Rennyn ja Lindan kesytön ja ainutlaatuinen elämä – mitä uutuuskirjat kertovat elokuvaohjaaja Harlinista ja viulisti Lampeniuksesta?

Kuvat: Otava / Tammi

Linda Lampenius: Kesytön elämäni (suom. Jaana Nikula; Otava, 2021). Veli-Pekka Lehtonen: Renny Harlin – ainutlaatuinen elämäni (Tammi, 2021).

Suomalaiset ovat kateellisia toisilleen. No sehän tiedetään.

Mutta en olisi uskonut, että olemme niin ahdasmielisiä ja epäileviä kuin Renny Harlinin ja Linda Lampeniuksen elämäkerrat kuvaavat.

Olen itsekin, ei siinä sen kummempaa.

Taitaa olla loppuviimeksi kyse siitä, että erilaisuuden hyväksyminen on todella vaikeaa. Varsinkin, jos erilaisuus on päämäärätietoista lahjakkuutta yhdistettynä karmeaan määrään harjoittelua.

Ja häikäisevää ulkonäköä.

Linda Lampeniuksella ja Renny Harlinilla on tätä kaikkea. He halusivat, toimivat, kärsivät ja menestyivät. Heistä tuli Linda Brava ja Harjolasta Harlin.

He pääsivät areenoille, joista moni näkee vain unta. Nämä tarinat ovat silti tosia.

Ne ovat olleet jopa siinä määrin uskomattomia ja häikäiseviä, että moni on halunnut heistä hyötyä ja vetää maton tähden alta.

Minä teen sen näin

Rennyn ja Lindan elämässä ja asenteessa on paljon yhteistä. Onko se menestyjän asenne?

Kumpikaan ei piittaa siitä, miten asiat pitäisi Suomessa tehdä, molemmat tähtäävät isompaan.

Molemmat uivat sujuvasti siellä, missä palkkiot ovat kuusinumeroisia ja näyttävät promootiot ja katsotuimmista medioista saadut slotit puoli työtä.

Molemmat ymmärtävät agenttien merkityksen. Molemmat ymmärtävät, että aina voi tehdä asiat paremmin, isommin, näyttävämmin.

Ja roolia pitää ja voi vaihtaa, mutta taso säilyttäen. Jos haarakyykyssä soitettu Paganini näyttää hyvältä, sen pitää myös kuulostaa hyvältä.

Linda Lampenius. Kuva: Otava

Vaihda roolia

Linda Lampenius on kahden näyttelijän lapsi, ruotsinsuomalaisten kruunaamattoman operettikuninkaan Björn Lampeniuksen ja herkän luonneroolien esittäjän Ulla Eklundin.

Linda on katsonut koko ikänsä vanhempiaan eri rooleissa.

Mutta muusikon roolinvaihto iltapuvusta mustaan pvc-asuun oli vielä 1990-luvun alussa ennenkuulumaton juttu. Sehän merkitsi Sibeliuksen kotimaassa arvonalennusta koko klassisen musiikin hiekkalaatikkolaisille.

Toinen puoli asiassa oli se, että pvc-Linda toikin kasapäin uusia kuulijoita viulusolisteille. Ja koko kansa joi Linda-siideriä.

Se oli muuten myös Lindan taloudessa takalauta, kun manageri huijasi ja ortoreksia riivasi.

Täydellisyyteen pyrkivä nuori nainen treenasi treenaamasta päästyään instrumenttiaan ja kävi kuntosalilla, teki vatsa- ja pakaralihasliikkeitä lentokoneessakin ja kontrolloi itseään.

Samaan aikaan hän vajosi yhä pahemmin riippuvuuksiinsa, pillereihin ja alkoholiin. Vastuuntuntoinen lapsi piti äitiään useaan otteeseen kasassa ja suojeli tätä.

Lindan viisikymppinen elämä on ollut yhtä vuoristorataa.

Renny Harlin. Kuva: Lari Järnefelt / Tammi

Poika häpeää isäänsä

Niin Renny kuin Lindakin ovat vanhan isän lapsia. Rennylle sodan kokeneen lääkäri-isän ja pojan yli kuudenkymmenen vuoden ikäero oli kova paikka. Teini-iässä poika häpesi isäänsä.

Isään ei ehtinyt syntyä reilua taistelusuhdetta, kun tämä jo oli hauras vanhus, hoidokki.

Mutta loppusivuilla Renny ehtii ihmetellä myös toistavansa isänsä kaavaa mahdollisen toisen kierroksen jälkeläisten hankinnassa.

Nyt hän on kuuskakkonen, joka pitää luontevana lasten hankkimista elämänsä rakkauden Johannan, 27, kanssa.

Perheterapiassa käytösmalli on varsin tuttu: se mitä itse pitää arveluttavana toimintana vanhempiensa suhteen, tuleekin yllättäen todeksi omassa elämässä.

Ihmettelin itsekin nuorempana, miten isäni päätti hankkia minut 43-vuotiaana.

Itselläni on nyt poika, jonka olen saanut 43-vuotiaana. Ja siinä on yksi elämäni parhaista päätöksistä.

Mutta Renny uskookin nykyisillä elintavoillaan ja innollaan kannustavansa lapsiaan vielä 90-vuotiaana.

Niin hän uskoo myös luovansa vielä aivan uuden uran elokuvamaailmassa.

Äiti, kallioni

Rennyn äiti kannusti poikaa kaikessa, ymmärsi tämän villin kaipuun suureen maailmaan ja luotti pärjäämiseen.

Renny lähettikin äidilleen vielä hoitokotiin merkkivaatteita ja yöasuja, että äiti saisi pukeutua kauniisti, kaunis kun oli muutenkin.

Äiti oli Rennyn kallio, korva ja kannustaja loppuun saakka. Ihminen, jota ei voinut ylittää kukaan, eivät varsinkaan vaihtuvat tyttöystävät.

Lindalle taas iäkäs isä, siinäkin ikäeroa viitisenkymmentä vuotta, oli puolestaan taiteilijana esimerkki ylitse muiden, taiteellinen kriitikko, peesaaja ja musiikillinen neuvonantaja, tukija ja sodan kovimmat taistelut kokenut sankari.

Isä-Börje luotti tyttärensä arvostelukykyyn myös vaikeimpina vuosina, bulimian heitellessä tyttären psyykettä.

Äitiin Lindalla on ollut terapiasuhde. Hän oli se, joka teini-iässä suojeli ja hoivasi päihderiippuvaista äitiään ja omien kriisien keskellä kantoi suurinta huolta äitinsä pärjäämisestä, ohjasi tätä vieroitukseen ja kaatoi pillerit alas vessanpöntöstä.

Toisaalta äiti hoiti vahvoina kausinaan mennen tullen suhteet härskiin mediaan, oikoi vääriä lausuntoja ja puolusti tytärtään kriiseissä. Äiti oli se, joka lensi paikalle ja nukkui vieressä.

Kun keho tietää

Linda kertoo kirjassaan, miten tasapainottomuudella on selvä syy-yhteys haluun olla paras suorittaja kaikessa. Tämä koskee tinkimättömyyttä myös oman kehon suhteen.

Sen pitää toimia ja olla katseltava. Toiminut se ei aina.

Sairaalareissuja on ollut monta. Mikään kroppa ei kestä rääkkiä, jossa ollaan välillä kokonaan syömättä, sitten pärjätään salaatilla ja parilla vihreällä omenalla vuositolkulla.

Lopulta joudutaan bulimia-paholaisen valtaan, missä ahmitaan lähikioskin hampurilaiset, jäätelöt ja pirtelöt ja oksennetaan kaikki pois seitsemän kertaa päivässä.

Linda kertoo tarvinneensa hoitoa jo parikymppisenä, mutta kenenkään päähän ei juolahtanut anoreksia.

