Kuva: Mauno Pasanen / Poesia
KIRJAT | Mikko Väänäsen runoteoksessa Kuu valaisee kaiken ja heijastaa maailmankatsomuksia.
”Leikittely korostuu Q:ssa kielen tasolla. Se kääntyy itseensä ja pohtii kielellisyyttään huomaten pieniä erityislaatuisuuksia.”
ARVOSTELU
Mikko Väänänen: Q
- Poesia, 2023.
- 115 sivua.
Mikko Väänäsen toisen runoteoksen aihe on sen nimen mukaisesti Q (Poesia, 2023) – niin kuin Kuu taivaalla – mutta samalla se valottaa näennäisen summittaisesti myös maanpäällistä.
Kuun käsittelemisessä ei ole sinänsä mitään uutta runoudessa. Q:ssa ei kuitenkaan ole samaa tähdet ja taivaankappaleet -kuvastoa kuin kliseisissä metaforissa: teoksen Kuu valaisee kaiken kielellä, tieteellä ja kulttuureilla leikitellen.
Taivaankappale saa läpikohtaisen käsittelyn Väänäsen runoissa. Fyysisistä mekanismeista kuoriutuu jotain melkein itsenäisesti ajattelevaa, tuntevaa ja toimivaa: ”pakonopeus 2,38 km/s/ syntyi törmäyksessä/ alun perin pelkkä pölypilvi/ kasannut itsensä/ kerännyt kuonaa pinnalleen/ luonut itselleen sydämen raudasta ja/ nikkelistä”. Tällaisena Kuu näyttäytyy melkein elollisena ja välillä inhimillistettynä kumppanina.
Samalla se on kuitenkin ennen kaikkea muiden sanoittama ja tulkitsema, ja Q ammentaakin riemukkaasti eri sivistyksistä ja kulttuureista niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin (sitaateissa ja lähteissä mainitaan niin Chāndogya Upanishad kuin Britney Spears). Kuu on ”jänis/ parrakas mies/ vihreä juusto/ parrakas öinen vaeltaja”, ja sivuilla liikkuvat muiden joukossa Tot, Sin, Shiva, jumalallisuuksia Mesopotamiasta hindulaisuuteen.
Koska kaikki näyttäytyy Kuun valossa, teos avaa mahdollisuuksia törmäyttää näennäisesti eri piireihin kuuluvia tapahtumia ja asioita niin, että Vanhan Testamentin Pi-Hirot on sujuvasti Pieksämäkeä vastapäätä. Puhuja kuuntelee, ”kun Karthago tuhotaan/ kolmannessa puunilaissodassa” ja kun ”naapuri leikkaa Valion/ hyvää suomalaista arkijuustoa leivän päälle”.
Rinnastukset yllättävät jatkuvasti ja avaavat lukuhorisonttia niin, että arkinen latautuu semanttisilla mahdollisuuksilla: ”Bodhidharma menee/ Malakanlahden kautta Kiinaan.// Pelastuslaitos menee parvekkeen kautta/ joensuulaiseen asuntoon.” Teoksen eklektinen lähestymistapa mahdollistaa myös huumorin: ”vain 15% Kuusta on juustoa”, todetaan mielipidekyselypastississa, ja ”yhteensä 50% kuluttajista haluaisi/ ainesosaluettelon näkyville”.
Ennen kaikkea leikittely korostuu Q:ssa kielen tasolla. Se kääntyy itseensä ja pohtii kielellisyyttään huomaten pieniä erityislaatuisuuksia: ”Forssa tai Salo/ tai jokin muu taajama/ outo sana:/ taajama”. Hierarkiat sukeltavat yllättäviin suuntiin, niin että yhdessä teoksen mieleenpainuvimmista kohdista lista Sputnikista laskeutuu Pendolinon ja Lada 1600:n kautta ruumisauto Cadillaciin. Väänänen ripottelee joukkoon myös herkullisia kielikuvia, jotka ovat kaikkea muuta kuin totutut luontokuvat: ”Pilvet roikkuvat kuin jättimäiset housut/ joita taivas pukee jalkaansa.”
Runojen rinnalla kulkee q:ta ja sen q-maisuutta eri muotoihin taivuttelevia Viivi Wariksen suunnittelemia kuvituksia, jotka luovat toisenlaista aistillisuutta teokseen ja lisäävät tasoja niin kirjaimelle kuin taivaankappaleelle. ”Päivä ei ole voittanut yötä”, Q:ssa sanotaan – ja teos saa uskomaan, että näin Kuun valossa todella on.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jeevesin jäljillä jo ennen Jeevesiä – arviossa P. G. Wodehousen Psmith ratkaisee
KIRJAT | Jos on ihastunut kaikkivoipaiseen hovimestari Jeevesiin ja tyhjäntoimittaja Bertie Woosteriin, pitää varmasti myös monokkelinsa kera touhuavasta Psmithistä.
Scifistä ammentava runoteos elää tunnelmista – arviossa Kristian Blombergin Sukupolvialus
KIRJAT | Tieteiskirjallisuuteen ja formalismiin keskittyneen Kristian Blombergin viides runoteos käsittelee katkoksia sekä tapoja katsoa mennyttä ja tulevaa.
Tunnustelen aivojani kuin päärynää – arviossa Virginia Woolfin kirjeet
KIRJAT | Rakastan luisevaa vartaloasi -teoksen kirjeet kertovat kirjailijan elämästä 1910-luvun Englannissa.
”Näytän Teille, mitä nainen voi tehdä” – arviossa Katy Hessel ja Taiteen historia ilman miehiä
KIRJAT | Englantilainen taidehistorioitsija, kirjailija ja kuraattori Katy Hessel otti tehtäväkseen kirjoittaa päivittäin eri aikakausien naistaiteilijoista ja heidän töistään.