Pipuna ei kiusaa -kuvakirjassa tutustutaan pisarapuuttumisen menetelmään

Kuva: Santalahti

Raisa Cacciatore on Suomen johtavia asiantuntijoita lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvissä aiheissa. Cacciatore on sekä lastenpsykiatri että nuorisolääkäri ja on ilmaissut vahvasti mielipiteitään niin erilaisissa julkaisuissa kuin mielipidekirjoituksissakin.

Viime vuosina Cacciatore ja Pipuna-kirjojen toinen kirjoittaja Henriikka Kangaskoski ovat olleet erityisesti esillä käsiteltäessä pienten lasten hyvinvointiin liittyviä hankalia kysymyksiä. Molemmat ovat asiantuntijoita sekä nuorten seksuaalikasvatuksessa että pienten lasten kehotunnekasvatuksessa. Lapsille suunnatuista Pipuna-kirjoista ensimmäisetkäsittelevätkin alle kouluikäisen kehotunnekasvatusta ja kehoitsetuntoa.

Kolmannessa Pipuna-kirjassa Pipuna ei kiusaa (Santalahti, 2026) keskitytään pisarapuuttumiseen eli akatemiatutkija Tuija Huukin ja Cacciatoren luomaan menetelmään, jonka tarkoituksena on puuttua varhaisessa vaiheessa pienten lasten väliseen kiusaamiseen ja häirintään.

Aihe on tosi tärkeä. Moni nykyvanhempi ja -isovanhempi on saanut kasvatuksen, jossa kiusaamista saatettiin hyssytellä ja patistaa pärjäämään tilanteessa. Tuleville sukupolville se on toivon mukaan mennyttä aikaa ja kiusaamiseen osataan puuttua ajoissa. Esimerkiksi tämän kirjan opeilla.

* *

Pisarapuuttuminen pilkotaan kirjassa pieniksi osioiksi. Pisarataitoon liittyy neljä kysymystä, jotka avataan lapsentasoisesti. Hankalissa tilanteissa myös aikuisen kannattaisi hetken keskittyä näihin kysymyksiin. Aikuiset joskus vitsailevat tai tekevät pilkkaa tavalla, joka ei naurata kaikkia. Ja vahinkoja sattuu kaikille, mutta niistä ei tarvitse tehdä numeroa tai suuttua. Pisarataidon kysymykset auttavat kaikissa näissä tilanteissa ja estävät tilanteen eskaloitumisen.

Kirja on saanut Selkokeskuksen selkotunnuksen eli kirja on kirjoitettu selkeällä ja yleiskielisellä suomenkielellä. Teksti saattaa tuntua lukijalle, jolle selkokieli ei ole ennestään tuttu, jäykälle. Selkokielellä kirjoitettu kirja voi tavoittaa jopa puoli miljoonaa suomalaista, jotka tarvitsevat selkeämpää yleiskieltä.

Aiemmin Cacciatore ja kumppanit ovat kirjoittaneet pisarapuuttumisesta aikuisille ja tämänkin kirjan lopussa on vinkkejä, joita aikuinen voi ottaa omaan käyttöönsä hankalissa tilanteissa. Hyvä muistutus on se, että muutos toimintatavoissa vaatii aikaa, toistoa ja kärsivällisyyttä!

* *

Miinuksen annan kirjalle kuvituksesta. Osmo Pennan kuvat ovat omaan makuun peikkomaisia. Kun kirjassa käsitellään tärkeitä aiheita, vievät kuvat ajatukset jotenkin väärään suuntaan. Lapset kuvataan aikuismaisina ja karkeina. Lastenkirjojen kuvituksen pitäisi saada lapset samastumaan kirjan tapahtumiin, niin kuvitus vie tarinaa ehkä etäämmälle kuin pitäisi?

Toivottavasti tätä tärkeää kirjaa ja sen sanomaa jaetaan niin kodeissa, varhaiskasvatuksessa kuin isovanhempienkin luona.

Petra Stolt

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua