Kuvat: David Calvert / WSOY
KIRJAT | Chris Whitakerin 700-sivuisen romaanin ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa.
”Taide parantaa, tai tekee ainakin hyvää.”
ARVOSTELU
Chris Whitaker: Kaikki pimeän värit
- Suomentanut Arto Schroderus.
- WSOY, 2026.
- 701 sivua.
Kaikki pimeän värit -romaanin (WSOY, 2026) ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa. Tästä seuraa yli 700 sivun mittainen kovin monipolvinen tapahtumaketju, joka välillä viehättää, toisinaan pistää harppomaan sivujen yli.
Patch on saanut lempinimensä silmälapusta, jota hänen on pakko pitää. Poika ottaa merirosvoimagostaan kaiken irti; vieroksutun pojan ystäväksi alkaa omanlaisensa Saint-tyttö, jonka intohimo on mehiläistarhaus. Missourilainen pikkukaupunki on tapahtumien keskipiste.
13-vuotiaana Patch pelastaa kaupungin rikkaimman tytön kidnappaukselta, mutta jää itse hyökkääjän kynsiin. Patch pysyy pussipimeässä vankeudessa järjissään, koska hymyääninen Grace kertoo hänelle kauniista ja jännittävästä maailmasta kellarin ulkopuolella. Pelastumisensa jälkeen Patchille tulee Gracen löytämisestä kaiken muun ohi ajava pakkomielle.
Kaikki pimeän värit on kansainvälisesti valtavan menestynyt lukuromaani, jossa on rakkautta, romantiikkaa, julmia henkirikoksia, ystävyyttä ja paljon hempeyttä sekä melodraamaa.
Whitakerin kerronta on jäntevää ja miellyttävää, moninaiset koukerot pysyvät hänen käsissään. Mutta välillä tuntuu, että liika on liikaa. Juonen kannalta tärkeiden tapahtumien lisäksi Whitaker kuvailee alusta loppuun paljon sellaista, jolla ei lopulta ole mitään merkitystä.
Synkkänä alustarinana on nuoriin naisiin kohdistuneet henkirikokset, mutta ne, ja eritoten niiden uhrit, saavat romaanissa kaikkein vähiten huomiota. Lähelläkään perinteistä rikosromaani teos ei ole.
Mielenkiintoisinta on seurata päähenkilöiden kehitystä vuosikymmenien mittaan; jokainen todella saa persoonallisuuden, ja näiden ihmisten mukana lukija kulkee mielellään.
Kirjailija Chris Whitaker on kertonut selvinneensä lapsuutensa traumakokemuksista kirjoittamisen avulla. Romaanin Patch purkaa omia traumojaan maalaamalla henkirikosten uhreja ja antaa samalla lohtua uhrien omaisille; taide parantaa, tai tekee ainakin hyvää.
Arto Schroderuksen suomennos kulkee oivallisesti. Äänikirjan lukee Aku Laitinen, jonka lukutapa ja ääni sopivat teokseen hyvin.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tiina Rajamäen Koulu kertoo opettajan ja oppilaiden elämistä mutta myös koulusta rakennuksena ja sen elämästä
KIRJAT | Koulu näyttäytyy Tiina Rajamäen kirjassa kuin elävänä olentona käytävineen, auloineen, luokkahuoneineen, varastoineen ja kellareineen.
Simon Olsson pureutuu Tšernobylin onnettomuuteen jämäkästi, mutta hairahtuu liian helposti historiankirjojen sivupoluille
KIRJAT | Uusin Tšernobylin onnettomuutta käsittelevä kirja harppoo vauhdilla eteenpäin, mutta onnistuu typistämään aiheensa helposti pureskeltavaksi kokonaisuudeksi.
Vanhan maailman sosiaalihuoltoa – arviossa tietokirjauutuus Rikoksetta rangaistut
KIRJAT | Katariina Parhi ja Vesa Ranta tarjoavat kattavan kuvauksen sosiaalihuollon historian usein unohdettuun osaan.
Juha Hurme ohjasi kirjan Radiopuhelimista – arviossa Radiopuhelimet palasina
KIRJAT | Suomalaisen vaihtoehtorockin legenda analysoi itseään Juha Hurmeen johdolla. Bändi ei ole erillään muusta elämästä vaan keskeinen osa sitä.