Kuvat: Liisa Takala / Teos
KIRJAT | Milja Sarkolan romaanin kertoja on näytelmäkirjailija, nainen, äiti ja homoseksuaali, joka on epävarma sekä ammatillisen että sukupuolisen identiteettinsä kanssa.
”Kirja laittaa ajatuksia liikkeelle alusta loppuun asti.”
ARVOSTELU
Milja Sarkola: Psykiatrini
- Teos, 2024.
- 166 sivua.
Miten riemastuttavaa lukea kirja, jonka tarkoitusperistä ei oikein pääse selville ja joka pitää lukijan koko ajan valppaana; ollaanko tässä ironisia vai herttaisia, onko kirjailija tosissaan, vai leikkiikö lukijalla. Mitään ylimielistä kerronnassa ei ole, mutta paljon arvoituksellisuutta ja aivojumpan aiheita – mikä on aika harvinaista.
Iso osa Psykiatrini-romaanista (Teos, 2024) tapahtuu psykiatrin vastaanotolla ja siihen liittyen. Kertoja on solmussa elämässään ja hakeutumassa Kelan korvaamaan terapiaan, johon tarvitaan muutamia tapaamiskertoja psykiatrin kanssa sekä tämän lausunto niiden perusteella.
Romaanin kertoja on näytelmäkirjailija, nainen, äiti ja homoseksuaali, joka tässä hetkessä on epävarma sekä ammatillisen että sukupuolisen identiteettinsä kanssa. Hän alkaa kuvitella psykiatrin elämää ja tekee sen pieniä yksityiskohtia myöden. Psykiatri saa perheen ja seksielämän, ystäväpiiriin ja miellyttäviä illanviettoja, paljon porvariston hillittyä charmia seurapeleineen ja taidekeskusteluineen.
Romaaninsa päähenkilön tavoin Milja Sarkola on näytelmäkirjailija ja osaa todellakin rakentaa uskottavia ja herkullisia henkilöhahmoja ja tapahtumia. Lukija pääsee mukaan tutustumaan näihin ihmisiin, näkee heidät mielessään ja alkaa pohtia asioita, joita hekin miettivät. Siis kirja, joka laittaa ajatuksia liikkeelle alusta loppuun asti.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Johanna Venho kirjoittaa väkevästi aikuistumisesta ja pappeuteen kasvamisesta – arviossa Kotimatkoja Mari Leppäsen kanssa
KIRJAT | Teos kertoo päähenkilönsä lisäksi paljon suomalaisesta evankelisluterilaisesta kirkosta ja uskonnosta sekä meistä ihmisistä pelkoinemme, intohimoinemme.
Sitkeä Jussi -tietokirja tarjoaa sujuvaa luettavaa kotimaisen elokuvapalkinnon tarinasta
KIRJAT | Matti Rämön ja Anton Vanha-Majamaan ainutlaatuiseen kirjaan mahtuvat sekä Jussien että monien vuosikymmenien suomalaisen elokuvan historia.
Mitään ei enää jätetä sanomatta, vaikka ”mitään ei enää saa sanoa” – arviossa Politiikan pinnan vangit
KIRJAT | Politiikantutkija Yannick Lahden ja politiikantoimittaja ja kirjailija Matti Mörttisen kirja ei ole mikään kevyt pintaraapaisu, vaikka se on myös hauskaa luettavaa.
Ihmisvihaajan muistelmat – arviossa Bella Mackien Näin päästin perheeni päiviltä
KIRJAT | Grace Bernard istuu vankilassa murhasta, jota ei tehnyt, mutta ei kuudesta murhasta, jotka teki.
