Kuva: Santalahti
KIRJAT | Aikuinen voi puuttua pienten lasten kiusaamis- ja häirintätilanteisiin heti, ja Pipuna ei kiusaa -kirja pureskelee pisarapuuttumisen mallin myös lapselle sopivaksi.
”Hyvä muistutus on se, että muutos toimintatavoissa vaatii aikaa, toistoa ja kärsivällisyyttä!”
ARVOSTELU
Raisa Cacciatore & Henriikka Kangaskoski: Pipuna ei kiusaa
- Kuvittanut Osmo Penna.
- Santalahti, 2026.
- 55 sivua.
Raisa Cacciatore on Suomen johtavia asiantuntijoita lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvissä aiheissa. Cacciatore on sekä lastenpsykiatri että nuorisolääkäri ja on ilmaissut vahvasti mielipiteitään niin erilaisissa julkaisuissa kuin mielipidekirjoituksissakin.
Viime vuosina Cacciatore ja Pipuna-kirjojen toinen kirjoittaja Henriikka Kangaskoski ovat olleet erityisesti esillä käsiteltäessä pienten lasten hyvinvointiin liittyviä hankalia kysymyksiä. Molemmat ovat asiantuntijoita sekä nuorten seksuaalikasvatuksessa että pienten lasten kehotunnekasvatuksessa. Lapsille suunnatuista Pipuna-kirjoista ensimmäisetkäsittelevätkin alle kouluikäisen kehotunnekasvatusta ja kehoitsetuntoa.
Kolmannessa Pipuna-kirjassa Pipuna ei kiusaa (Santalahti, 2026) keskitytään pisarapuuttumiseen eli akatemiatutkija Tuija Huukin ja Cacciatoren luomaan menetelmään, jonka tarkoituksena on puuttua varhaisessa vaiheessa pienten lasten väliseen kiusaamiseen ja häirintään.
Aihe on tosi tärkeä. Moni nykyvanhempi ja -isovanhempi on saanut kasvatuksen, jossa kiusaamista saatettiin hyssytellä ja patistaa pärjäämään tilanteessa. Tuleville sukupolville se on toivon mukaan mennyttä aikaa ja kiusaamiseen osataan puuttua ajoissa. Esimerkiksi tämän kirjan opeilla.
* *
Pisarapuuttuminen pilkotaan kirjassa pieniksi osioiksi. Pisarataitoon liittyy neljä kysymystä, jotka avataan lapsentasoisesti. Hankalissa tilanteissa myös aikuisen kannattaisi hetken keskittyä näihin kysymyksiin. Aikuiset joskus vitsailevat tai tekevät pilkkaa tavalla, joka ei naurata kaikkia. Ja vahinkoja sattuu kaikille, mutta niistä ei tarvitse tehdä numeroa tai suuttua. Pisarataidon kysymykset auttavat kaikissa näissä tilanteissa ja estävät tilanteen eskaloitumisen.
Kirja on saanut Selkokeskuksen selkotunnuksen eli kirja on kirjoitettu selkeällä ja yleiskielisellä suomenkielellä. Teksti saattaa tuntua lukijalle, jolle selkokieli ei ole ennestään tuttu, jäykälle. Selkokielellä kirjoitettu kirja voi tavoittaa jopa puoli miljoonaa suomalaista, jotka tarvitsevat selkeämpää yleiskieltä.
Aiemmin Cacciatore ja kumppanit ovat kirjoittaneet pisarapuuttumisesta aikuisille ja tämänkin kirjan lopussa on vinkkejä, joita aikuinen voi ottaa omaan käyttöönsä hankalissa tilanteissa. Hyvä muistutus on se, että muutos toimintatavoissa vaatii aikaa, toistoa ja kärsivällisyyttä!
* *
Miinuksen annan kirjalle kuvituksesta. Osmo Pennan kuvat ovat omaan makuun peikkomaisia. Kun kirjassa käsitellään tärkeitä aiheita, vievät kuvat ajatukset jotenkin väärään suuntaan. Lapset kuvataan aikuismaisina ja karkeina. Lastenkirjojen kuvituksen pitäisi saada lapset samastumaan kirjan tapahtumiin, niin kuvitus vie tarinaa ehkä etäämmälle kuin pitäisi?
Toivottavasti tätä tärkeää kirjaa ja sen sanomaa jaetaan niin kodeissa, varhaiskasvatuksessa kuin isovanhempienkin luona.
Petra Stolt
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Nenosen runokokoelma ei saa tähtiä vaan pääskysen, voikukan, sammakon, västäräkin ja lapsen hymyn – arviossa Hengittävä eläin
LEVYT | Tamperelaisen Mikko Nenosen toinen runokokoelma Hengittävä eläin saa lukijan ymmälleen, hämilleen – mitä ihmettä tästä sanoisi ja kirjoittaisi?
Hirviömaailmassa Aapo voittaa pelkonsa ja löytää itsestään ihmeellisen kyvyn – arviossa J. S. Meresmaan Varjokahle
KIRJAT | Lumola-sarja on lempeää kauhufantasiaa, jonka parissa viihtyy aikuinenkin tarinoiden ystävä. Varjokahle päättää trilogian.
Koulu pelastaa nälkäkuolemalta ja antaa lukemisen lahjan – arviossa Helvi Hämäläisen elämäkerta Kauneudenrakastaja
KIRJAT | Helvi Hämäläinen oli 1900-luvun suomalaisista naiskirjailijoista se, joka tiesi mitä halusi, aina saamatta sitä. Minna Maijalan elämäkerrassa jokaisella sanalla on merkityksensä.
Osamu Dazain Narrin kukkia on lyhytromaani, joka ei luota tarpeeksi omiin vahvuuksiinsa
KIRJAT | Dazai yrittää tuoda esiin jotain uutta ja erilaista, mutta keino on niin kuin useimmat neljännen seinän rikkomiset, eli se on vanhentunut alta aikayksikön.