Kuvat: Kajsa Göransson / WSOY
KIRJAT | Lukija ehtii kyllästyä Babettan alkupuolella Etelä-Ranskan helteisiin päiviin, mutta vauhtiin päästyään romaani muuttuu.
”Nina Wähän kerronta kuvaa kaiken niin, että sen voi mielessään nähdä.”
ARVOSTELU
Nina Wähä: Babetta
- Suomentanut Sanna Manninen.
- WSOY, 2023.
- 330 sivua.
Babettassa (suom. Sanna Manninen; WSOY, 2023) on paljon elokuvaa: siinä puhutaan elokuvasta, analysoidaan elokuvia, näytellään elokuvissa, arvostellaan elokuvia ja romaani itsessäänkin on kuin elokuva, sillä Nina Wähän kerronta kuvaa kaiken niin, että sen voi mielessään nähdä. Melkoinen saavutus, varsinkin kun kirjassa ei kovin paljon tapahdu eikä siinä ole juuri dialogiakaan! Kuvitteellinen elokuva Babetta on antanut romaanille myös sen nimen.
Lou ja Katja ovat parhaat ystävät – tai ainakin toistelevat sitä itselleen ja toisilleen. Teos käsittelee paljon ystävyyden teemaa ja sen eri puolia, myös häpeää aiheuttavaa kateutta sekä epätervettä riippuvaisuutta toisesta. Katja tuntee olevansa ainainen mitättömien sivuroolien esittäjä, kun taas nuoruuden ystävän valovoimasta haluavat osansa kaikki, hän itse muiden mukana.
Näiden kahden naisen ystävyys alkoi tukholmalaisen lukion teatterilinjalla kauan sitten ja sen jälkeen on tapahtunut paljon, ainakin Loulle. Tämä on menestynyt elokuvamaailmassa ja seurustelee itseään huomattavasti vanhemman, legendaarisen kuvaajan Renaudin kanssa. Katja puolestaan haki vuodesta toiseen turhaan teatterikouluun, haluaa nyt tohtoroida naisten alisteisesta asemasta elokuvamaailmassa ja saa niukan elantonsa luomukahvilan työntekijänä.
Babetta sijoittuu Etelä-Ranskaan komeaan linnaan, jonne Lou kutsuu Katjan viettämään kesää. Romaanin alkupuoli on puuduttavaa kerrontaa rikkaiden huolettomasta elämästä, jota Katja sivullisena sekä ihailee että inhoaa.
Myös lukija ehtii kyllästyä helteisiin päiviin, joissa ei tunnu olevan muuta kuin aamiainen, uima-allas drinkkeineen, herkullinen illallinen sekä alati läsnä oleva taloudenhoitaja Ermelinda ja hymyilevä, nuori puutarhuri Romeo.
Vauhtiin päästyään Babetta kuitenkin muuttuu. Kaikista romaanin henkilöistä löytyy uusia puolia eikä suuressa talossa lopulta mikään ole sitä, miltä näyttää.
Parasta Babettassa on, että Wähä on kirjoittanut sen lopulle kaksi versiota. Silti jotenkin tuntuu, että se on liian vähän – tai ainakin liian myöhään.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.