Lisenssejä musiikkiin ei vielä ollut, eikä niiden saaminen ollut alkuun helppoa. Spotifyn aloittaessa Ruotsissa sopimukset olivat yhä tekemättä, mutta työrauha syntyi hetkeksi, kun yritys maksoi könttäsumman Stimille eli Suomen Teostoa vastaavalle tekijänoikeusjärjestölle.

Vastustusta ja epäilyjä riitti, mutta Spotifyn tekniikka teki vaikutuksen. Toistakymmentä vuotta sitten oli uutta, että palvelusta saattoi etsiä minkä tahansa kappaleen ja sen toisto alkoi välittömästi. Striimauksen eli suoratoiston aika oli todella alkamassa.

* *

Alusta lähtien Spotifyta kritisoitiin siitä, ettei se maksa musiikintekijöille ja tuottajille riittävästi. Carlsson ja Leijonhufvud tuovat asian useamman kerran esiin ja kertovat myös Taylor Swiftin ja kumppaneiden Spotify-boikoteista. Monia supertähtiä kiusasi erityisesti mahdollisuus käyttää palvelua ilmaiseksi, mikä pienensi musiikkibisnekselle maksettuja korvauksia.

Sen enempää kirjassa ei kuitenkaan pohdita striimauspalvelujen perimmäisiä ongelmia. Tilannehan on se, että kuluttajan kannalta Spotify on loistava palvelu. Itsekin liityin mukaan jo aivan alkuvaiheessa ja varsin pian aloin myös maksaa palvelusta. Kympillä kuussa Spotify on ehdottomasti hintansa väärti.

Alansa suurimpana ja kauneimpana Spotify on nykyisin erittäin tärkeä myös levy-yhtiöille ja musiikin kustantajille, jotka striimaus on pelastanut täydeltä katastrofilta. Myös musiikkialan suurimmat tähdet saavat suoratoiston kautta varsin kohtuulliset korvaukset.

Kolikon kääntöpuolella majailevat marginaalisemman musiikin edustajat. Fyysisten levyjen aikakaudella kannatti hyvinkin julkaista äänitteitä, jotka myivät pari-kolme tuhatta kappaletta. Spotifysta vastaavalla ”myynnillä” ei tienaa kuin pennosia.

Syynä artistien epätasa-arvoon on Spotifyn tapa jakaa korvaukset eräänlaisen suhteellisuusperiaatteen mukaan, jolloin jättihitit kahmaisevat potista leijonanosan. Tästä syystä yksittäisten asiakkaiden valinnoilla ei ole rahavirtoihin juurikaan vaikutusta. Jos minä kuuntelen Spotifysta esimerkiksi Timo Lassyn jazzia, nämä kuuntelukerrat eivät suinkaan näy suoraan Lassyn tilillä, vaan enemmänkin jonkun päivän hittiartistin tuloissa.

Tätä käytäntöä vastaan on puhuttu viime vuosina paljon ja EU:ltakin on vaadittu toimia. Yhtenä esimerkkinä käyköön vaikka tämä The Guardianissa äskettäin julkaistu kirjoitus (englanniksi), jossa brittiläinen laulaja-lauluntekijä Nadine Shah suomii suoratoistopalvelujen bisnesmallia.

Kitkeriä vitsejäkin on Spotifyn maksupolitiikasta väännetty, kuten tässä The Onion -satiirisivuston jutussa.

* *

Toinen kiinnostava näkökulma, joka Spotifyn historiikissa ohitetaan, liittyy nykyaikaisen ”alustatalouden” luonteeseen. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että vuosikausia tappiota tuottava yritys voi tehdä omistajistaan upporikkaita. Tällaisia netissä toimivia yrityksiä ovat esimerkiksi Uber, Amazon ja Spotify, joka on ollut voitollinen vain aivan hetkellisesti.

Spotifyn kotisivuilla kerrotaan, että toimintansa aikana palvelu on tilittänyt musiikkibisnekselle yli 19 miljardia euroa. Se on iso säkillinen rahaa, mutta mutta: pörssikurssien nousun myötä Spotifyn oma arvo nousi kesällä jo yli 40 miljardiin euroon ja Forbesin mukaan Daniel Ekin henkilökohtainen varallisuus on 5 miljardin euron paikkeilla. Ei hullumpi saavutus tappiolliselta yritykseltä. Ketkä lienevätkään hyötyneet artistien tuotoksista eniten?

Erik Ahonen

Spotify kirjan kansi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua