Peppunen pöräyttää jälleen – arviossa lastenkirja Mestarietsivä ja kaksoisolento

Kuva: Nemo

Mestarietsivä Peppunen (Oshiri Tantei) on vuodesta 2012 lähtien ilmestynyt japanilainen lasten etsiväsarja, jonka ensimmäinen osa on suomennettu vuonna 2018. Peppusen ovat luoneet kirjailija Yoko Tanaka (s. 1976) ja kuvittaja Masahide Fukasawa (s. 1981), jotka käyttävät teoksissa taiteilijanimeä Troll. Peppusesta tekee erikoisen se, että hänen päänsä on peppu.

Mestarietsivä ja kaksoisolento -tarinassa (Nemo, 2025) on jokavuotisen kaupunkijuhlan aika. Juhla pitää sisällään tivolin, kilpailuja, erilaisia kojuja sekä taikashow’n. Päivä huipentuu tanssiaisiin, joihin Peppunenkin on saanut kutsun. Hän saapuu juhlapaikalle frakkiin pukeutuneena ja kohtaa portilla vihaisia kaupunkilaisia, jotka syyttävät häntä törttöilystä.

”Kuka kumma on kaupunkijuhlan vilinässä hämminkiä aiheuttava mesterietsivä Peppusen kaksoisolento? Tämäkin tapaus ratkeaa yhdessä pöräyksessä!”

Pian selviää, että kaupunkilaiset ovat erehtyneet henkilöstä. Kyseessä onkin kaksoisolento, ja Peppunen ryhtyy selvittämään arvoitusta. Sillä välin kaksoisolento jatkaa tihutöitään väkijoukossa. Peppunen jahtaa häntä läpi juhla-alueen, ja vaikuttaa siltä, että kaksoisolento puolestaan ajaa takaa jotain, mikä liikkuu paikasta toiseen. Kaksoisolento paljastuu taikashow’n taikuriksi, joka yrittää saada kiinni karanneen kyyhkyn.

Viimeinen sekaannus tapahtuu, kun taikashow’n avustaja luulee Peppusta taikuri Azaraashiksi ja vetää Peppusen mukaansa esiintymislavalle. Lopulta Peppunen tapansa mukaan pieraisee naamallaan oikean taikurin esiin.

Kirjan ikäsuositus on kuusi vuotta, mutta ainakin sarjan kyseinen osa sopii mielestäni myös tätä nuoremmille. Kuvakirjassa kuvien suhde tekstiin on hallitseva, ja myös lukija otetaan mukaan tarinaan pyytämällä häntä etsimään kuvista esineitä tai kadonnutta kaksoisolentoa.

Peppuseen liittyy oleellisesti lastenkirjallisuudelle tyypillinen koominen ruumiillisuus, joka Peppusen tapauksessa kohdistuu etsivän kasvoihin. Hänen erityisominaisuutensa onkin takapuolen muotoinen naama. Kirjasarjassa hyödynnetään myös pieruhuumoria, joka lapsilla yleensä toimii nimenomaan tabu-luonteensa vuoksi. Todellisessa elämässä piereskely julkisilla paikoilla ei olisi soveliasta, mutta Peppusessa siitä on tehty hyve, jonka avulla rikokset ratkaistaan.

Aikuislukijasta takapuoli naamana voi tuntua kornilta ja epäsopivalta, mutta lastenkirjoissa kaikki voi olla mahdollista. Sarjan suuri suosio perustuu salapoliisijuonen lisäksi tutun kaavan odotukseen, siihen että kirja tulee päättymään suureen pöräykseen. Mestarietsivä ja kaksoisolento -teoksen tarina on melko heppoinen, mutta varmasti pienempiä lukijoita viihdyttävä. Ehkäpä lasten nauru sen myötä tarttuu myös aikuisiin.

Kati-Annika Ansas

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua