Poika yritti raitistaa äidin, mutta turhaan – arviossa Douglas Stuartin palkittu esikoisromaani Shuggie Bain

Kuvat: Clive Smith / WSOY

Shuggie Bain (suom. Laura Jänisniemi; WSOY, 2022)on romaani alkoholismista ja sen vaikutuksista perheessä. Siinä on paljon kurjuutta, mutta se on myös malliesimerkki romaanista, jossa on kurjuuden lisäksi runsaasti lämpöä ja rakkautta sekä huumoria.

Nykyään vaatesuunnittelijana Yhdysvalloissa työskentelevä Douglas Stuart kasvattaa esikoisromaaninsa päähenkilön Shuggie Bainin vauvasta teinipojaksi 1980-luvun Skotlannissa, Glasgow’ssa. Pääministeri Margaret Thatcherin ankara politiikka on sulkenut kaivoksia ja tehtaita sekä vienyt töiden lisäksi ihmisten kunniantunnon ja tarmon. Työläisten vanhat asuinalueet ovat toinen toistaan surkeampia epätoivon tyyssijoja, joiden arkea rytmittivät sosiaalitoimiston antamien tukien jakopäivät.

Shuggie Bainin elämän suurin onni, mutta myös mahdollisimman suuri epäonni, oli lapsesta asti äiti Agnes Bain. Jo nuorena kolme lasta saaneen Agnesin elämää ohjailivat oma ulkonäkö ja luonne: Agnes oli kaunis, Agnes halusi paljon, Agnes ei kumarrellut, Agnes oli aina huoliteltu eikä mennyt ulos kotoa kuin korkokengissä ja ehjissä sukkahousuissa. Melko nuoresta Agnes myös joi; hänen kerrottiin juovan, jotta voisi unohtaa yksinäisyytensä ja tuskansa. Vanhemmat sisarukset häipyivät vähitellen ja äidin kaitseminen jäi koulupoika-Shuggielle.

Stuart kuvailee lämmöllä ja tuomitsematta sekä juomarin elämää että läheisten suhtautumista siihen. Shuggielle ei voi toivoa kuin hyvää ja Agnesin juomaan houkuttelevat tyypit tekisi mieli kuristaa. Shuggien ja isoveli-Leekin ajatuksia Stuart kuvaa hyvin, mutta epäselväksi jää Agnesin syvimmän surun syy. Agnes on tarinan moottori, mutta samalla hänen henkilönsä jää kaikista ohuimmaksi.

Äidin varjeleminen on Shuggien elämäntehtävä, mutta hän kasvaa myös tiedostaen olevansa erilainen kuin muut. Shuggie haluaa olla ”normaali”, mutta homoja tarkoittavat pilkkasanat kuuluvat lapsuuteen pienestä asti. Paljon taakkaa pienellä pojalla.

Nautin tämän teoksen osittain äänikirjana ja sitä oli Toni Kamulan mainiosti lukemana lähes 19 tuntia, luettuina sivuina lähes 500. Kertomus ja henkilöt eivät ikääntymisensä lisäksi kovin paljon kehittyneet ja tapahtumat saattoi pitkälle arvata etukäteen; teksti olisi parantunut tiivistämisestä.

Vaikka kirja on melkoinen kärsimyksen luettelo, se ei silti ole surkea eikä toivoton; sekä Agnesissa, Shuggiessa että Leekissä on paljon elämää, voimaa ja huumoria – eikä heidän välisestään rakkaudesta voi erehtyä.

Teoksen on suomentanut hienosti Laura Jänisniemi. Lukijana ja kuuntelijana tulee olo, että suomentaja seuraa romaanin aikaa, kielenkäyttöä, seutua, sanontoja; kaikki tuntuu täsmäävän. Varsinkin alkupuolella romaani on lähes kyllästyksiin asti täynnä vertauksia, joiden suomentaminen on varmasti ollut työ sinällään. Kaiken kaikkiaan Stuartin kieli on hyvin kuvailevaa ja rikasta ja sitä on myös suomenkielinen teos.

Shuggie Bain voitti vuonna 2020 arvostetun Booker-palkinnon. Siitä ollaan tekemässä televisiosarjaa.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua