Kuvat: Kajsa Göransson / WSOY
KIRJAT | Lukija ehtii kyllästyä Babettan alkupuolella Etelä-Ranskan helteisiin päiviin, mutta vauhtiin päästyään romaani muuttuu.
”Nina Wähän kerronta kuvaa kaiken niin, että sen voi mielessään nähdä.”
ARVOSTELU
Nina Wähä: Babetta
- Suomentanut Sanna Manninen.
- WSOY, 2023.
- 330 sivua.
Babettassa (suom. Sanna Manninen; WSOY, 2023) on paljon elokuvaa: siinä puhutaan elokuvasta, analysoidaan elokuvia, näytellään elokuvissa, arvostellaan elokuvia ja romaani itsessäänkin on kuin elokuva, sillä Nina Wähän kerronta kuvaa kaiken niin, että sen voi mielessään nähdä. Melkoinen saavutus, varsinkin kun kirjassa ei kovin paljon tapahdu eikä siinä ole juuri dialogiakaan! Kuvitteellinen elokuva Babetta on antanut romaanille myös sen nimen.
Lou ja Katja ovat parhaat ystävät – tai ainakin toistelevat sitä itselleen ja toisilleen. Teos käsittelee paljon ystävyyden teemaa ja sen eri puolia, myös häpeää aiheuttavaa kateutta sekä epätervettä riippuvaisuutta toisesta. Katja tuntee olevansa ainainen mitättömien sivuroolien esittäjä, kun taas nuoruuden ystävän valovoimasta haluavat osansa kaikki, hän itse muiden mukana.
Näiden kahden naisen ystävyys alkoi tukholmalaisen lukion teatterilinjalla kauan sitten ja sen jälkeen on tapahtunut paljon, ainakin Loulle. Tämä on menestynyt elokuvamaailmassa ja seurustelee itseään huomattavasti vanhemman, legendaarisen kuvaajan Renaudin kanssa. Katja puolestaan haki vuodesta toiseen turhaan teatterikouluun, haluaa nyt tohtoroida naisten alisteisesta asemasta elokuvamaailmassa ja saa niukan elantonsa luomukahvilan työntekijänä.
Babetta sijoittuu Etelä-Ranskaan komeaan linnaan, jonne Lou kutsuu Katjan viettämään kesää. Romaanin alkupuoli on puuduttavaa kerrontaa rikkaiden huolettomasta elämästä, jota Katja sivullisena sekä ihailee että inhoaa.
Myös lukija ehtii kyllästyä helteisiin päiviin, joissa ei tunnu olevan muuta kuin aamiainen, uima-allas drinkkeineen, herkullinen illallinen sekä alati läsnä oleva taloudenhoitaja Ermelinda ja hymyilevä, nuori puutarhuri Romeo.
Vauhtiin päästyään Babetta kuitenkin muuttuu. Kaikista romaanin henkilöistä löytyy uusia puolia eikä suuressa talossa lopulta mikään ole sitä, miltä näyttää.
Parasta Babettassa on, että Wähä on kirjoittanut sen lopulle kaksi versiota. Silti jotenkin tuntuu, että se on liian vähän – tai ainakin liian myöhään.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Maa muistaa kaiken” – arviossa Hanna-Riikka Kuisman Maaperä
KIRJAT | Hanna-Riikka Kuisma osaa kuvata yhteiskunnan rakenteita ja marginaalissa eläviä ihmisiä ja heidän yhteyksiään uskottavasti.
Kirjallista nuorallakävelyä Ian McEwanin tapaan – arviossa Mitä voimme tietää
KIRJAT | Mitä voimme tietää on ajatuksellisesti palkitsevaa, eleganttia tarinankerrontaa, joka kestää vaivatta useamman lukukerran.
Arkea, huumoria ja nautintoaineita – arviossa Suonna Konosen Kadonneen humppakuution salaisuus
KIRJAT | Pääkaupunkiseudulta takaisin Joensuuhun muuttanut Harry Harakka on entinen muusikko ja manageri, joka haluaa uuden ammatin.
Teemu Luukka dokumentoi historiaa lähes reaaliaikaisesti – arviossa Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu
KIRJAT | Laaja haastatteluaineisto ja huolellinen dokumentointi ovat kokeneen toimittajan vahvuudet sujuvasti kirjoitetussa selostuksessa poliittisesta lähihistoriastamme.