Seurapiirien luottokokki – arviossa Paavo Turtiaisen elämäkerta Elämäni tilaisuudet

Turtiainen & Pallaste. Kuvat: Laura Riihelä / WSOY

Paavo Turtiaisen elämäkerta on saanut osuvan otsikon. Tie on todellakin kulkenut tähtien keittiöön. Elämäni tilaisuudet -kirjan (WSOY, 2026) tarinaa ei voi edes tuomita nimidroppailusta, sillä niin tunnettujen ja vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa Turtiainen on työskennellyt ja yhä 78-vuotiaana catering-yrittäjänä erikoistilanteissa työskentelee.

Paavo Turtiaisen elämää ovat johdattaneet monet sattumukset ja yllättävät kohtaamiset, mutta niitä ei olisi tullut vastaan, jollei kirjan päähenkilö itse olisi ollut avoin ja valoisa persoona. Tärkein kohtaaminen oli Helsinki-Vantaan lentokentällä vuonna 1970, kun nuori tarjoilija sattui palvelemaan ruotsalaista seuruetta niin ystävällisesti ja joustavasti, että asiakkaana ollut herrasmies halusi nuoren miehen palvelukseensa.

Mies oli tuottaja Lars Schmidt, näyttelijä Ingrid Bergmanin silloinen puoliso. Schmidt ei hellittänyt, vaan soitti jälkeenpäin niin sinnikkäästi, että Turtiainen lopulta tuli myöntyneeksi. Tästä seurasi vuosia Schmidtin ja Bergmanin taloudessa Ranskassa ja kesällä pariskunnan kesäpaikalla Dannholmenin saarella. Sekä Ranskassa että Ruotsissa vieraina oli kuuluisuuksia, näyttelijöitä, liike-elämän vaikuttajia ja kuninkaallisia.

Merkkihenkilöiden keskellä Paavo Turtiainen oli oma luova itsensä ja tuli toimeen kaikkien kanssa. Hänestä tuli Schmidtin ja Bergmanin perheen ystävä ja lähes perheenjäsen. Hyvin luontevaa yhteiseloa kuvaa esimerkiksi se, että maailmankuulu näyttelijä muitta mutkitta tiskasi astioita yhdessä Turtiaisen kanssa. Myöhemmin Turtiainen sai jopa tehtäväkseen järjestää Bergmanin arkiston.

Paavo Turtiaisen perhe Karjaalla 1950-luvulla. Paavo on toinen oikealta. Kirjan kuvitusta.

* *

Paavo Turtiaisen vanhemmat olivat Karjalan evakkoja, jotka joutuivat etsimään paikkaansa Suomessa. Paavo syntyi vuonna 1948, kun perhe asui Torniossa. Sittemmin Turtiaiset muuttivat Karjaalle ja Paavo päätyi ruotsinkieliseen kouluun. Sitäkin voi pitää hyvänä sattumana, jotka toinen toistaan ovat seuranneet Turtiaisen elämää. Ilman koulun antamaa kielitaitoa hän olisi tuskin päätynyt ulkomaille.

Perhon ravintolakoulu antoi alkujaan eväät ammattiin ja kokemukset Schmidt–Bergman-pariskunnan palveluksessa antoivat lisää varmuutta ja taitoa toimia New Yorkissa pitopalveluyrittäjänä nimekkäiden asiakkaiden kanssa. Nimiä voisi luetella Barack Obamasta kuningatar Silviaan ja moneen muuhun. Menestys ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman vankkaa osaamista ja taitoa kohdata ihmisiä.

Oman yrityksen perustamisessakin oli hyötyä hyvistä suhteista. Yrityksen alkua auttoi newyorkilainen pankkiiri Stephen Weiss, johon Turtiainen oli tutustunut jo Lars Schmidtin luona Dannholmenilla. Apuna oli myös isältä saatu neuvo:

”Aina voi kysyä, sillä pahinta mitä voi saada vastaukseksi, on ei.”

Paavo Turtiainen asuu nykyisin Clevelandissa, mutta New Yorkissa hänen kotinsa oli hyvin pitkään Beekham Streetillä, ensin Ingrid Bergmanin tyttären Isabella Rossellinin vuokralaisena ja sitten asunnon omistajana, kun Rossellini WTC-iskujen jälkeen halusi luopua asunnosta.

Kesällä 1971 Dannholmenin saarella. Vasemmalta Paavo, sijoituspankkiiri Stephen Weiss, uhkapeluri Eric Steiner ja Ingrid Bergman. Kirjan kuvitusta.

* *

Tuija Pallaste on kirjannut hyvin tarkasti Paavo Turtiaisen elämänvaiheet. Apuna on ollut elämäkerran päähenkilön muistojen ohella myös muun muassa Turtiaisen kirjeenvaihto entisen työtoverin ja hyvän ystävän Leenan kanssa.

Uskomaton elämä kaikkine käänteineen osoittaa, että avoin luonne ja luovuus ovat erinomaisia avuja päästä uralla eteenpäin. Elämäkerta ei tosin olisi kärsinyt, vaikka siitä olisi karsinut pois joitakin vähemmän tärkeitä kohtaamisia ja yksityiskohtia. Päinvastoin, kirjasta olisi tullut näin lukijalle helpommin luettava.

Lopuksi on pakko antaa kiitos siitä, että yksi Paavo Turtiaisen resepti on pelastanut monet omatkin vieraskutsuni. Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä leikattu ohje monine rasvatahroineen on tärkeä aarre: kun tarjoaa kananrintafileitä Paavon sitruuna-kapris-valkoviini-kastikkeessa, ei voi mennä vikaan. Tätä samaa ruokalajia Turtiainen on kirjan menuehdotusten mukaan tarjonnut myös YK:n turvallisuusneuvoston lounaalla.

Marjatta Honkasalo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua