Kuva: Jean-François Bérubé / Bazar
KIRJAT | Dekkarisarjan seitsemäs osa Petollinen valo tuo ylikomisario Gamachen poliiseineen jälleen tuttujen kyläläisten pariin selvittämään mysteeristä murhaa.
”Louise Penny leikittelee taiten lukijan mielikuvituksella.”
ARVOSTELU
Louise Penny: Petollinen valo
- Suomentanut Timo Korppi.
- Bazar, 2022.
- 524 sivua.
Pienessä Three Pinesin kylässä on tapahtunut murhia jo kuuden tarinan verran. ”Taitaa olla siellä varsin tavallinen tarina”, sanoo rikosylikomisario Armand Gamachen tytär Annie seurueen valmistautuessa Clara Morrow’n ensimmäiseen taidenäyttelyyn Montrealin taidemuseossa.
”Missä on paljon valoa, siellä ovat varjotkin voimakkaita”, vastaa siihen Gamachen kakkosmies tarkastaja Jean Guy Beauvoir. Ja jälleen petollista valoa löytyy muualtakin kuin vain Claran maalauksesta.
Louisen Pennyn Three Pines -dekkarisarjan seitsemäs osa Petollinen valo (Bazar, 2022) tuo ylikomisario Gamachen poliiseineen jälleen tuttujen kyläläisten pariin selvittämään mysteeristä murhaa. Pieni paikka on niin eristyksissä, ettei sitä näy edes kartoissa. Niinpä sinne täytyy tulla kutsuttuna, jotta löytää perille.
Taidenäyttelyn ja sitä seuranneiden pihajuhlien jälkeisen aamun taidearviot jäävät lukematta, kun Morrow’n puutarhasta löytyy räikeän punaiseen pukeutuneen naisen ruumis. Uhriksi paljastuu Claran lapsuudenystävä, mutta miten hän vuosien takaa yhtäkkiä ilmestyy niskat murrettuna heidän pihaansa? Miksei kukaan muista nähneensä häntä aiemmin kylässä tai gallerian avajaisissa? Ja miksi hänet on murhattu?
Louise Penny laittaa henkilöhahmonsa peilaamaan historiastaan erilaisia mahdollisia motiiveja ja leikittelee taiten lukijan mielikuvituksella. Olisiko tuossa vanhassa kaunassa aineksia murhaksi asti? Mitä tuon tyypin käytöksestä pitäisi päätellä? Tuntevatko nuokin toisensa ja mitä kautta? Gamachen teräväpäinen päättely ja taito kohdata ihmisiä lempeän jämäkästi sekä hyvin organisoitu murharyhmä saavat taitavasti ihmisten taustoja selville, mutta apua tarvitaan jälleen myös Three Pinesin värikkäältä asujaimistolta.
Kun tutkitaan yhtä rikosta, selviää samalla kaikenlaista muutakin, sekä valon että varjon puolelta. Tällä kertaa vaakalaudalla ovat niin avioliitot kuin poliisia sarjan aiemmassa jaksossa kohdanneen tragedian jälkijäristykset. Täysin vaurioitta ei ole selvinnyt kukaan. Silti toivo ei katoa kokonaan.
Three Pines onnistuu sarjana kaivautumaan kerros kerrokselta ja kirja kirjalta syvemmälle hahmoihinsa, vieden rikostutkimusten ohella myös muuta elämää eteenpäin. Sen vuoksi hahmoihin on helppo kasvaa kiinni.
Silti Pennyn kirjoja on helppo lukea myös yksittäisinä dekkareina, vaikka toki aiempi perehtyminen hahmoihin syventää lukukokemusta ja saa haluamaan kuulla heistä lisää. Timo Korpin suomennos jättää toimivasti Québecin alueen käyttökielen ranskan ihmisten tervehdyksiin ja toteamuksiin.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
Sankaritarina vie kotimaisen elokuvan naistekijät voittoon vaikeuksien kautta – arviossa Neitoperhot ja pahanhautojat
KIRJAT | Jaana Semeri ja Leena Virtanen muistuttavat asiallisessa tietokirjassaan, että naiset eivät suinkaan ole olleet historiallisesti kummajaisia elokuvantekijöinä.
Novellikokoelmassa menneisyys palaa takaisin aaveiden muodossa – arviossa Mariana Enríquezin Sängyssä tupakoimisen vaarat
KIRJAT | Kolmas Mariana Enríquezilta suomennettu teos käsittelee niin nuorten naisten ahdistusta kuin yhteiskunnan haluttomuutta käsitellä menneisyyttään.
