Kuvat: Peter Su / Bazar
KIRJAT | Kerri Maherin teos on kunnianosoitus Shakespeare and Company -kirjakaupan Pariisiin perustaneelle Sylvia Beachille, joka julkaisi ensipainoksen James Joycen kiistanalaisesta mestariteoksesta Odysseuksesta.
”Pariisin kirjakauppias saattaa jättää lukijan hienoisen hämmennyksen valtaan.”
ARVOSTELU
Kerri Maher: Pariisin kirjakauppias
- Suomentaneet Laura Kataja ja Mika Tiirinen.
- Bazar, 2023.
- 390 sivua.
”Nehän ovat …. kokonaisuus, eikö totta? Kirja ja kirjakauppa?” Diptyykki.” ”Kaksiosainen ooppera.” Sylvia Beachin ja kirjailija James Joycen sanailu pelkistävät Pariisin kirjakauppiaan (Bazar, 2023) teeman: kirjakauppias Sylvia Beach taisteli ja julkaisi Joycen kiistellyn Odysseuksen vuonna 1922 Pariisissa, kirjakauppansa Shakespeare and Companyn nimissä.
Kerri Maherin teos on kunnianosoitus Shakespeare and Companyn -kirjakaupan perustaneelle ja Pariisiin ensimmäisen maailmansodan aikoihin asettuneelle Sylvia Beachille. Se on myös kunnianosoitus sinnikkyydelle ja vakaumukselle, joiden avulla Sylvia Beach saattoi julkaista ensipainoksen James Joycen mestariteoksesta Odysseuksesta. Vaikka tekijä loppusanoissaan toteaa kirjan olevan historiallista fiktiota, perustuu se vankkaan lähdeaineistoon ja tutkimustietoon.
Emily in Paris ja suuret tunteet
Pariisin kirjakauppiaasta lukija voi kiinnostuksensa mukaan löytää kolme kertomusta. Sylvian ja hänen kollegansa/kumppaninsa Adrienne Monnierin suhteen kehittyminen syväksi kiintymykseksi ja rakkaudeksi sekä tähän liittyvä tunteiden kirjon kuvaus soljuu läpi koko teoksen.
Paikoin joutuu tosin kysymään, onko kirjailijalla kenties ollut tältä osin mielessään parodia, siinä määrin sokeroitua Emily in Paris –näkökulmaa teksti paikoin edustaa sekä ihmissuhdekuvauksena että ranskalaiskliseiden vyörytyksenä.
Kuinka Odysseus vapautui
Toinen kertomus, teoksen kantava runko on Sylvian ja James Joycen suhde ja sen pohjalle rakentuva Odysseuksen julkaiseminen. Kyseessä ei ollut millään muotoa seksuaalisväritteinen suhde; Sylvialla oli Adriennensa ja Joyce oli originelli, kuvauksesta päätellen autismikirjon piirissä oleva Pariisiin asettunut perheellinen mies, jonka elämän täyttivät lähinnä kirjoittaminen ja juominen.
1920-luvun alussa Joyce oli viimeistelemässä Odysseusta, josta oli jo julkaistu osia amerikkalaisissa kulttuurijulkaisuissa. Tämän johdosta teos oli joutunut sensuurin hampaisiin ja julistettu jo etukäteen kielletyksi kirjaksi säädyttömyyden ja pornografiaksi leimatun sisältönsä vuoksi. Useat Joycen ystävät, tunnetuimpana kirjailija Ezra Pound, yrittivät tehdä parhaansa saadakseen kirjan julkaistuksi Yhdysvalloissa, mutta turhaan.
Sylvia Beach oli nuori kulttuurinnälkäinen amerikkalainen, joka oli asettunut Pariisiin, pois kotimaansa ahdistavasta ilmapiiristä: kirjallinen ahdasmielisyys ja sensuuri, taistelu naisten asemasta ja kieltolaki leimasivat elämää Atlantin toisella puolella. Pariisissa voi hengittää vapaasti. Kun avautui mahdollisuus perustaa englanninkielinen kirjakauppa unelmien kaupunkiin, Sylvian tulevaisuus oli päätetty.
