Kuva: WSOY / Ofer Amir
KIRJAT | Kaarna on hyvin jäntevä ja tiivis romaani, jossa yhden perheen vaietut salaisuudet paljastuvat lukijalle kappale kappaleelta.
”Tommi Kinnusen kertojan lahjat ja hänen kielensä ovat ainutlaatuisia.”
ARVOSTELU
Tommi Kinnunen: Kaarna
- WSOY, 2024.
- 205 sivua.
Laina kuolee kohta. Vielä on kuitenkin aikaa muistaa, miksi oma sielu muuttui kaarnaksi, jonka läpi tunteet eivät pääse sisään tai ulos. Tommi Kinnusen uusin teos Kaarna (WSOY, 2024) on hyvin tosi kertomus siitä, mitä on sota ja siksi myös surullisista surullisin. Tässä on kyse neuvostopartisaaneista Suomen rajaseudulla jatkosodan aikaan, mutta julmuudet ovat ylikansallisia eivätkä vuosikymmenet ole niitä muuttaneet.
Laina ajatteli jo 1960-luvun alussa, että ”olisi valmis luopumaan jokaisesta huomisesta, jos saisi edes yhden kelvollisen eilisen”. Silloin oli vasta haudattu toinen aviomies, ensimmäinen oli mennyt jo talvisodassa. Itse hän oli selvinnyt pienten kaksostyttöjen ja vähän vanhemman Laurin kanssa nipin napin hengissä, mutta menettänyt paljon ja saanut tilalle käsittämättömän pelon ja vihan.
Kaarna on hyvin jäntevä ja tiivis romaani, jossa yhden perheen vaietut salaisuudet paljastuvat lukijalle kappale kappaleelta. Kirjan alussa kolme aikuista sisarusta kohtaa vuosien jälkeen äidin kuolinvuoteella ja huomaa, ettei yhteinen lapsuus yhdistä.
Kotiseudulle jäänyt Martti haluaa kaikkien antavan anteeksi sen lapsuutta varjostaneen selittämättömän raivon, joka äitiä oli riivannut. Muualle muuttaneet ja aivan toisenlaista elämää viettävät kaksostytöt Marja ja Eeva eivät muuta halua, kuin mennä eteenpäin.
Tommi Kinnusen kertojan taidot ja hänen kielensä ovat ainutlaatuisia. Hänen kuvaileminaan sekä ihmiset että eläimet muuttuvat eläviksi ja jokaisen tuska lukijan omaksi. Tässäkin romaanissa Kinnunen kertoo sodan kauheuksista erityisesti naisten kärsimysten kautta; niiden, jotka eivät saa sankarin kohtelua eläessään tai sankarihautaa kuollessaan – tai joiden kokemaa ei edes tunnusteta tapahtuneeksi.
Jotain toivorikastakin Kaarna kuitenkin jättää ilmaan. Hautaustoimiston Terttu tuntuu hymyilevän aina ja se lämmittää Martin mieltä.
Eija Ahvoa parempaa äänikirjan lukijaa Kaarna olisi tuskin voinut saada.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.