Myöhemmin, show’n ollessa kuumimmillaan, lääkärit tyrkkäsivät kouraan lisää lääkkeitä ja vitamiineja – Los Angelesissahan kaikki tähdet sekoilevat.

Aamuin, illoin rukoilen

Rennyn elämäntavat ovat olleet terveet, vaikka viinaa on palanut parikin uima-altaallista. Erinomaiset geenit, kuntosalitreenit, säännölliset ruokailutottumukset, positiivinen mieli ja lapsenusko, ihan se iltarukous, ovat kantaneet sankariamme eteenpäin.

Puhumattakaan talttumattomasta harrastuksesta elämään.

Kun nyt kypsän iän saavuttanutta Lauria katsoo kellumassa vaikkapa Maria Veitola -show’ssa, tyyppihän on sympaattinen kuin novascotiannoutaja. Aina valmis naisen puolesta.

Naisistaan Renny kertookin avoimesti ja kunnioittaen, vaikka oli aina se, joka lähti ensimmäisenä suhteesta.

Levoton veri veti aina uudelle oksalle, jossa odotti joku kokematon työtilaisuus, ei suinkaan uusi lady.

Työhulluja molemmat sankarimme siis ovat. Sitä ja ennen kaikkea sitä.

Lahjakkuuksilla työ menee yli ihmissuhteiden, lähipiirin ja lasten.

Molemmat ovat päässeet maistelemaan maailmaa joka kolkalta – Renny Hollywoodista Kiinan ja Venäjän elokuvateollisuuteen, Linda levy-yhtiöiden ja showmyynnin myötä Kazakstanin presidentin yksityisillalliselta prinsessa Victorian juhliin ja nauttimaan Rowan Atkinsonin luksusauton hurmasta ja Hugh Hefnerin vieraanvaraisuudesta ja ystävyydestä.

Molemmille muuten nopeat autot ja veneet, ralliajo ja vauhti maistuvat, Linda on ollut useampaan kertaan kartturinakin.

Kicksejä? Niitäpä hyvinkin.

Vastustajista vahvimmat

Mutta kun peli on oikein kovaa, vastustaja ottaa siitä kaiken irti.

Rennyn pahin vastustaja on ollut oman, nyt jo aikuisen Luukas-pojan äiti.

Lapsi syntyi yhden yön suhteesta silloiselle assistentille Tiffany Bownelle (joka oli myös Geena Davisin assistentti!), joka oletti Rennyn perustavan kanssaan perheen.

Renny taas uskoi selviävänsä tilanteesta tunnustamalla lapsen ja sitoutumalla huolehtimaan äidin ja lapsen kuluista.

Lapsen äiti pani kuitenkin tekaistuin syin lakimiehen asialle ja Renny vietti vuosia saamatta tavata lastaan. Pahimman lajin huoltajuussotku oli viedä Rennynkin tasapainon.

Lindalta taas epävakaat ja väkivaltaiset kumppanit olivat viedä uskon aitoon rakkauteen. Kumppanin piti oikeasti käsittää, miten huonosti hän voi. Sellainen löytyi Ruotsista.

Lakimies Martin Cullberg on Lindan selusta ja heidän kahden tyttärensä isä.

Lindalle suurin haaste ja elämänpilaaja on ollut pitkä taistelu suomalaistaustaisen kanadalaismiljonääri Peter Nygårdin kanssa.

Muotikeisari Nygård suivaantui Lindan 1990-luvun lausunnosta, jossa tämä ihmetteli 7 päivää -lehdelle Nygårdin asuntoa, jossa riitti peilejä ja tyttöjä joka lähtöön.

Linda ihmettelee kirjassa useaan otteeseen, miten hänet lähetettiin Nygårdin vieraaksi Rita Tainolan voimin. Täytyihän älykkään toimittajan tietää Nygårdin taipumuksista?

Kun Nygårdin 40 miljoonan markan korvausvaade kunnianloukkauksesta raukesi Lindan pyydettyä vuonna 2001 taloudellisen pakon vuoksi julkisesti lehti-ilmoituksella anteeksi Nygårdilta, Linda myös vaati Tainolaa koskaan kirjoittamasta mitään itsestään.

Nygårdista oli tullut Lindalle ja tämän vanhemmille elinikäinen painajainen.

120 tunnetun naisen ryhmäkanne Nygårdia vastaan ja Me too -liike ovat nyttemmin asettaneet kyseenalaiseksi Nygårdin toimintatavat. Syytteitä on monia, Nygård on pidätetty ja kahdeksankymppisellä on edessään useita oikeuskäsittelyjä.

Tainolasta hyötyminen on julkkiksilla hyvin ambivalenttia. Julkkistoimittaja itse sanoo olevansa Renny-kirjassa yksi Rennyn harvoista parhaista ystävistä.

Olisikohan meillä toimittajilla joskus ja tiettyjen työvuosien jälkeen aika kokeilla hiljaa oloa? Se on yllättävän antoisaa ja asettaa esimerkiksi oman merkityksen maailmanhistoriassa kärpäsen surinan taajuudelle.

Kun Playboy halusi Lindan

Playboyn kansikuvatyttö, mikä se sellainen muusikko on?

Molempien elämäkertojen suurimpia ansioita on se, että Linda ja Renny todella päästävät meidät tavalliset asuntosäästäjät katsomaan asioita vähän isommin ja eri perspektiivistä.

Sieltä, missä promoamiseen käytetään miljoonia, agentit huijaavat, Pierce Brosnanista, Hugh Hefneristä ja Arnold Schwarzeneggeristä tuleekin omia ystäviä ja parhaina päivinä rahalla ei ole mitään merkitystä.

Voi vuokrata loistohuvilan, jahdin ja lentokoneen, järjestää viikon kestävät juhlat ja kutsua niihin sata ystävää täysihoidolla.

Ja se Playboyn kansakuvatytöksi pääsy? Se on onnistunut vain amerikkalaisnäyttelijöistäkin lahjakkaimmilta.

No, missä maailmaa nähneiden sydän lepää?

Renny on jo hankkinut tilan Tammiosta Haminan saaristosta, lapsuuden maisemistaan. Sinne ja Los Angelesiin tulevat nuoren parin kodit.

Linda viihtyy Tukholman Brommassa, mutta lapsuuden mummola ja sukutila Lapinkylän Petaksessa on joulunviettopaikka ylitse muiden.

Jo Spede sen tiesi

Kesytön elämäni, otsikoi Linda-kirjansa. Ainutlaatuinen elämäni, väittää Renny.

Yhdyn molempiin väitteisiin. Lindan hillittömyys, taiteellinen lahjakkuus ja periksiantamattomuus loivat tilanteita, joissa oli monesti kettujahdin tunnelma. Hän on pelastunut täpärästi monista hengenvaarallisista tilanteista.

Rennyn elämä on omaa lajiaan, hän on sen sellaiseksi tehnyt.

Siellä kaikki on mahdollista. On vain oltava riittävän nopea, oikeassa paikassa ja oikeiden ihmisten kanssa. Ja epäonnistuminen on vain osa matkaa.

Molempia on auttanut brändin luomisessa myös poikkeuksellisen edullinen ulkonäkö.

Pitkä Renny veti viikinkiletillä huomion Hollywoodin öljyttyjen klanien seassa. Lindan timmi keho ja aito blondius lahjakkuuteen kytkettynä saivat niin Andrew Lloyd Webberin kuin edesmenneen Seppo Heikinheimonkin hämmentymään.

Mutta kuka lausui Lindalle ratkaisevat sanat ja kannusti oman tiensä kulkijaksi?

Kukapa muu kuin Pertti Pasanen, viihteen keksijöistä suurin.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua