Kuvat: David Calvert / WSOY
KIRJAT | Chris Whitakerin 700-sivuisen romaanin ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa.
”Taide parantaa, tai tekee ainakin hyvää.”
ARVOSTELU
Chris Whitaker: Kaikki pimeän värit
- Suomentanut Arto Schroderus.
- WSOY, 2026.
- 701 sivua.
Kaikki pimeän värit -romaanin (WSOY, 2026) ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa. Tästä seuraa yli 700 sivun mittainen kovin monipolvinen tapahtumaketju, joka välillä viehättää, toisinaan pistää harppomaan sivujen yli.
Patch on saanut lempinimensä silmälapusta, jota hänen on pakko pitää. Poika ottaa merirosvoimagostaan kaiken irti; vieroksutun pojan ystäväksi alkaa omanlaisensa Saint-tyttö, jonka intohimo on mehiläistarhaus. Missourilainen pikkukaupunki on tapahtumien keskipiste.
13-vuotiaana Patch pelastaa kaupungin rikkaimman tytön kidnappaukselta, mutta jää itse hyökkääjän kynsiin. Patch pysyy pussipimeässä vankeudessa järjissään, koska hymyääninen Grace kertoo hänelle kauniista ja jännittävästä maailmasta kellarin ulkopuolella. Pelastumisensa jälkeen Patchille tulee Gracen löytämisestä kaiken muun ohi ajava pakkomielle.
Kaikki pimeän värit on kansainvälisesti valtavan menestynyt lukuromaani, jossa on rakkautta, romantiikkaa, julmia henkirikoksia, ystävyyttä ja paljon hempeyttä sekä melodraamaa.
Whitakerin kerronta on jäntevää ja miellyttävää, moninaiset koukerot pysyvät hänen käsissään. Mutta välillä tuntuu, että liika on liikaa. Juonen kannalta tärkeiden tapahtumien lisäksi Whitaker kuvailee alusta loppuun paljon sellaista, jolla ei lopulta ole mitään merkitystä.
Synkkänä alustarinana on nuoriin naisiin kohdistuneet henkirikokset, mutta ne, ja eritoten niiden uhrit, saavat romaanissa kaikkein vähiten huomiota. Lähelläkään perinteistä rikosromaani teos ei ole.
Mielenkiintoisinta on seurata päähenkilöiden kehitystä vuosikymmenien mittaan; jokainen todella saa persoonallisuuden, ja näiden ihmisten mukana lukija kulkee mielellään.
Kirjailija Chris Whitaker on kertonut selvinneensä lapsuutensa traumakokemuksista kirjoittamisen avulla. Romaanin Patch purkaa omia traumojaan maalaamalla henkirikosten uhreja ja antaa samalla lohtua uhrien omaisille; taide parantaa, tai tekee ainakin hyvää.
Arto Schroderuksen suomennos kulkee oivallisesti. Äänikirjan lukee Aku Laitinen, jonka lukutapa ja ääni sopivat teokseen hyvin.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rasputin heilui kuin Elon Musk ja johdatti hallitsijasuvun valtansa loppusuoralle – arviossa Rasputin ja Romanovien tuho
KIRJAT | Antony Beevorin teos risupartaisesta ja palavasilmäisestä siperialaismunkista saa lukijan hellittämään kahvoista ja tempautumaan tarinaan mukaan.
Tytön kesässä yksityinen muuttuu universaaliksi – arviossa Annie Ernaux’n Tytön tarina
KIRJAT | Jokainen on joskus ollut 17–18-vuotias. Annie Ernaux kuvaa pelkistetyllä tavallaan tytön kokemuksia samastuttavasti ja koskettavasti.
Kirurgi lentää oligarkin luo – arviossa Reese Witherspoonin ja Harlan Cobenin Lähti ilman hyvästejä
KIRJAT | Näyttelijän ja kirjailijan yhteisromaani on omistettu lääkäreille ja sairaanhoitajille, jotka työskentelevät sota-alueilla ja muissa vaikeissa paikoissa ympäri maailmaa.
Hirviön nahoissa – arvioitavana John Wiswellin Sinusta teen pesäni
KIRJAT | Kertomus oudosta hirviöstä yhdistelee elementtejä kauhusta, romanttisesta fantasiasta, roolipelien maailmasta ja kansantarinoista moderniin tapaan.