Kuvat: David Calvert / WSOY
KIRJAT | Chris Whitakerin 700-sivuisen romaanin ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa.
”Taide parantaa, tai tekee ainakin hyvää.”
ARVOSTELU
Chris Whitaker: Kaikki pimeän värit
- Suomentanut Arto Schroderus.
- WSOY, 2026.
- 701 sivua.
Kaikki pimeän värit -romaanin (WSOY, 2026) ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa. Tästä seuraa yli 700 sivun mittainen kovin monipolvinen tapahtumaketju, joka välillä viehättää, toisinaan pistää harppomaan sivujen yli.
Patch on saanut lempinimensä silmälapusta, jota hänen on pakko pitää. Poika ottaa merirosvoimagostaan kaiken irti; vieroksutun pojan ystäväksi alkaa omanlaisensa Saint-tyttö, jonka intohimo on mehiläistarhaus. Missourilainen pikkukaupunki on tapahtumien keskipiste.
13-vuotiaana Patch pelastaa kaupungin rikkaimman tytön kidnappaukselta, mutta jää itse hyökkääjän kynsiin. Patch pysyy pussipimeässä vankeudessa järjissään, koska hymyääninen Grace kertoo hänelle kauniista ja jännittävästä maailmasta kellarin ulkopuolella. Pelastumisensa jälkeen Patchille tulee Gracen löytämisestä kaiken muun ohi ajava pakkomielle.
Kaikki pimeän värit on kansainvälisesti valtavan menestynyt lukuromaani, jossa on rakkautta, romantiikkaa, julmia henkirikoksia, ystävyyttä ja paljon hempeyttä sekä melodraamaa.
Whitakerin kerronta on jäntevää ja miellyttävää, moninaiset koukerot pysyvät hänen käsissään. Mutta välillä tuntuu, että liika on liikaa. Juonen kannalta tärkeiden tapahtumien lisäksi Whitaker kuvailee alusta loppuun paljon sellaista, jolla ei lopulta ole mitään merkitystä.
Synkkänä alustarinana on nuoriin naisiin kohdistuneet henkirikokset, mutta ne, ja eritoten niiden uhrit, saavat romaanissa kaikkein vähiten huomiota. Lähelläkään perinteistä rikosromaani teos ei ole.
Mielenkiintoisinta on seurata päähenkilöiden kehitystä vuosikymmenien mittaan; jokainen todella saa persoonallisuuden, ja näiden ihmisten mukana lukija kulkee mielellään.
Kirjailija Chris Whitaker on kertonut selvinneensä lapsuutensa traumakokemuksista kirjoittamisen avulla. Romaanin Patch purkaa omia traumojaan maalaamalla henkirikosten uhreja ja antaa samalla lohtua uhrien omaisille; taide parantaa, tai tekee ainakin hyvää.
Arto Schroderuksen suomennos kulkee oivallisesti. Äänikirjan lukee Aku Laitinen, jonka lukutapa ja ääni sopivat teokseen hyvin.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tarinoita linnanväestä – arviossa Elise Pihlajaniemen Ritareita, linnanrouvia ja merirosvoja
KIRJAT | Millaisia olivat ihmiskohtalot Suomen keskiaikaisissa linnoissa? Elise Pihlajaniemi jatkaa Linnaelämää keskiajan Suomessa -teoksen linjoilla.
Kolmekymmentä vuotta Yleisradion historiaa – arviossa Yleisön ilona, poliitikkojen harmina
KIRJAT | Marko Tikan ja Turo Uskalin teos luotaa perinpohjaisesti satavuotiaan Yleisradion viimeisimpiä täysiä vuosikymmeniä. Se on Yle 100 -tutkimusohjelman viimeisin teos.
Hammaslääketieteen opiskelijat kokevat koston – arviossa Mikko Koivusalon Siihen loppui satumaa
KIRJAT | Teatterintekijänä tunnetun Mikko Koivusalon toisen dekkarin keskeistä antia ovat hahmojen tavalliset tekemiset ja epätavalliset ajatukset.
Andrus Kivirähkin mielikuvitus kantaa kaikenikäisiä – arviossa Oskarin ihmepuhelin
KIRJAT | Maaseutulomallaan tylsistyvä Oskar onnistuu vahingossa rakentamaan puhelimen, jolla hän saa yhteyden esineisiin.