Kuvat: Otava / Kari Hautala
KIRJAT | Terhi Törmälehdon romaani on mielenkiintoinen kaunokirjallinen tutkielma kristillisestä sionismista ja sellaisena tervetullut.
”Miksi uskonto ajaa järjen ohitse eikä mikään, mitä itse on todistamassa, tunnu nujertavan sitä?”
ARVOSTELU
Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa
- Otava, 2024.
- 349 sivua.
Mikä saa hyvin koulutetun ja aikaansa seuraavan ihmisen puolustamaan ja tekemään töitä sellaisen maan hyväksi, joka on kansainvälisen oikeuden mukaan miehittäjä? Miksi uskonto ajaa järjen ohitse eikä mikään, mitä itse on todistamassa, tunnu nujertavan sitä?
Tätä pohtii Terhi Törmälehto uudessa, Israeliin sijoittuvassa romaanissaan, jolla on raamatullinen nimikin: He ovat suolaa ja valoa (Otava, 2024). Pohdinta on sattumalta erityisen ajankohtaista juuri nyt, kun Hamasin terrori-iskusta alkanut sota Gazassa on jatkunut lokakuun alkupuolelta asti, tappanut lähes 40 000 palestiinalaista ja Länsirannan laittomat juutalaissiirtokunnat kasvavat koko ajan.
Susanna on lääkäri, Anu opettaja. Molemmat ovat järkeviä, suomalaisia naisia ja molemmat ovat tulleet Jerusalemiin, koska haluavat uskonsa mukaan palvella Jumalan valittua kansaa eli juutalaisia ja sen pyhää maata, Israelia.
Susanna tekee vapaaehtoistyötä laittomassa siirtokunnassa Länsirannalla. Miehittäjiä hän kutsuu ihannoivasti pioneereiksi ja uudisraivaajiksi, valitun kansan etujoukoiksi. Susannan uskon mukaan Jeesus palaa maan päälle, kun kaikki juutalaiset ovat Israelissa. Näin heidän palvelemisensa edistää myös hänen oman uskonsa täyttymystä.
Anu tapaa raitiotievaunussa kiehtovan miehen ja huomaa yllätäen löytävänsä itsestään elämänilon ja rakastumisen riemun, jotka ovat pitkään olleet kateissa. Hän alkaa kuitenkin epäillä suhteen oikeutusta Jumalansa silmissä, koska mies ei vastaakaan käsitystä kunnon juutalaisesta.
Romaanissa kumpikin joutuu miettimään vakaumustaan ja valitsemaan. Riskeeratako suhde omiin rakkaisiinsa uskonsa vuoksi? Valitako rakkaus vai vakaumus? Eikö molempia voisi saada?
* *
Törmälehdon romaani on mielenkiintoinen kaunokirjallinen tutkielma kristillisestä sionismista ja sellaisena tervetullut, koska Susannan ja Anun kaltaisia uskovaisia on Suomessakin paljon muun muassa helluntailaisten ja evankelisluterilaisen kirkon herätyskristillisen siiven parissa.
Israelissa on vuosikymmeniä ollut vapaaehtoisia uskovaisia suomalaisia töissä niin kibbutseilla kuin muuallakin sekä paljon toiviomatkalaisten kristillistä turismia.
Asiapitoisesti, mutta mielenkiintoisesti kristillisestä sionismista on aiemmin kirjoittanut Timo R. Stewart kiitellyssä tietokirjassaan Luvatun maan lumo (Gaudeamus, 2022).
Vaikka He ovat suolaa ja valoa -teoksen punainen lanka välillä luiskahtaa karkuun ja tekstiä olisi hyvin voinut jäntevöittää ja tiivistää, sen lukee mielellään loppuun asti. Kieli on kaunista ja sujuvaa, kuten äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalta voi odottaakin.
Romaani on myös rohkea, sillä niin sanotut Israelin ystävät seuraavat tarkkaan kaikkea Pyhästä maasta kirjoitettua eivätkä epäröi vetää esiin antisemiittikorttia, jos Israelia ja sen toimia arvostellaan. Tässä romaanissa tulenarkaa seutua katsotaan ja käsitellään vähintäänkin kriittisesti ja sitä peilataan mielenkiintoisesti yksittäisten ihmisten kokemusten kautta.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
Kuka puolustaisi paperittomia – arvioitavana Anneli Kannon Kaivatut
KIRJAT | Afgaanitytön katoaminen ei virkavaltaa kiinnosta, joten Noora Näkijä päätyy selvittelemään paperittoman maahanmuuttajan katoamista Näkijä-trilogian päätösosassa.
Sinkkuus – epätoivoa vai auvoa? Henna Karppinen-Kummunmäki kirjoittaa parisuhteettomuudesta ennen ja nyt
KIRJAT | Ilman parisuhdetta elävien määrä on Suomessa koko ajan lisääntynyt. Henna Karppinen-Kummunmäki esittelee pariutumattomien elämää ja seurustelukulttuuria eri aikoina.
Minuuden jakautuminen – arviossa Anna-Kaari Hakkaraisen Marraseliö
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostetun teoksen keskiössä kulkee Ingmar Bergmanin elokuva Persona.