Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli on tehokkuudeltaan maailman huippua – arviossa Hyviä uutisia Suomesta

Kuva: Vastapaino

”Mitä tahansa voidaan perustella faktoilla!”

Homer Simpsonin pilkallinen lausahdus kuvaa hyvin populismin meillä ja muualla levittämää suhtautumista asiantuntijatietoon. Teoksen kustantajan nimen hengessä Juho Saaren toimittama kokoelma asiantuntija-artikkeleita tarjoaa tiedonjanoisille raikasta tiedon lähdevettä, sopivin annoksin.

Hyviä uutisia Suomesta – Menestyvän yhteiskunnan tilannekuva (Vastapaino, 2025) on tilannekuva suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Tarkastelu nousee kuitenkin päivänpoliittisen kurjuuskeskustelun yläpuolelle ja siivilöi näkyviin suomalaisen hyvinvointipolitiikan suuren linjan. Tässä valossa Suomi on edelleen yksi maailman parhaista maista.

Juho Saari on sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Tampereen yliopistossa. Hän on erikoistunut sosiaali- ja terveyspolitiikan, eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden sekä Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden tutkimukseen. Näiltä alueilta Saari on julkaissut tai toimittanut noin 70 kirjaa, satoja julkaisuja sekä osallistunut aktiivisesti ja laajalti yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Teoksen muut kirjoittajat ovat omien tieteenalojensa asiantuntijoita ja kärkinimiä. Teos tarkastelee 18 teemaa, jotka kattavat yhteiskunnan ja kansalaisten arjen kannalta keskeisiä kysymyksiä.

Onnellisuus, luottamus, turvallisuus ja terveys ovat ensimmäisen kokonaisuuden teemoja. Toinen kokonaisuus muodostuu ihmisen elämänkaareen liittyvistä teemoista: lasten ja nuorten osallisuus, sukupuolten tasa-arvo, työelämän laatu sekä ikääntyvän väestön terveys ja toimintakyky. Kolmas kokonaisuus kohdistuu ympäristöön; tilannetta ja kehitystä arvioidaan ikuisuuskemikaalien ja ilmansaasteiden aiheuttamien ongelmien valossa. Neljäs kokonaisuus arvioi Suomen institutionaalisia rakenteita. Havaintoja tehdään niin tilastotoiminnasta kuin kansantaloudesta ja työmarkkinoista. asunnottomuudesta sekä hyvinvointiyhteiskunnan kehityksestä laajemminkin. Myös Euroopan unionin rooli sosiaalipolitiikassa sekä globaalin rauhan kysymykset käydään läpi.

Kirjan päättää Juho Saaren kirjoittama yhteenvedonomainen luku, jossa arvioidaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden näkymiä, haasteita ja kestävyyttä. Luvussa otetaan kantaa myös nykyisen hallituksen politiikkaan sekä asetetaan se yhteyksiinsä historiallisessa jatkumossa.

Suomen malli – huippumalli

”Suomen malli”, sen institutionaalinen rakenne samoin kuin suomalaisen yhteiskunnan arjen rakenteet, on kansainvälisessäkin vertailussa poikkeuksellisen vahva. Juho Saari ja kumppanit vyöryttävät kirjan sivuilla vääjäämätöntä tutkimuksellista pitkien aikasarjojen todistusaineistoa, jonka valossa Suomen mallilla on:

”…poikkeuksellista kykyä muuttaa erilaiset voimavarat (kuten asunnot, tulot ja varallisuus, koulutus ja infrastruktuuri) erilaisiksi toimintakyvyn, elämänlaadun ja terveyden kannalta tärkeiksi asioiksi. Samankaltainen vaikutus näyttäisi olevan myös muissa entisissä Kalmarin Unionin jäsenmaissa. Se yhdistyy sekä maan kykyyn yhdistää elinkeinoelämä ja hyvinvointivaltio yhdeksi elämänlaatua kohentavaksi institutionaaliseksi malliksi että arjen rakenteisiin – luottamuksen ja turvallisuuteen – yhteiskunnassa.”

Tässä on teoksen ydinsanoma. Suomalainen – tai pohjoismainen – hyvinvointiyhteiskunnan malli on tehokkuudeltaan maailman huippua. Se pystyy verrattomalla tavalla muuntamaan käytössään olevat taloudelliset ja henkiset resurssit kansalaisten hyvinvoinniksi. Näin on tapahtunut jo pitkään – sen todistavat luotettavina pidetyt tutkimukselliset aikasarjat – ja näin tapahtuu edelleen eikä tulevaisuuden suhteen ole näkyvissä sellaisia yhteiskunnan rakenteita horjuttavia trendejä, jotka tämän kehityksen vaarantaisivat.

Yksi vaalikausi tai aika ajoin toistuvat talouden kriisit eivät ole pysäyttäneet vuosikymmenten mittaan tapahtunutta kansalaisten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kohentumista. Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa; tästä tittelistä ollaan tietysti suomalaiskansalliseen tapaan kiusaantuneita. Mutta uskottavahan tämä on, sen verran jykevää on kansainvälinen asiaa koskeva tutkimustieto. Myöskään väitteet siitä, että eriarvoisuus, turvattomuus tai nuorten ongelmat olisivat Suomessa kasvaneet, eivät tutkimustiedon valossa pidä paikkaansa.

Hyvin menee, mutta menköön

Kirjan otsikot on viritetty painottamaan kokoelman keskeistä viestiä: Suomi on yksi maailman parhaista maista lähes millä tahansa mittarilla arvioituna. ”Terveys on parantunut”, ”Luottamus on vahvistunut”, ”Turvallisuus on kohentunut”, ”Naisten asema on vahvistunut”, ”Asunnottomuus on alentunut”, ”Ympäristö on puhdistunut ikuisuuskemikaaleista”. Ja niin edelleen. ”Maailman maista Suomi on siten usein ollut lähimpänä maanpäällistä taivasta.” Juho Saaren pelkistys on paljon puhuva. Mutta se ei ole katteeton, sillä kirjan kaikkien myönteisyyttä ja edistystä henkivien otsikoiden takana on tutkittua ja validoitua tietoa.

Maallikolle kaikki indikaattorit, vertailumetodit tai rekisteritietojen erot eivät välttämättä aina aukea, mutta lukija arvostaa kaikkien kirjoittajien pyrkimystä napakkaan selkeään esitystapaan. Kirjoitukset ovat pääosin alle 20 sivun tietoiskuja, lopussa vielä hyödylliset lähdeluettelot. Oleelliset havainnot nousevat esiin ja monta myyttiä murretaan. Lukija kokee monta ahaa-elämystä, asioissa, joista ei välttämättä aikaisemmin ole välttämättä ollut edes kovin kiinnostunut. Mietipä itse: yli puolet nykyisistä lapsista ja nuorista tulee saavuttamaan sadan vuoden iän, useimmat huomattavan toimintakykyisinä. Tuota yhteiskunnan tulevaisuutta kannattaa ruveta suunnittelemaan ajoissa.

Tässä arvioissa ei ole mahdollista syventyä laajemmin teokseen sisältyviin kiinnostaviin ja oivaltaviin kirjoituksiin, mutta seuraavat pari esimerkkiä kuvaavat kirjoitusten tärkeää yhteistä piirrettä: kirjoittajien käsittelemät teemat ovat jokaisen kansalaisen arkielämässä omakohtaisesti havainnoimia asioita, joiden tueksi asiantuntijakirjoittajat esittävät vankkoja tutkimuksellisia näyttöjä. Niinpä Jari Taponen kirjoittaa kohentuneesta turvallisuudesta ja tuo esiin sen, että väkivalta Suomessa on vähentynyt, vaikka väkivaltarikoksia tilastoituu aiempaa enemmän. Syynä tähän ovat erityisesti lainsäädäntömuutokset sekä ilmoitusherkkyyden kasvu. Savu on hälvennyt taivaalta ja pienhiukkasten määrä on Suomessa vähentynyt olennaisesti; puun pienpoltto näyttää olevan tulevaisuudessa suurin pienhiukkasten kotimainen päästölähde, kirjoittaa Jouni Tuomisto. Tässä vain pari esimerkkiä.

Juho Saari tunnustaa teoksen lopussa itsekin, että kaikkia tärkeitä teemoja ei kokoelmaan onnistuttu mahduttamaan. Jälkikäteen arvioituna muun muassa koulutus, eriarvoisuuden ja niukkuuden hallinta, yksinäisyys, maahanmuutto, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kestävä kehitys olisivat hänen mielestään ansainneet omat lukunsa. Näistä kuulemme toivottavasti jatkossa.

Entä tulevaisuus? Tutkimusten mukaan suomalaisten tulevaisuudenusko on jossain määrin hiipumassa, mutta optimistit ovat edelleen enemmistössä. Tämän teoksen keskeinen viesti tukee tulevaisuudenuskoa. Suomen malli on kestänyt taloudelliset ahdingot ja murrokset eivätkä yksittäiset vaalikaudet ole sitä juurikaan heilauttaneet suuntaan tai toiseen; hyvässä tai pahassa. Vahvoihin instituutioihin, kestävään talouteen ja hyvinvointivaltion periaatteisiin ja kansalaisten luottamukseen perustuva yhteiskuntamallimme on parempi kuin itse aina oivallamme. Maailman onnellisin maa on muutakin kuin yhden päivän klikkiotsikot kerran vuodessa.

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua