Ruusu on ruusu Paraisilta Pariisiin – arviossa Leena Parkkisen Neiti Steinin keittäjätär

Kuvat: Jonne Räsänen / Otava

Leena Parkkinen (s. 1979) on palkittu, juhlittu ja käännetty kirjailija. Hänen aikuisille suunnatut romaaninsa ovat kaikki olleet niin taitavasti laadittuja ja tasapainoisia taideteoksia, että ihmettelen vain sitä, ettei häntä ole palkittu enemmän. Finlandia-ehdokkaaksi hänen kirjansa eivät kuitenkaan ole kelvanneet. Hänen lapsille suunnatut teoksensa eivät ole tämän kirjoittajalle tuttuja.   

Neiti Steinin keittäjätär (Otava, 2022) on ensimmäinen Parkkisen teos, joka julkaistaan Otavan kustantamana. Hänen aikaisempi tuotantonsa on ilmestynyt Teoksen kautta.

* *

Aikaisempien teosten lailla myös Parkkisen uusin romaani sijoittuu historialliseen kehykseen. Kirjan kerronta keskittyy kahdelle kertojalle, jotka kuvaavat elämää lähes vastakkaisissa olosuhteissa. Toinen on 1930-luvun Pariisissa elävä amerikkalainen Alice B. Toklas, joka tunnetaan kirjailija-runoilija Gertrude Steinin elämänkumppanina, ja toinen on Ulriikka, joka kertoo aikaisemmasta elämästään kartanon puutarhurina. Molemmat todistavat omaa näkökulmaansa Margitista, kartanon palvelijattaresta, joka myöhemmin toimii emännöitsijänä Steinin ja Toklasin taloudessa, jossa kokoontui aikanaan koko Pariisin taidepiirien kerma Picassosta ja Matissesta lähtien.

Tiedetään, että Toklasilla ja Steinilla oli hiljainen Margit-niminen suomalainen keittäjätär, mikä on toiminut myös Leena Parkkisen luovan työn lähtökohtana. Parkkinen on valinnut aiheensa kaikenlaisille kirjallisille kielipeleille suotuisasti.

Alice B. Toklas oli kumppanilleen Gertrude Steinille paitsi puoliso, myös sihteeri ja kustannustoimittaja. Hän ei itse kuitenkaan kirjoittanut omalla nimellään Steinin elinaikana. Myöhemmin hän julkaisi muistelmat ja keittokirjan, jonka myöhemmät sukupolvet muistavat muun sisältönsä lisäksi hashistoffeereseptistään.

Steinin eläessä työnjako oli selvä. ”Minun tehtäväni on olla nero, Alice hoitaa kaiken muun”, kirjoitti Stein. Euroopassa Steinin läpimurtoteos oli Alice B. Toklasin omaelämäkerta, joka on ilmestynyt suomeksi Tammen kustantamana. Siinä perheen taiteilija Stein hoitaa muistelemisenkin puolisonsa puolesta.

Parkkisen romaanissa asetelma on toisin päin. Fiktiivinen Toklas kuvailee Steinia varsin avoimesti hyvin ristiriitaisena persoonana, joka enimmäkseen on ivallinen ja epäsosiaalinen. Toisaalta hän hahmottuu rakastavana tahtopersoonana, ”kuninkaana”, jota ilman Alice ei voisi elää. Gertrude Steinin taiteilijanlaatua kirja kuvaa kielellisesti kokeilevaksi sanojen timpuriksi. Steinin tuotannon ja julkisen elämän tunteminen tuottaa varmasti lukijalle lisämerkityksiä, muttei ole välttämätöntä.

* *

Parkkisen romaani on kirkas ja täsmällinen kertomus sisaruudesta, ystävyydestä ja naisten välisestä rakkaudesta. Naisten välisen huolenpidon langat pitävät toivoa yllä köyhän Margitin ja hänen sisarensa Astridin elämässä, kun nämä hakeutuvat töihin paraislaiseen saaristokartanoon. Nuoret naiset saavat sympatiaa kirjan toiselta kertojalta, puutarhurina työskentelevältä Ulriikalta, joka kuvaa tapahtumia toistakymmentä vuotta ennen Pariisia. Puutarhurin kerronta on osa kirjeenvaihtoa, jota lukija alkaa hahmottaa vasta kun romaani on edennyt pitkälle yli puoleenväliin.

Lukija saa eri aikatasoille jäsentyvästä juonesta vihjeitä, joka avautuu hiljalleen kuin kukan nuppu. Mitähän hiljaiselle Margitille on tapahtunut aikaisemmassa elämässään, miettii kirjan Alicekin. Juoni ja sen loppuratkaisut ovat kuin dekkarista, hiukan samaan tapaan kuin Parkkisen toisessa romaanissa Galtbysta länteen (Teos, 2013). Tapahtumapaikkakin on sama, Turunmaan saaristo.

Eräs keskeinen kirjan teemakokonaisuus ovat rajat itsen ja toisen välillä. Raja on häilyvämpi, jos toisen kanssa viettää kaiken aikansa, niin kuin Leena Parkkisen debyyttiromaanissa Sinun jälkeesi, Max (Teos, 2009), jonka päähenkilöt ovat siamilaiset kaksoset. Neiti Steinin keittäjättäressä rajat ovat auki niiden kesken, jotka jakavat kiintymyksen lisäksi yhteiskunnallisen luokka-asemansa.

* *

Naisten väliseen rakkauteen, ja varsinkin seksiin, on useimpina historian aikoina kuulunut salailu. Salassa eläminen kuuluu myös tämän romaanin maailmaan. Pahimmillaan asioiden salaaminen voi tuottaa kipeää tekevän eron jopa sisarusten kesken.

Romaanin maailmassa myös luokka-asema tuottaa lähes läpäisemättömän rajan. Omistavan luokan, johon taitelijatkin kuuluvat, ja palvelusväen olot poikkeavat suuresti toisistaan. Romaanin tenho kuitenkin perustuu juuri niihin tilanteisiin, jossa maailmat leikkaavat.

Kirja on täynnä tunteita herättävää aistimaailman kuvailua. Lukijan mielikuvitukseen piirtyy kauniita tapahtumapaikkoja, kesäisiä puutarhoja, vihantia kasvimaita. Molemmat kirjan kertojat kuvailevat vuolaasti myös erilaisia ruokia niin, että lukijalle tulee utelias nälkä.

Aksu Piippo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua