Kuvat: Ano Kurki / Otava
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaaksi nostettu Lehmä synnyttää yöllä tutkii muistamista ja tulkintoja todellisuudesta.
”Tunnelma sulkee lukijan täysin sisäänsä, kun virkkeet kasvavat sivujen mittaisiksi.”
ARVOSTELU
Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä
- Otava, 2024.
- 279 sivua.
Kun Kujtim tuhoaa videokameransa, alkaa kirjoittaminen: ”Minä menen peiton alle ja mietin, miten näkemääni tästä eteenpäin kuvaisin – sitten keksin, haen vitriinikaapista palan paperia ja kuulakärkikynän ja alan kirjoittaa, siitäkin mitä ei ole.”
Pajtim Statovcin neljännen romaanin, Lehmä synnyttää yöllä (Otava, 2024), kertoja muistuttaa kovasti luojaansa. Kujtim, kuten Statovci, on Suomeen lapsena paennut Kosovon albaani ja kansainvälisesti menestynyt kirjailija. Hänen kirjoissaan, kuten Statovcillakin, ”on yliluonnollisia tapahtumia”, ja ”ne käsittelevät ihmisen seksuaalisuutta ja sukupuolta ja maahanmuuttoa ja rasismia ja toiseutta ja sortoa ja alistamista”, ja niissä on ”paljon vihaa ja väkivaltaa”. Samoilla jäljillä on tämäkin romaani, vaikka Kujtim ei Statovci olekaan.
Statovci on kuvannut, kuinka yritys kirjoittaa autofiktiota vaihtui sen tutkimiseen, voiko muistaa oikein. Tuloksena Kujtim on kauttaaltaan epäluotettava kertoja. Epäluotettavuus on toki tuttua jo esimerkiksi Tiranan sydämestä (2016).
Yhtäältä Kujtim kuvaa lapsuuttaan, jota hallitsevat kesät Kosovossa väkivaltaisen isoisän talossa sekä muu elämä Suomessa, jossa isä hakkaa vaimoaan ja lapsiaan ja ympäristö ei edes yritä piilotella rasismiaan. Kaikkea hallitsevaksi kuvaksi muodostuu Kosovossa kolmijalkaisen vasikan synnyttävä lehmä ja isoisän silmitön väkivalta eläimiä kohtaan.
Nykyhetkessä taas Kujtimin itsemurhayritys katkeaa äidiltä tulleeseen tekstiviestiin, jossa hän pyytää rahaa Kosovon-matkaa. Kujtim päättääkin lähteä mukaan, vaikka ei Kosovossa vierailusta pidäkään. Kujtimin kuvaamana maa muuttuu inhorealismiksi köyhyydestä ja kurjuudesta, jossa ahneus ja hyväksikäyttö ajavat ihmisten toimintaa
Kerronnan keskiöön nousee juuri kirjoittaminen ”siitäkin mitä ei ole” ja tämän kautta lukijan jatkuva hämmentäminen, kun sisään hiipii luotettavuutta kyseenalaistavia tekijöitä. Osaltaan Kujtimin lapsuuden muistot ovat maagisen realismin värittämiä: kun Kissani Jugoslaviassa (2014) mukana oli käärme ja kissa, nyt kertoja saa seurakseen myyttisen kimeerin. Kimeeri on helppo tulkita lapsi-Kujtimin kuvitteluksi, joka heijastelee identiteetin etsintää ja hyvän ja pahan yhteenkietoutuneisuutta, mutta kun toisenlaiset epäluotettavuudet hiipivät aikuis-Kujtimin kerrontaan, lukija joutuu jatkuvasti tekemään päätöksiä siitä, ketä ja mitä uskoo. Viimeistään lopun kiepautus vetää maton lukijan alta.
* *
Statovci ei kaunistele eikä kaartele käsitelleeseen ulkopuolisuuden, identiteettien ja väkivallan teemoja: kertoja on raadollinen kuvauksessaan ihmisistä niin Suomessa kuin Kosovossakin. Pelastusrenkaita ei turhaan heitellä.
Tunnelma sulkee lukijan täysin sisäänsä, kun virkkeet kasvavat sivujen mittaisiksi eivätkä päästä tätä otteestaan. Yhdessä ahdistavuudessaan romaanin vaikuttavimmista kohtauksista Kujtimin videokameran varastaneet veljekset nöyryyttävät tätä seksuaalisesti. Kujtimin purkaus tilanteessa toimii veljille niin kuin koko romaanin lukijoille pakottamalla heidät pysähtymään ja katsomaan suoraan kohti: ”…tahdotteko että työnnän sormet kurkkuun ja oksennan ja syön sitten oksennukseni, sanokaa niin teen sen, hyvät herrat, voi minä teen vuoksenne aivan mitä tahansa, kaiken minkä tahdotte, olenhan teidän orjanne, sysimustilta markkinoilta, orja, orja, huudan, orja, orja, kiljun ja heittelen tavaroita ympäriinsä, tartun viemärinavaajaan ja valutan sitä ylleni, purskutan sitä suussanikin ja sylkäisen sitten peilikaappiin ja irvistän.”
Siitä, mitä on ja mitä ei ole, ei lopulta voi olla varma. Totuuden hämärässä Lehmä synnyttää yöllä onnistuu kuitenkin välittämään jotain todella totta yleisinhimillisellä, ulkopuolisuuden ja julmuuden teemojen tasolla.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.