Kuvat: Kajsa Göransson / WSOY
KIRJAT | Lukija ehtii kyllästyä Babettan alkupuolella Etelä-Ranskan helteisiin päiviin, mutta vauhtiin päästyään romaani muuttuu.
”Nina Wähän kerronta kuvaa kaiken niin, että sen voi mielessään nähdä.”
ARVOSTELU
Nina Wähä: Babetta
- Suomentanut Sanna Manninen.
- WSOY, 2023.
- 330 sivua.
Babettassa (suom. Sanna Manninen; WSOY, 2023) on paljon elokuvaa: siinä puhutaan elokuvasta, analysoidaan elokuvia, näytellään elokuvissa, arvostellaan elokuvia ja romaani itsessäänkin on kuin elokuva, sillä Nina Wähän kerronta kuvaa kaiken niin, että sen voi mielessään nähdä. Melkoinen saavutus, varsinkin kun kirjassa ei kovin paljon tapahdu eikä siinä ole juuri dialogiakaan! Kuvitteellinen elokuva Babetta on antanut romaanille myös sen nimen.
Lou ja Katja ovat parhaat ystävät – tai ainakin toistelevat sitä itselleen ja toisilleen. Teos käsittelee paljon ystävyyden teemaa ja sen eri puolia, myös häpeää aiheuttavaa kateutta sekä epätervettä riippuvaisuutta toisesta. Katja tuntee olevansa ainainen mitättömien sivuroolien esittäjä, kun taas nuoruuden ystävän valovoimasta haluavat osansa kaikki, hän itse muiden mukana.
Näiden kahden naisen ystävyys alkoi tukholmalaisen lukion teatterilinjalla kauan sitten ja sen jälkeen on tapahtunut paljon, ainakin Loulle. Tämä on menestynyt elokuvamaailmassa ja seurustelee itseään huomattavasti vanhemman, legendaarisen kuvaajan Renaudin kanssa. Katja puolestaan haki vuodesta toiseen turhaan teatterikouluun, haluaa nyt tohtoroida naisten alisteisesta asemasta elokuvamaailmassa ja saa niukan elantonsa luomukahvilan työntekijänä.
Babetta sijoittuu Etelä-Ranskaan komeaan linnaan, jonne Lou kutsuu Katjan viettämään kesää. Romaanin alkupuoli on puuduttavaa kerrontaa rikkaiden huolettomasta elämästä, jota Katja sivullisena sekä ihailee että inhoaa.
Myös lukija ehtii kyllästyä helteisiin päiviin, joissa ei tunnu olevan muuta kuin aamiainen, uima-allas drinkkeineen, herkullinen illallinen sekä alati läsnä oleva taloudenhoitaja Ermelinda ja hymyilevä, nuori puutarhuri Romeo.
Vauhtiin päästyään Babetta kuitenkin muuttuu. Kaikista romaanin henkilöistä löytyy uusia puolia eikä suuressa talossa lopulta mikään ole sitä, miltä näyttää.
Parasta Babettassa on, että Wähä on kirjoittanut sen lopulle kaksi versiota. Silti jotenkin tuntuu, että se on liian vähän – tai ainakin liian myöhään.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tatu Vaaskivi leimusi kuin tähdenlento – Miika Siironen kirjoittaa säkenöivästä kriitikko-kirjailijasta, jonka jälkimaailma unohti
KIRJAT | Nero ja Narkissos -elämäkerta avautuu mahtavaksi ikkunaksi 1930-luvun suomalaiseen kulttuurielämään, Tulenkantajien sukupolveen ja sen kuuluisiin edustajiin.
Kuolemaa, elokuvia, runoilijoita – arviossa Niilo Rantalan esseekokoelma Kunnia niille, jotka polttavat itsensä
KIRJAT | Tamperelaisen monipuolisuusmiehen esseissä yhdistyy luontevasti kulttuurin asiantuntijuus, kristillisyys ja kirjoittajan taidot.
Poliisi tutkii tatuointeja ja taruolentoja – arviossa Guillaume Musson Seinen tuntematon
KIRJAT | Ranskalaisdekkarissa riittää tapahtumia riittää ja niiden selvittäminen vie aikaa ja kysyy niin älyä kuin yleissivistystäkin.
Huminaa, lorinaa ja kahakoita – arvosteltavana Jeongdo Kimin Äänestä sana, sanasta merkitys
KIRJAT | Ensimmäinen yleistajuinen tietokirja suomen kielen onomatopoeettisesta eli ympäristön ääniä jäljittelevästä sanastosta esittelee kielen rikkautta ja ilmaisuvoimaa.