Kuva: Hertta Kustannus
KIRJAT | Aikamatkustuksen keinoin käytävä sota ylittää ymmärryksen, mutta sodan myllerrysten keskellä kahden agentin kirjeenvaihdosta syttyvä rakkaustarina on mitä inhimillisin.
”Ihastuttava rakkaustarina eriskummallisen aikojen halki käytävän sodan keskellä.”
ARVOSTELU
Amal El-Mohtar & Max Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota
- Suomentanut Kaisa Ranta.
- Hertta, 2023.
- 221 sivua.
Hertan scifikirjojen valikoima jatkaa ilahduttamista. Tällä tavalla hävitään aikasota (suom. Kaisa Ranta; 2023) on paljon ylistetty scifitarina, joka on rohmunnut pitkän listan palkintoja. Se on muun muassa napannut arvostettujen scifipalkintojen kolmen suoran eli parhaan pienoisromaanin Hugon, Nebulan ja Locuksen ja lukuisia muita palkintoja ja ehdokkuuksia.
Amal El-Mohtarin ja Max Gladstonen kirjoittama pienoisromaani kuvaa kirjeenvaihtoa kahden aikasotaa käyvän agentin välillä. Viraston puolesta taisteleva Punainen löytää taistelukentän tuhkista kirjeen. Hän oli jo taistelun aikana huomannut, että jokin oli pielessä; muutama yksityiskohta taistelussa ei mennyt niinkuin piti, Punainen aisti varmoja merkkejä vihollisen toiminnasta. Taistelukentällä ei pitäisi olla kirjettä, mutta sellainen siellä on: kermanvalkea paperiarkki, jossa lukee yksi ainoa rivi: “Poltettava ennen lukemista”.
Tällainen kirje on tietysti hirvittävän vaarallinen. Sen lukeminen itsessään voidaan katsoa jo petokseksi Virastoa kohtaan. Se voi myös olla ansa. Parasta olisi vain lähteä ja jättää kirje. Punainen ei kuitenkaan voi vastustaa haastetta. Hän polttaa kirjeen ja näkee, kuinka palavaan kirjeeseen muodostuu kirjaimia. Kirjeen on lähettänyt Sininen, joka taistelee aikasodassa Puutarhan puolella.
Kohtaamme Sinisen puolestaan 2000-luvun sairaalassa, joka on evakuoitu. Sinisen piti varmistaa tartunta, saada eräs lääkäri kiinnostumaan tietystä bakteerikannasta, vaikuttaa maailman asenteisiin biologista sodankäyntiä kohtaan. Tehtävä kuitenkin epäonnistui, ja Sininen löytää vain tyhjän sairaalan ja sieltä vesipurkin, jossa on merkintä “Luetaan kiehauttamalla”. Kiehuvan veden lämpötilojen yksityiskohdista löytyy vastauskirje Punaiselta.
Näin Sininen ja Punainen antautuvat vaaralliseen kirjeenvaihtoon. Kirjeitä toimitetaan mitä mielikuvituksellisemmin tavoin ja pikkuhiljaa kirjeenvaihdon sävy muuttuu. Vastakkaisilla puolilla sotivien agenttien kerskailusta tulee jotain syvällisempää. Kenties jopa rakkautta? Mutta Viraston ja Puutarhan agenttien välillä ei missään nimessä saisi olla tällaista yhteyttä, kun käynnissä on kuitenkin aikasota, joka toisen osapuolen vain on voitettava.
* *
Tarina on kahden kirjoittajan työtä. Max Gladstone on yhdysvaltalainen scifikirjailija ja Amar El-Mohtar kanadalainen kirjailija ja runoilija. Vaikka teos onkin kirjemuodossa kerrottu, Clarkesworldissa julkaistun haastattelun mukaan kirjailijat kirjoittivat sen toistensa seurassa. Gladstone kirjoitti Punaisen osuudet, El-Mohtar Sinisen. Toinen kirjoitti kirjeen, toinen sitten olosuhteet, joissa kirje vastaanotettiin. Tämä onkin oivallinen tapa sovittaa yhteen kahden erilaisen kirjoittajan tyylit. Mitään häiritsevää eriparisuutta ei lopputuloksesta huomaa.
Suomentaja Kaisa Rannalla on ollut jokunen kiperä paikka suomennoksessa, mutta niistä on selvitty kunnialla. Eräskin hylkeisiin liittyvä sanaleikki ei toimi suomeksi aivan yhtä notkeasti kuin alkuperäisessä, mutta kunnialla Ranta on siitäkin selvinnyt.
Tällä tavalla hävitään aikasota on palkintonsa ansainnut. Se on aivan ihastuttava rakkaustarina eriskummallisen aikojen halki käytävän sodan keskellä. Kirja on tiivis ja tunnelma tiivistyy tarinan edetessä hienosti. Tämä on hyvin rakennettu teos, todellista herkkua sekä kirjeromaanien, rakkaustarinoiden että aikamatkustusscifin ystäville.
Mikko Saari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
Taku Hoon elämä oli isän käsissä, ja se meni pala palalta rikki – arviossa Kenelle kertoisin
KIRJAT | Pieni ja vaatimaton runokirja avaa lapsen kokemusmaailmaa perheessä, jossa kasvamisen keskiössä on mielenterveyspotilas, oma isä.