Sylvia Beach näki ja tunsi Joycen ahdingon ja ahdistuksen; tunteisiin sekoittui ihailua, kunnioitusta, sääliä ja erityistä hellyyttä, siitä huolimatta, että kirjailija oli henkilönä oikukas ja vaikeasti lähestyttävä. Sylviaa Joyce kuitenkin alkoi arvostaa ja heidän välilleen syntyi vahva luottamus, joka tosin myöhemmissä vaiheissa säröili. Sylvia oli jo aiemmin tutustunut Joycen aiempaan tuotantoon ja piti kirjailijaa ja hänen uutta teostaan taistelun arvoisena.
Ryhtyessään teoksen julkaisemishankkeeseen Sylvia otti resursseihinsa nähden valtavan riskin. Kaikki on tehtävä itse: Joycen käsin kirjoittamien liuskojen puhtaaksikirjoitus, painatuksen suunnittelu ja järjestäminen, ennakkomarkkinointi ja postitus ennakkotilaajille – joukossa muun muassa Winston Churchill. Lisäpainetta syntyi Yhdysvaltojen puolella käytävästä oikeustaistelusta sensuuripäätöksen kumoamiseksi sekä piraattipainosten aiheuttamasta uhasta. Vaikeudet selätettiin ja ensipainos Odysseuksesta julkaistiin 2.2.1922.
Välit Joycen kanssa kuitenkin viilenivät kirjailijan pyrkiessä rinnakkaisille kustannussopimuksilla varmistamaan Odysseuksen pääsyä Amerikan markkinoille. Sylvia kieltäytyi aluksi luopumasta Shakespeare and Companyn nimissä olevista julkaisuoikeuksista, mutta antoi lopulta periksi ankaran sisäisen kamppailun ja Joycen taholta tulleen painostuksen jälkeen.
Pariisissa olivat kaikki
Teoksen kolmas taso on aikakausikuvaus. Pariisin kirjakauppias on erinomaisen viihdyttävä kuvaus ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä eurooppalaisesta kulttuurielämästä. Pariisiin kerääntyi merkittävä joukko erityisesti tuon ajan kirjallisuuden merkkihahmoja ja tulevaisuuden lupauksia. Siellä olivat he kaikki: James Joycen lisäksi Ernest Hemingway, Ezra Pound, Gertrude Stein, Paul Valéry, André Gide, T.S. Eliot, myöhemmin myös Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir ja monet muut. Shakespeare and Company oli kiintopiste – ravintoloiden ja baarien lisäksi – jonka kaikki tunsivat ja jonka omistajaa Sylvia Beachia kaikki rakastivat.
Pariisin kirjakauppias kattaa ajanjakson ensimmäisestä maailmansodasta vuoteen 1936. Loppusanoissaan Kerri Maher perustelee ajanjaksoa sillä, että Sylvia Beach itse koki sen merkityksellisimmäksi elämässään – omissa muistelmissaankin hän keskittyy tähän ajanjaksoon, elämänsä parhaaseen. Toisen maailmansodan ja natsimiehityksen aikana kirjakauppa jouduttiin sulkemaan ja Sylvia itse joutui internointileirille kuudeksi kuukaudeksi. Shakespeare and Companya hän ei enää uudelleen avannut.
Sylvia Beach kuoli Pariisissa vuonna 1983. Shakespeare and Company -niminen kirjakauppa löytyy Pariisista edelleen, mutta se on myöhempää perua, perustettu vuonna 1951.
Pariisin kirjakauppias saattaa jättää lukijan hienoisen hämmennyksen valtaan. Sen kolme tasoa sekoittuvat tekstissä kudokseksi, jossa lukijaa yhtäältä johdatetaan ranskalaiskliseiden maailmaan ja toisaalta kuvaukseen ahdistuksesta, työstä ja tuskasta, jota Odysseuksen julkaiseminen aiheutti. Näiden molempien tasojen rinnalla jyskyttää ensimmäisen maailmansodan jälkeinen vapauden, riehakkuuden, kulttuurinnälän ja kaikkinaisten rajojen rikkomisen maailma. Tämä kolmitasoinen tekstikudos on paikoin kankeasti etenevää – etenkin vuoropuheluiden osalta, mutta kyllä lukijaa lopulta palkitaan.
Teoksen suomentajat Laura Kataja ja Mika Tiirinen ovat tehneet kelpo työn ranskalais-amerikkalaisessa kieli- ja kulttuurimaisemassa.
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
