Kuva: Siltala / Emanuele Scorcelletti
KIRJAT | Ranskalaisdekkarissa riittää tapahtumia riittää ja niiden selvittäminen vie aikaa ja kysyy niin älyä kuin yleissivistystäkin.
”Jutun arvoitus löytyy Seinestä. Alaston nainen ei muista mitään.”
ARVOSTELU
Guillaume Musso: Seinen tuntematon
- Suomentanut Lotta Toivanen.
- Siltala, 2026.
- 302 sivua.
Roxane Montchrestien on poliisi, joka työskentelee vankikarkureiden etsintäyksikössä. Hän on tehnyt virheen. Häntä syyttää pomo, joka sanoo, että virheestä tulevat kärsimään kaikki.
Poliisit eivät ole Pariisissa suuressakaan suosiossa. Mielenosoittajat ilmoittavat, että poliisit voivat yhtä hyvin tappaa itsensä, koska eivät pysty suojelemaan kansalaisia. Roxane haluaa irtisanoutua työstään, mutta esimies Sorbier ei anna hänen päästä niin helpolla.
Roxanne siirretään BANC-yksikköön, joka tutkii erikoisia tapauksia, myös paranormaaleja ilmiöitä. Yksikön toimisto on majakalta näyttävässä tornissa syrjäkadun varrella, Roxannen lapsuuden maisemissa Pariisin laidalla.
Tornissa hän tapaa ensimmäisenä Putin-nimisen kissan ja sitten Valentinen, joka opiskelee Sorbonnessa ja tekee BANCista väitöskirjaa.
Kollega Marc Batailley on viety samana aamuna sairaalaan; hän on kompastunut portaissa. Valentine kertoo, että osasto saa vieläkin kirjeitä ihmisiltä, jotka väittävät liskojen hallitsevan maailmaa tai jonkun levittävän tahallaan viruksia. Kirjan yhtenä aiheena ovatkin yliluonnollisiksi ilmiöiksi tulkitut tapahtumat.
Jutun arvoitus löytyy Seinestä. Alaston nainen ei muista mitään. Hänet viedään terveysasemalle, jossa hän pyytää saksan kielellä saada tavata poliisijohtaja Marc Batailleyn. Jonkun ajan kuluttua nainen katoaa; hän karkaa poliisimiehen käsistä, kun häntä viedään hoitoon.
Seinestä löydetyllä naisella on sama DNA kuin vuosia aikaisemmin lento-onnettomuudessa kuolleella saksalaisella pianistilla Milena Bergmanilla. Hän oli kuolleessaan raskaana kuuluisalle ranskalaiskirjailijalle Raphaël Batailleylle, joka on BANCin entisen pomon Marcin poika.
Seinestä löydetyllä naisella on näyttävät tatuoinnit: nilkkaa kiertävä muratti ja pilkullinen eläin, joka on kauris tai leopardi. Tatuoinnit johtavat Roxannen kreikkalaisten tarujen tarinoihin. Naisen ranteessa olleen kalliin kellon on varastanut ambulanssin kuljettaja, jota nainen löi päästäkseen karkuun.
Tapahtumia tutkiessaan Roxanne törmää kreikkalaisen taruston Dionysokseen, joka liittyy etsittävien rikollisten elämäntapaan. Myöhemmin poliisit todistavat ryöstöä, jonka toteuttaa isokokoinen satyyri.
* *
Seinen tuntematon -dekkarissa riittää tapahtumia ja niiden selvittäminen vie aikaa ja kysyy niin älyä kuin yleissivistystä. Kirjan lopussa oleva lähdeluettelo on vaikuttava!
Guillaume Musson tarina on täynnä ihmisiä, joita voi käytöksen perusteella helposti epäillä monestakin. Useimmilla on traumoja, ja moni haluaa ratkaista ongelmat väkivallalla.
Musson ihmiset ovat joko tavallisen oloisia poliiseja tai täysin elämästä irrallaan olevia ihmisiä, jotka haluavat muuttaa maailmaa, vapaammaksi tai pahemmaksi.
Poliisin on vaikea pysyä monipuolisissa tapahtumissa mukana, koska mikään perinteinen tapa ei niitä selitä eikä anna vastauksia.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Riitta kuuntelee kolttia ja havainnoi luonnon muutosta – arviossa Riitta Ahmasalon Kirjeitä kyynelvuonosta
KIRJAT | Riitta Ahmasalo kirjoittaa narratiivista tietokirjallisuutta kohtaamisestaan kolttakulttuurin ja pohjoisen hauraan luonnon kanssa.
Demokratian puolustajien manifesti – arviossa Matti Mörttisen ja Yannick Lahden Jäähyväiset demokratialle
KIRJAT | Maailmaa hallitsevat tänään erilaiset autokraatit. Heidän tavoitteensa on kaventaa demokratiaa ja länsimaista oikeusvaltiota. Siinä he ovat onnistuneet pelottavan hyvin.
Seniorit eivät ole pelkkä haitta ja menoerä – arviossa Minna Lindgrenin Seniorikapina
KIRJAT | Minna Lindgren tietää mistä kirjoittaa, tekee hyviä huomioita ja tarjoaa aidosti hauskoja vaihtoehtoja nykymenolle.
Jukka Pakkasen Oma ääni -teoksessa hahmottuu eräänlainen yritys omaksi kuvaksi, ja hyvinkin onnistunut sellainen
KIRJAT | Oma ääni -teoksessa on kyse elämästä, sen rajallisuudesta, siitä mitä elämästämme muistamme ja mitä meistä jää jäljelle, mitä meistä lopuksi muistetaan.